Adventismilla ja jehovantodistajuudella yhteiset juuret

[kalamos]

William Miller
(1782-1849)
tuli uskoon
(baptisti)
vuonna 1816.

Tutkittuaan innokkaasti Raamattua
noin kahden vuoden ajan,
hän koki,
että hänelle oli paljastunut erityinen totuus,
joka sittemmin julkaistiin kirjana:

Evidence from Scripture and History
of the Second Coming of Christ,
About the Year 1843.

Millerin laskelma
Jeesuksen paluun ajankohdasta
perustui tai sen kulmakivi oli
Danielin kirjassa oleva vastaus kysymykseen:

Kuinka pitkää aikaa tarkoittaa näky
jokapäiväisestä uhrista
ja kauhistavasta rikoksesta:
pyhäkön ja sotajoukon
alttiiksi antamisesta tallattavaksi?

Ja vastaus tuohon kysymykseenhän oli:

Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua;
sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa

Millerin käyttämässä käännöksessä (KJV)
viimeinen sana on cleansed,
ja ilmaisu ilta ja aamu
on siinä oikaistu päiväksi.

Miller kuitenkin tiesi
ainakin tuon viimeisen sanan osalta,
että alkutekstin ilmaisu
tarkoittaa oikeuttamista,
sillä hän siteeraa tuota jälkimmäistä lausetta näin:

'then shall the sanctuary be cleansed;'
or justified,
as it might have been translated.

Miller siis tulkitsi tuon jakeen tarkoittavan
Jeesuksen paluuta maan päälle,
eli hän irrotti tuon jakeen asiayhteydestään
eikä muutenkaan ottanut sitä kirjaimellisesti,
vaan muutti esimerkiksi päivät vuosiksi.

Miller ja hänen uskontoverinsa monista eri kirkkokunnista
odottivat kiihkeästi Jeesuksen paluuta.
Ja siksi heitä alettiin kutsua adventisteiksi.
Sitten tuli vuosi 1843. Ja meni.
Eikä Jeesus palannutkaan.

[kalamos]

Miller ei silti antanut periksi laskelmistaan,
joiden mukaan Danielin kirjan
2300 iltaa ja aamua päättyivät
keväällä 1843.

Hän kirjoitti kirjeen (6.10.1844),
jossa asettaa kysymyksen johon itse vastaa:

When did the 2300 days end?
Last spring.

Ja koska Millerin laskelmat
Jeesuksen paluusta
perustuivat juuri noihin 2300 päivään,
odotti Miller edelleen
Jeesuksen pikaista paluuta maan päälle.

Tuossa kirjeessään
hän sanoo olevansa hyvin pettynyt,
jos Jeesus ei tule 20-25 päivän kuluttua.

Samuel Snow (1806–1870)
oli yksi Millerin uskotovereista.
Hän oli kehitellyt
ensimmäisen pettymyksen jälkeen
päätelmää, jonka mukaan
Jeesus on astuva ulos
taivaan kaikkein pyhimmästä
ja tuleva maan päälle
seuraavana suurena sovituspäivänä
22.10.1844.

Tuhannet uskovat kävivät odottamaan
tuota päivää vakaalla sydämellä.
Synnit tunnustettiin jne.

Liikemiehet sulkivat kauppansa.
Työläiset jättivät työpaikkansa.
Viljelijät jättivät viljan korjaamatta.
Omaisuutensa he jakoivat köyhille.

[kalamos]

Hiram Edson oli yksi maanviljelijöistä.
Hänenkin kotonaan vietetty
riemullinen odotus
vaihtui aamuyöstä itkuksi.

Auringon noustua
Edson meni vilja-aittaan rukoilemaan.
Ja sitten rohkaisemaan uskonveljiään.
Matkalla Edsonille kirkastui jotakin:

Sen sijaan, että ylipappi tulisi ulos
taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimmästä
ja astuisi maan päälle
10 päivänä 7 kuuta
(heprealaisen kalenterin mukaan)
2300 päivän lopussa,
Hän astuukin ensimmäisen kerran
tämän pyhäkön toiseen osaan
suorittaakseen tehtävän
kaikkein pyhimmässä
ennen maan päälle tuloaan.

Saarnaajat pitivät konferenssin.
Edsonin oivallusta tutkittiin.
Owen Crossier kynäili lopputuloksen paperille.

