Uskon rukous ?

[Natanael]

Edellisessä viestissäni mainitsin jo, että ”uskon rukous pelastaa sairaan” on oikea ja Raamatun yleiseen ilmoitukseen sopiva käännös. Kysymys on ennen kaikkea rukoiltavan henkilön iankaikkisuudesta. Väsynyt saattaa olla sisäisessä hengellisessä kamppailussa ja tarvitsee uskolleen tällaista vahvistusta: vaikka Jumala on tämän minulle sallinut, niin Hän yhä rakastaa minua ja on minun lähelläni. Monet uskovat ja merkittävät julistajat ovat sairaus- tai kuolinvuoteellaan kokeneet sisäisiä kamppailuja sielunvihollisen hyökkäyksissä. Lempeän ja myötätuntoisen rukoilijan Sanasta nousevat rohkaisun ja lohdutuksen sanat ovat tuolloin kultaakin arvokkaampia.

Jumala kuulee kaikkien lastensa rukoukset ja kaikki uskovat rukoilevat sairaiden puolesta.

Miksi sitten on tarpeen kutsua "vanhimpia" (hengellisesti kypsiä) rukoilemaan hengellisesti ja fyysisesti uupuneen uskovan puolesta?

Raamatulliseen uskoon perustuva rukous pelastaa hengellisesti sairaat valaen rohkaisua sairastavan sydämeen. Rukouksen tulee aina lähteä uskosta ja raitis usko nousee Jumalan Sanasta. Hengellisesti epäkypsien, lihallisessa innossa huudetut sairauden hengen karkottamiset eivät kuulu sairausvuoteen äärelle. Sellainen vain lisää rukoiltavan ahdistusta, Tämän vuoksi on tärkeää, että rukoilijat ovat hengellisesti kypsiä ja uskossaan raittiita. Rukoustilanteessa voidaan silloin kokea sisintä hoitavaa rakkautta ja aitoa yhteyttä.

"Uskon rukous" on aina "Herran nimessä". Rukoilijat eivät tiedä tulevasta, joten he pyytävät6 Hänen tahtonsa tapahtuvaksi.

“Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.

Nyt näemme, että tälle rukoukselle on kaksi edellytystä: 1) pyytää uskossa ja 2) Herran nimessä. Jumalalla ei ole velvollisuutta parantaa muutoin kuin Hänen tahtonsa mukaan. Meidän on aina jätettävä rukousvastaus nöyrästi Taivaan Isän käsiin.

[Natanael]

“Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.”

Ilmaus "jos hän on syntejä tehnyt" on mielestäni todiste siitä, että käsittelemissäni jakeissa keskiössä on hengellinen ennallistaminen. Kaikki fyysiset sairaudet eivät missään nimessä ole suoraa seurausta henkilökohtaisesta synnin tekemisestä tai epäuskosta, vaikka eräissä äärikarismaattisissa liikkeissä olen kuullut niin harhaoppisesti väitetyn. Aivan eri asia on se, että hengellisen välimatkan ottaminen Jeesuksesta voi kertoa pitkittyneestä henkilökohtaisesta synnistä, josta ei haluta luopua ja tehdä parannusta.

Tämä sen vuoksi, että Jeesuksen lähellä emme voi elää ja suosia syntielämää. Siellä näemme ristin, jonka juuressa saamme tunnustaa syntimme ja tehdä parannusta.

Jumalalla ei ole velvollisuutta vastata parantamisella jokaisessa sairaustapauksessa. Annammeko lapsillemme kaiken, mitä he pyytävät? Emme yritä täyttää kaikkia heidän vaatimuksiaan, sillä se ei olisi terveellistä. Annamme heille sen, mikä on heille hyväksi.

Paavali ei voinut parantaa Epafroditusta, ja hän jätti Trofimuksen Miletoon sairastamaan.

“Erastus jäi Korinttoon, mutta Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan.”

Paavali ei myöskään löytänyt parannusta omaan fyysiseen sairauteensa. Kuulun niihin, joiden mielestä se oli silmäsairaus; tähän viittaa Paavalin esille ottama galatalaisten tavattoman suuri halu auttaa Paavalia.

“Missä on nyt teiltä kerskaaminen onnestanne? Sillä minä annan teistä sen todistuksen, että te, jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle

.

[עֵד]

(Vaikka tässä ei nyt keskustella Paavalin pistimestä, uskoisin sen olevan ns. henkivalta, joka kiusasi Paavalia aika ajoin.)

Otsikosta vain sen verran, että kun Jeesus saa tulla kaikeksi, kyllä, Kaikeksi, niin usko vaikuttaa asioita, joihin emme kykene hartaimmillakaan rukouksilla.

Kun Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajana ja Herrana, uskova rakastuu Jeesukseen ja kaikki muu (hengellinen) tulee lahjana. Huomaamme janoavamme Jeesusta, elävää Sanaa, lahjojen Antajaa, jolloin Pyhä Henki jakaa itsekullekin sitä, mitä tarvitsee.

Silloin rukouksessa voi tulla hetki, kun kuorma ikäänkuin helpottuu ja alkaa kiittää. Se ei ole inhimillisen ponnistelun tai pinnistelyn tulos, vaan Pyhän Hengen rakkauden kautta vaikuttava uskon teko.

[Natanael]

“Vaikka tässä ei nyt keskustella Paavalin pistimestä, uskoisin sen olevan ns. henkivalta, joka kiusasi Paavalia aika ajoin.”

Kiitos huomiostasi, Ed! Pidän Jumalan viisautena sitä, että Hän ei määrittele tarkasti, mitä Paavalin “pistimeen” sisältyi. Näin erilaisten vaikeuksien keskellä elävät veljemme ja sisaremme saavat lohtua voidessaan sovittaa Jumalan puheen pistimestä juuri heidän pitkäkestoiseen ja vaikeaan elämäntilanteeseensa - on kysymyksessä sitten esimerkiksi sairaus tai henkivalta.
Monia vaihtoehtoja on olemassa. Emme saa olla jyrkkiä silloin, kun Raamattu itsekään ei ilmoita jotain ehdottomana ja ainoana totuutena. Toinkin esille Paavalin silmäsairauden yhtenä mahdollisuutena:

“Kuulun niihin, joiden mielestä...”

Jumalan Sanan edessä voimme olla varmoja siitä, että meillä on tässä ajassa taistelu henkivaltoja vastaan, ja tähänhän Ed Paavalin kohdalla viittasi. Taistelun eturintamassa, inhimillisesti katsoen ylisuurten vaikeuksien ja vastustuksen keskellä evankeliumia eteenpäin vienyt Paavali tiedosti taistelun henkivaltoja vastaan varmasti paljon vahvemmin kuin moni “rivikristitty”. En malta olla laittamatta aivan viimeiseksi Paavalin Jumalalta “pistintaisteluunsa”saamaa vastausta. Onko armossa meillekin kyllin niinä aikoina, kun jokin taakkamme tuntuu kovin raskaalta, eikä sitä rukoustaistelusta huolimatta oteta meiltä pois?

“Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan
vaan henkivaltoja ja voimia vastaan,
tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.”

“Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.”