Johannes (Joh.17:11-12) kirjoitti:”Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi., Pyhä Isä, varjele heidät nimessäni, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niin kuin mekin.”
Käärme vetosi paratiisissa ihmisen tunne-elämään langettaen synnittömät ensimmäiset Jumalan luomat ihmiset syntiin. Onko niin, että jos joku julistaja lupaa meille tähän elämään kuuluvia asioita, kuten, terveyttä, hyvinvointia ja kaikin puolin voitokasta elämää, niin suuret joukot aivan kuin lumoutuvat ja tarttuvat houkuttelevalta näyttävään kiellettyyn hedelmään? Ensimmäisten ihmisten tavoin nykyajan ihmisetkin pitävät helposti totuutena sitä, minkä tunteissaan voimakkaasti kokevat. Siksi monet harhaopit leviävät kulovalkean tavoin.
Raamatun maailmassa nimi on enemmän kuin tunnus, jolla ihmiset erotetaan toisistaan omina yksilöinään. Jo aikaisemmin olen huomauttanut, että Jumalan oma nimi on suomennettuna ”Minä olen se, joka minä olen”. Tässä kohtaa jäähyväisrukousta tulee esille uusi asia: Jeesus pyytää Jumalaa varjelemaan uskovia nimessä, jonka Jumala on Jeesukselle antanut. Tullessaan ihmiseksi Jeesus sai nimen niin kuin kaikki ihmiset saavat. Enkeli ilmoitti raskaana olleelle Marialle tuon ihmeellisen nimen.
Luukas (Luuk.1:31) kirjoitti:”Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan ja sinulle on annettava hänelle nimi Jeesus.”
Tuohon aikaan tavallisesti lapselle nimen antoi isä, joskus myös äiti. Jeesukselle nimen antoi kuitenkin Jumala, enkelin välityksellä. Siksi Jeesus rukouksessaan sanoikin nimestään, että ”nimi, jonka olet minulle antanut”. Tuo nimi on kuin pelastuksen nimikyltti; niinhän Pietari ja Johannes julistivat.
Johannes (Joh.4:11-12) kirjoitti:”Hän on se kivi, jonka te, rakentajat hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman”.
Monet kristityt saattavat lukea vuoden 1992 käännöstä. Itse en sitä kenellekään suosittele, vaan neuvon pitäytymään vanhemmassa, alkukielelle uskollisemmassa, käännöksessä. Tässä nyt esillä olevan kohdan käännöksessä vuoden 1992 käänöksessä sanotaan:
”…Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut.”
Voimaa tarkoittavaa sanaa ei Jeesuksen jäähyväisrukouksessa tässä kohtaa kuitenkaan ole; ehkä kääntäjät ovat halunneet lisäyksellään korostaa Jeesuksen nimen pelastavaa merkitystä. Lisäys saattaa johtaa lukijoita hiukan harhaan vieden huomion pelastuksesta voimaan. Juuri voiman korostaminen on yhä uudelleen ollut harjojen ominaisuus. Se, mikä Jeesuksen nimessä on oleellista, on viesti siitä, että Jeesus pelastaa ja Hän pelastaa Poikansa kautta. Tässä samassa nimessä meillä on myös varjelus.
Loppuvirtenä virsi 42 ”On Jeesus nimi ihanin ”
https://www.youtube.com/watch?v=bloMq_aoWAo
