Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous (Joh 17)

[Natanael]

JEESUKSEN NIMESSÄ

”Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi., Pyhä Isä, varjele heidät nimessäni, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niin kuin mekin.”

Käärme vetosi paratiisissa ihmisen tunne-elämään langettaen synnittömät ensimmäiset Jumalan luomat ihmiset syntiin. Onko niin, että jos joku julistaja lupaa meille tähän elämään kuuluvia asioita, kuten, terveyttä, hyvinvointia ja kaikin puolin voitokasta elämää, niin suuret joukot aivan kuin lumoutuvat ja tarttuvat houkuttelevalta näyttävään kiellettyyn hedelmään? Ensimmäisten ihmisten tavoin nykyajan ihmisetkin pitävät helposti totuutena sitä, minkä tunteissaan voimakkaasti kokevat. Siksi monet harhaopit leviävät kulovalkean tavoin.

Raamatun maailmassa nimi on enemmän kuin tunnus, jolla ihmiset erotetaan toisistaan omina yksilöinään. Jo aikaisemmin olen huomauttanut, että Jumalan oma nimi on suomennettuna ”Minä olen se, joka minä olen”. Tässä kohtaa jäähyväisrukousta tulee esille uusi asia: Jeesus pyytää Jumalaa varjelemaan uskovia nimessä, jonka Jumala on Jeesukselle antanut. Tullessaan ihmiseksi Jeesus sai nimen niin kuin kaikki ihmiset saavat. Enkeli ilmoitti raskaana olleelle Marialle tuon ihmeellisen nimen.

”Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan ja sinulle on annettava hänelle nimi Jeesus.”

Tuohon aikaan tavallisesti lapselle nimen antoi isä, joskus myös äiti. Jeesukselle nimen antoi kuitenkin Jumala, enkelin välityksellä. Siksi Jeesus rukouksessaan sanoikin nimestään, että ”nimi, jonka olet minulle antanut”. Tuo nimi on kuin pelastuksen nimikyltti; niinhän Pietari ja Johannes julistivat.

”Hän on se kivi, jonka te, rakentajat hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman”.

Monet kristityt saattavat lukea vuoden 1992 käännöstä. Itse en sitä kenellekään suosittele, vaan neuvon pitäytymään vanhemmassa, alkukielelle uskollisemmassa, käännöksessä. Tässä nyt esillä olevan kohdan käännöksessä vuoden 1992 käänöksessä sanotaan: ”…Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut.” Voimaa tarkoittavaa sanaa ei Jeesuksen jäähyväisrukouksessa tässä kohtaa kuitenkaan ole; ehkä kääntäjät ovat halunneet lisäyksellään korostaa Jeesuksen nimen pelastavaa merkitystä. Lisäys saattaa johtaa lukijoita hiukan harhaan vieden huomion pelastuksesta voimaan. Juuri voiman korostaminen on yhä uudelleen ollut harjojen ominaisuus.
Se, mikä Jeesuksen nimessä on oleellista, on viesti siitä, että Jeesus pelastaa ja Hän pelastaa Poikansa kautta. Tässä samassa nimessä meillä on myös varjelus.
Loppuvirtenä virsi 42 ”On Jeesus nimi ihanin ”
https://www.youtube.com/watch?v=bloMq_aoWAo

[Natanael]

PAHASTA VARJELTUMINEN

Meille uskoville tuttuakin tutumpi on Jeesuksen meille opettama rukousmalli, joka on ikään kuin runko, johon meidän kaikkien rukousten tulisi perustua. Tuo ”Isä meidän” –rukous virittää sydämemme oikealle hengelliselle aaltopituudelle ja siitä meidän rukouksemme Taivaalliselle Isällemme tulee saada keskeisen sisältönsä. Tuolla rukousmallilla Jeesus vastaa meidän pyyntöömme oppia rukoilemaan oikein.

”Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli lakannut, sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle: "Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa."”

Jeesuksen jäähyväisrukouksessa on paljon liittymäkohtia tuohon mainitemaani ”Isä meidän” –rukoukseen. Otan nyt esille tuosta rukouksesta kohdan ”äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta”.
Jäähyväisrukouksessaan Jeesus rukoilee omilleen varjelusta pahasta näillä sanoilla:

”En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta”.

Tarvitsemme Jeesuksen läsnäoloa joka hetki elämämme jokaisena päivänä. Meille voi käydä epäselväksi, että sielunvihollinen elää ja toimii ja että juuri Kristuksen omat ovat hänen vahingollisen työnsä kohteita. Saatanan valheen edessä olemme omissa voimissamme heikot ja usein lumotut.

Juudas, johon Jeesus ylimmäispapillisen rukouksen jakeessa 12 viittaa (”eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen”) nousi onnettomuudekseen Jeesusta vastaan ja epäusko täytti hänen sydämensä. Raamattu sanoo, että ”Saatana meni Juudakseen”.