Sen mukaan aikalaskelma,
joka osoitti päivämäärää 22.10.1844,
oli sittenkin täysin oikea.
Tapahtui vain sovellusvirhe.
Jeesuksen tulemuksen odotus maan päälle
oli tuo virhe.

Taivaallinen ylipappi
ei astunutkaan ulos kaikkein pyhimmästä
vaan sisään kaikkein pyhimpään.

Hän oli nyt muka
astunut toiseen eli viimeiseen vaiheeseen
ylipapillisessa tehtävässään.
Pettyneitä Jeesuksen tulemuksen odottajia,
adventisteja, siis lohdutettiin näin:

Menee vielä hetki
ennen kuin Hän loppuun suorittaa
pyhäkön puhdistuksen.
Ja niin oli vielä hiukan aikaa odotettava.
Ja Jeesus tulisi sen jälkeen maan päälle
vuonna 1874.

[kalamos]

Eli kun Millerin ennustama
Jeesuksen paluu maan päälle
ei tapahtunut edes vuonna 1844,
niin muodostuneen tyhjiön
täytti tuo pyhäkköoppi.

Tyhjiötä tuli täyttämään pian
myös sapattikysymys.
Muualla oli jo paljon aikaisemmin
syntynyt pieniä liikkeitä,
joissa lauantaita vietettiin sapattina.
Näitä oli adventistienkin joukossa.

Mutta vuonna 1846
sapatinvieton aloittanut
Ellen G White
ja hänen miehensä James
alkoivat ponnekkaasti käännyttää
adventisteja samalle tielle.
Syntyi seitsemännen päivän adventismi.

Kaksi vuotta uskossa olleen Millerin
kehittelemä harha jäi näin henkiin,
vaikka ei tapahtunut,
niinkuin Miller oli todistanut,
eli vaikka Jeesus ei tullutkaan takaisin.

Adventismin juuret ovat siis
puhtaasti väärässä ennustuksessa,
jossa täyttymätön ennustus
Jeesuksen paluusta maan päälle
selitettiin siten,
että tarkennettu päivämäärä
oli sittenkin ihan oikea,
mutta tapahtuma ihan muu
kuin mitä odotettiin.

[kalamos]

Jeesuksen tulemus maan päälle
olikin siis nyt tapahtuva vuonna 1874,
jota ilosanomaa Millerin harhan pohjalta
syntynyt adventistien joukko nyt julisti.

Yksi adventisti-saarnaaja
oli nimeltään Jonas Wendell.
Vuonna 1869
Jonas Wendelliä oli kuuntelemassa
nuori mies nimeltään
Charles Taze Russell.

Russell itse todistaa tuosta illasta,
että se lujitti hänen horjuvan uskonsa
Raamatun jumalalliseen henkeytykseen
ja osoitti,
että apostolien ja profeettain kirjoitukset
ovat tarkkaan yhtäpitävät.

Jeesus ei kuitenkaan tullut
edes vuonna 1874.

Adventtijulistaja Nelson Barbour
ratkaisi asian taas vanhaan tyyliin.

Vaikka mitään ei tapahtunut,
niin kyllä tuokin vuosiluku 1874
oli taas ihan oikea,
tapahtuma vaan oli
taas jälleen kerran eri
kuin oli profetoitu.
Jeesus tuli kyllä takaisin maan päälle,
mutta näkymättömästi.

[kalamos]

Russell tapasi Barbourin
ja vakuuttui Barbourin
hyperlaskelmien perusteella,
että Jeesus todella tuli vuonna 1874.
Barbour ja Russel julkaisivat vuonna 1877 kirjan

Three Worlds,
and the harvest of this World.[/list]

Ja siinä he kirjoittavat:

And that time has already commenced,
the harvest, or end of the aion [age]
began on the tenth day
of the seventh month in 1874.
And this "time of harvest,"
measures three and a half years.

Eli heidän mukaansa
sadonkorjuun aika, aikakauden loppu,
on jo käynnissä
ja se on alkanut 10.7.1874.

Ja tämä sadonkorjuun aika
on pituudeltaan kolme ja puoli vuotta,
ja päättyy siis vuonna 1878,
jolloin koittaa pelastus/vapautus.

deliverance ...
the end of the "harvest,"
in 1878.

Sitten Barbour ja Russell päätyvät
kahdella eri tavalla vuoteen 1914.

