Evankeliumit näyttävät joissakin kohdin
olevan ristiriidassa keskenään.
Mutta eivät ne ole.
Ne ovat kuvauksia eri kuvakulmista
yhdestä ja samasta tapahtumasta.
Avauksessa esiintuotu
paholaisen tekemä siteeraus Psalmista,
oli sanojen määrässä laskettuna
hyvin vähän poikkeava.
Mutta asiasisältö muuttui
todella radikaalisti aivan toiseksi.
Paholainen houkutteli Jeesusta
tekemään näytöksen.
Matteus (4:6) kirjoitti:
Jos sinä olet Jumalan Poika
Suostuuko Jeesus tekemään
paholaisen ehdotuksen mukaan.
Silloin Jeesus olisi antanut
valtansa paholaiselle,
aivan samoin kuin
jo ensimmäinen Aadam
oli antanut valtansa paholaiselle
tottelemalla käärmeen ehdotusta.
Ja samalla Jeesus olisi
joutunut kiusaamaan Herraa Jumalaansa.
Siis toimimaan vastoin Jumalan Sanaa
toteuttaessaan näytöksensä.
Eikä kysymys ollut pelkästään tästä.
Vaan Jeesus ihmisenä oli
todella heikossa kunnossa
paastottuaan ja vaaellettuaan erämaassa
40 päivää.
Matteus (4:8) kirjoitti:
Jos sinä olet Jumalan Poika,
niin käske näiden kivien muuttua leiviksi
Jeesus oli kuolemassa nälkään.
En paljon tiedä paastosta,
mutta neljänkymmenen päivän paastoa
ei varmastikaan lopeteta niin,
että syödään kerralla useita leipiä.
Kummassakin tapauksessa
paholaisen ehdotus oli hengenvaarallinen.
Vain Jumalan tekemä yliluonnollinen ihme
olisi voinut pelastaa uhmakkaan teon seurauksilta.
Samalla Jeesus olisi antanut ihmisille esimerkin
aivan vääränlaisesta toiminnasta.
Me emme vakuuta ketään siitä,
että olemme Jumalan lapsia,
tekemällä näytösluonteisesti jotakin
ihmeellistä.
Mutta Jumalan Sana
on niin ravitseva,
että se antaa elämän
ja todistaa Jumalan olemassa olon.
Ja pian noiden kolmen kiusauksen jälkeen
olemme kuuntelemassa vuorisaarnaa.
Kansa kuunteli ja kuunteli ja kuunteli.
Eikä halunnut palata kotiin syömään.
Ja sitten tapahtui kyllä ihme.
Pienen pojan eväät.
Muutama leipä riitti koko kansalle
ja murusiakin jäi paljon enemmän kuin
pieni poika olisi kyennyt vuorelle kantamaan.
Tämä ihme edellytti sitä,
että Jeesus itse oli aiemmin
luottanut Jumalaan.
Ja niin pitkälle tilanne meni erämaassa,
että Jeesus olisi kuollut,
jos enkelit eivät olisi tulleet
ja tehneet Hänelle palvelusta.
Mutta paholainen ei säälinyt.
Kolmannella kerralla kiivettiin vuorelle.
Enää paholainen
ei kyseenalaistanut sitä,
etteikö Jeesus olisi Jumalan Poika.
Eikä myöskään varsinaisesti vedonnut
enää Jumalan Sanaan.
Mutta hän tarjosi Jeesukselle
paljon helpompaa voittoa kuin Jumala.
Jos Jumalan sijasta kumarratkin minua,
niin minäpä annan tämän kaiken Sinulle.
Sillä tiedäthän Sinä,
että Minun halttuni se on annettu.
Ja minä annan sen kenelle tahdon.
Mutta Jeesus vastaa jälleen
Jumalan Sanalla.
Sana oli tullut lihaksi.
Jeesus eli siitä.
Ei pointti ollut siinä,
kuinka rankkaa ihmisen elämä on.
Vaan siinä,
kuinka ihminen saa olla
Herran Jumalan läheisyydessä.
Ja niin Jeesus Jumalasta
ja Hänen Sanastaan
kiinni pitäen
saattoi tehdä jotain,
minkä Jumalallinen auktoriteetti mahdollisti.
Hän käski paholaisen pois luotaan.
Ja perkeli jätti hänet.
Joksikin aikaa.
Sanassa on Jumalan Voima.
Ja tästä Jeesus ei luopunut.
Paholainen yrittää saada pohtimaan
sivuseikkoja.
Onko Jumala todellakin sanonut,
älkää syökö minkään puun hedelmää.
Ja Eeva alkaa selittää ja selittää.
Kyllä, kyllä.
Mutta älä vaan mene siihen puuhun.
Ja kohta kaikki romahtaa.
Mikään ei mene niinkuin Eeva oletti.
Ja Aadam meni ihan pyörälle päästään.
Jumalan Sana ei näytä pitävän paikkansa.
Ei asioita ratkaista siten,
että arvioimme julistajaa.
Meidän tulee arvostella itse Sanoma.
Käärme näytti todellakin puhuvan totta.
Jos arvioimme puhujaa,
niin käärmehän todisti olevansa oikeassa.
Ei tämä puu ja sen hedelmä tapa.
Mutta se puhui vastoin Jumalan ilmoitusta.
Ja käärme oli väärässä.
Käärme kuoli aikanaan.
Ja söi siihen asti vain maan tomua.
Paholainen sai käärmeen puhumaan.
Jumala sai aasin puhumaan.
Ei meidän kuulu pohtia sitä,
että onko puhuja arvollinen.
Vaan mitä hän puhuu.
Mutta tietenkin,
jos joku uskova
julistaa olevansa oikeaoppinen,
ja sanoo toisia vääräoppisiksi,
niin silloin pitäisi hälytyskellojen soida.
Erityisen suuressa vaarassa
tällaiselle ajattelulle ovat
suuret saarnamiehet.
Eräs kuulija tuli kertomaan saarnaajalle,
kuinka hyvä olikaan puhe.
Ja saarnaaja vastasi,
että paholainen kävi jo kertomassa saman asian.