Mistä pahasta Jeesus rukoilee meidän varjeltuvan? Ensiksikin sen pahan vaikutuksesta, joka meidän sydämessämme asuu ja jolla voimme loukata ja tuottaa vahinkoa niin lähimmäisillemme kuin itsellemmekin. Toiseksi me pyydämme varjelusta kaikesta siitä pahasta, jota muut ihmiset meihin kohdistavat joko sanoillaan tai väärintekemisillään. Kolmanneksi – ja tämä on kaikkein olennaisinta – me pyydämme vapautusta siitä pahasta, jonka sielunvihollinen, Saatana, meihin kohdistaa.

[Natanael]

ARMOSTA ELÄVÄT LAPSET
Mainitsin edellisessä pestauksessani Juudaksen. Saatamme järkyttyä siitä, että Jeesuksen seurassa vuosia ollut ja monet Herramme puheet ja tunnusteot todistanut Juudas lopulta ensin kavalsi Jeesuksen ja sitten vielä teki itsemurhan hirttäytymällä. Meidän tulee katsoa perille asti nähdäksemme, mikä tuossa oli kaikkein kauheinta.
Kaiken pahan tapahtuman juuri oli Juudaksen epäusko. Hän luopui Jumalan Karitsasta, joka ottaa pois maailman synnin. Hän luopui Jeesuksen nimestä, joka tarkoittaa ”Jumala pelastaa”. Erilaisten syntien vertaileminen tuntuu turhalta, mutta tämä voidaan kuitenkin todeta: epäusko on suurin synti, mikä mainita voidaan.

Varjeltuminen on sitä, että kokiessamme väistämättä kaikenlaista pahuutta meidän sydämemme säilyisi oikeassa suhteessa Jumalaan ja katkeroitumatta laittaisimme kaiken luottamuksemme yksin Häneen. Turvamme on siinä, että Jeesus pelastaa Hänen puoleensa kääntyviä syntisiä tapahtui mitä hyvänsä.
Saattaa olla, että Juudaksen epäuskossa oli mukana pettymystä siitä, ettei Jeesuksen seuraaminen tuottanut erityistä maallista hyvää ja että Jeesuksen mainitsema kuninkuus ei ollutkaan näkyvää hallintavaltaa täällä maan päällä.
Meidänkin tunteisiimme nousee usein odotuksia, jotka eivät Jumalan suunnitelmiin kuulu ja mitkä ovat suoranaisesti ristiriidassa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa. Usein koemme juuri uskoontulon jälkeen eräänlaisen ”pumpulivaiheen”, jossa mieleemme ei nouse ajatustakaan mahdollisista tulevista vaikeuksista, ahdistuksista ja vihasta, jota uskovat joutuvat maallisen vaelluksensa aikana kohttaamaan.

Jumala tahtoo opettaa meille, ettei se riitä, että me hetken tunnemme Jumalan olemuksen ja hänen Poikansa Jeesuksen nimen ja läheisyyden. Meidän on jatkuvasti annettava Jumalan varjella meitä. Apostolien keskuudessa oli kyllä paljon heikkoutta, epäilyjä ja kiivautta, mutta Jeesuksen rukoukset ja Hänen sanansa heille pitivät yllä heidän uskoaan Häneen ja Isän anteeksiantavaan olemukseen. Tulos oli ihmeellinen, mikä tässä jäähyväisrukouksessa tuodaan julki näillä sanoilla:

”ja kaikki minun omani ovat sinun ja sinun omasi ovat minun – ja minä olen kirkastettu heissä.”

Jäähyväisrukouksessaan Jeesus rukoili omilleen armokeskeisen elämän jatkumista.

[Natanael]

JEESUS MUISTAA JUUDAKSEN
Varmasti meidän kaikkien lähipiirissä on ihmisiä, joiden hengellisestä elämästä, heidän suuntautumisistaan Kristukselle vieraisiin asioihin ja heidän viihtymisistään siellä, missä Jumalaa ei Jumalana kunnioiteta kannamme suurta huolta.
Jäähyväisrukouksessaan Jeesuskin muistaa läheisimpiään. Myös Juudaksen kohdalla kysymys oli Jeesuksen hyvin tuntema ja läheinen ihminen. Juudas Iskariotkin oli jonkun äidin ja isän oma poika, jonkun perheen jäsen. Voimme vain kuvitella, millaista syvää ja ahdistavaa surua Juudaksen loppu tuolle perheelle aiheutti.
Jäähyväisrukouksen kreikankielisessä tekstissä on hukkaan joutumisen kohdalla sana ”apollumi”. Vaikka tätä tietoa emme voi varmuudella tarkistaa, niin Jeesus käytti luultavasti aramealaista vastinetta ”aabad”. Epävarmuudesta huolimatta nostan tämän sanan esille, sille sen merkitys puhuttelee minua.