2520 years from B.C. 606,
will end in A.D. 1914,
or forty years from 1874

Eli vuodesta 1874 alkoi heidän mukaansa
40 vuotta pitkä
äärimmäisen vaikea aikakausi.

a time of trouble
as never was
since there was a nation

Tuon 40 vuoden aikana
eli 1874-1914
Jumalan valtakunta asetetaan,
Juutalaiset palautetaan,
tämän maailman valtakunnat
tulevat Jumalan ja meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen valtakunniksi.

And during this forty years,
the kingdom of God is to be set up,
(but not in the flesh,
"the natural first and afterwards the spiritual"),
the Jews are to be restored,
the Gentile kingdoms broken in pieces
"like a potter's vessel,"
and the kingdoms of this world
become the kingdoms
of our Lord and his Christ,
and the judgment age introduced.

Eli tuota 40 vuotta kestävää jaksoa
(1784-1914)
seuraisi 1000 vuotta kestävä aikajakso.

In the world to come,
the first,
or millennial age,
is to be a 1000 years;
and is introduced by the
"time of trouble,"
so often referred to in Scripture.

Kirja selvitti vuoden 1874 lisäksi
muun muassa sen,
että Ilmestyskirjan 12 luvussa olevat
1260 päivää päättyivät vuonna 1798.
”Viimeiset päivät” alkoivat tuolloin.
Barbour ja Russell alkoivat julkaista myös lehteä:

Herald of the morning

[kalamos]

Mutta sitten heidän tiensä erosivat
lunastusoppia koskevan kiistan takia.
Russell alkoi julkaista omaa lehteään

Zion’s Watch Tower and Herald of Christ’s Presence

Oli syntynyt toinen liike adventistien rinnalle,
joka julisti Millerin
väärään ennustukseen perustuvaa harhaa
Jeesuksen paluusta.

Nyt myös nämä Russellilaiset opettivat,
että Jeesus todella palasi maan päälle,
tosin näkymättömästi vuonna 1874.
Ja että silloin alkoi myös Harmageddon,
joka päättyy ennenkuin vuosi 1914 päättyy.

Ennenkuin vuosi 1914 loppuu,
Jeesus palaa takaisin maan päälle
näkyvästi,
ja perustaa valtakuntansa.

Mutta syttyikin maailmansota.
Enemmän ei voisi profeetta olla väärässä.

Mutta Jehovan Todistajat
odottivat ennustuksen toteutumista edelleen.
Jeesus tulisi maan päälle vuonna 1915.
Taas pettymys.

Uudet laskelmat,
ja odotettiin vuotta 1918.
Sitten 1920 jne.

Lopulta päädyttiin jälleen kerran ratkaisuun:
Vuosi 1914 oli sittenkin oikea.
Tapahtuma vain jälleen kerran
ihan muu kuin ennustettu.

[kalamos]

Danielin saama näky sisälsi siis maininnan
2300 illasta ja aamusta,
ja Miller tulkitsi sen merkitsevän
Jeesuksen paluuta maan päälle,
mikä synnytti adventismin
ja kylkiäisenä jehovantodistajuuden.

Danielin näyn 2300 iltaa ja aamua
tosiasiassa tarkoitti sitä,
mikä oli toteutunut yli 2000 vuotta
ennen Millerin päiviä
- ja aivan pilkun tarkasti,
kun neljännestä sarvesta puhjennut sarvi
lopulta häpäisi Jerusalemin temppelin
vihkimällä sen
Zeuksen palvontapaikaksi
irstaine uhrimenoineen.

Ja aivan niinkuin Gabriel
selityksensä loppuriveillä oli sanonut,
tuo vähäpätöinen sarvi,
joka oli kasvanut taivaita hipovaksi,
muserrettiin ilman ihmiskättä,
kun Jumala lähetti häneen
sairauden ja hän kuoli
Jumalan lähettämään sairauteen
kovien tuskien keskellä
matojen kihistessä hänen ruumiissaan.

Eikä tuo historia unohdu.
Se on tallennettu Makkabilaiskirjoihin.
Israelilaiset viettävät yhä edelleen
vuosittaista Hanukka-juhlaa,
joka liittyy siihen,
että Juudas Makkabilainen
Kislevkuussa vuonna 165 eKr.
voitti taistelun
temppelin ryöstäjiä ja häpäisijöitä vastaan,
jotka tasan 2300 päivää aikaisemmin
olivat panneet toimeen useita
temppelin ryöstöjä Jerusalemin alueella.