Jumala kuulee kaikkien lastensa rukoukset ja kaikki uskovat rukoilevat sairaiden puolesta.
Miksi sitten on tarpeen kutsua "vanhimpia" (hengellisesti kypsiä) rukoilemaan hengellisesti ja fyysisesti uupuneen uskovan puolesta?
Raamatulliseen uskoon perustuva rukous pelastaa hengellisesti sairaat valaen rohkaisua sairastavan sydämeen. Rukouksen tulee aina lähteä uskosta ja raitis usko nousee Jumalan Sanasta. Hengellisesti epäkypsien, lihallisessa innossa huudetut sairauden hengen karkottamiset eivät kuulu sairausvuoteen äärelle. Sellainen vain lisää rukoiltavan ahdistusta, Tämän vuoksi on tärkeää, että rukoilijat ovat hengellisesti kypsiä ja uskossaan raittiita. Rukoustilanteessa voidaan silloin kokea sisintä hoitavaa rakkautta ja aitoa yhteyttä.
"Uskon rukous" on aina "Herran nimessä". Rukoilijat eivät tiedä tulevasta, joten he pyytävät6 Hänen tahtonsa tapahtuvaksi.
Jaakob (Jaak.5:14) kirjoitti: “Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
Nyt näemme, että tälle rukoukselle on kaksi edellytystä: 1) pyytää uskossa ja 2) Herran nimessä. Jumalalla ei ole velvollisuutta parantaa muutoin kuin Hänen tahtonsa mukaan. Meidän on aina jätettävä rukousvastaus nöyrästi Taivaan Isän käsiin.