”eikä heistä joutunut kadotetuksi (hukkaan) yksikään muu kuin kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen”

(Suluissa oma, samaa merkitsevä sanavalintani).
Aabad –sanan sävy on hieman toinen kuin meidän suomenkieliset sanamme joutua hukkaan, joutua kadotukseen. Aabad sisältää ajatuksen hukkaan joutuvan omasta aktiivisesta ja tietoisesta osuudesta omaan kohtaloonsa. Tässä ei siis ole kysymys sellaista kadottamisesta, joka tapahtuu vahingossa tai hetkellisen ymmärtämättömyyden tähden. Me voimme hukata asuntomme avaimen, kukkaromme tai jonkin kuitin vahingossa, mutta tällöin kyseessä ei ole kadottaminen aabad-sanan merkityksessä. Aabad on tietoista luopumista jostain.

Surullinen esimerkki tietoisesta luopumisesta on kuvaus Jeesuksen luokse menneestä rikkaasta nuorukaisesta. Lyhyesti kerrottuna nuorukainen eli sellaisessa harhassa, että hän on täyttänyt kaikki Jumalan käskyt ja noudattaa niitä. Omantunnon rauhaa nuori mies ei kuitenkaan ollut saanut ja siksi hän kysyi Jeesukselta, mitä häneltä vielä puuttui saadakseen varmuuden iankaikkisesta elämästä. Jeesus sanoi tällöin nuorukaiselle:
”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua”.

Nuorukainen ei voinut tuollaiseen suostua, sillä hänen sydämensä oli kiinni suuressa omaisuudessa. Se, että nuori mies ei halunnut hylätä omaisuuttaan, tarkoitti samalla sitä, että hän tietoisesti hylkäsi Jeesuksen neuvon. Ei tuo nuori mies olisi omaisuutensa myymiselle iankaikkisuutta saavuttanut, mutta Jeesuksen sanat paljastivat nuoren miehen sydämen olevan kiinni maallisessa mammonassa. Tilaa Jeesukselle ei ollut.
Kuinkahan tilanne olisi edennyt, jos tuo mies olisi tullut synnintuntoon ja huudahtanut: ”En pysty siihen, Jeesus, armahda minua!”
Jeesuksen seurasta irtautuminen on aina tietoinen ratkaisu. Jeesus ei kadota, hylkää tai työnnä ketään pois.

”Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.”

”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”

[Natanael]

Ketjumme on rikkonut 1000 lukukerran rajan!
Nyt on aika juoda kirkkokahvit ja kuunnella Paimenpsalmi 23. Sen laulaa meille Keith Green, jonka säveltämän laulun kitarasointuineen minulle opetti Israelissa, Jerusalemissa, eräs amerikkalainen uskova. Hän kertoi, että Keith oli tunnettu, monien rakastama gospel-laulaja, jonka Herra kutsui kotiinsa vuonna 1982 pienkoneonettomuuden kautta. Lento-onnettomuudessa kuolivat muiden matkustajien mukana myös Keith sekä Greenin perheen kaksi lasta, kolmivuotias Josiah ja kaksivuotias Bethany.

Yhä vielä tänä päivänäkin osaan tuon laulun esittää ja se koskettaa minua hyvin syvästi. Tuo lento-onnettomuus oli tapahtunut vasta jokin aika sitten, kun tämän laulun sain kuulla ja oppia.
Halutessasi voit nostaa tämän ylistyslaulun aikana kädet ylös – muista kuitenkin laskea kahvikuppisi pöydälle, ennen kuin teet sen.

https://www.youtube.com/watch?v=r-XIGanYS2s

[Natanael]

OLEMME SAMALLA VIIVALLA
Jäähyväisrukouksessaan Jeesus kutsui Juudasta kadotuksen lapseksi. Oliko kuitenkin niin, että Jeesuksen Sanan kylvö oli tehnyt työtään syvälle langenneen Juudaksenkin sydämessä. Hän nimittäin näki tehneensä väärin ja katui tekoaan.

”Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että Hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: ”Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren.”

Saatat ihailla Pietaria monellakin tavalla, mutta sinun on hyvä muistaa, että Saatana oli mennyt Pietarin sydämeen ennen kuin se meni Juudakseen sydämeen. Seurakunnan tuleva kallio ei varmasti ollut vahvoilla silloin, kun Jeesus puhutteli häntä Saatanana. Niin Pietari varmasti tilanteen koki, vaikka voimme ajatella, että Jeesuksen nuhde kohdistui Pietarin sanoihin eikä Pietarin koko persoonaan.

”Mutta Hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, Saatana, sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.”

Jotkut, usein hyvin nuoret, uskovat pitävät sielunvihollista täysin vaarattomana, ja sanovat, että hänellä ei ole mitään valtaa meihin, sillä Jeesus on hänet jo kukistanut. Tuo mennee kokemattomuuden piikkiin, sillä raamatullinen todellisuus on aivan jotain muuta – ja kaikkien aikojen uskovien kokemukset sen vahvistavat. Sielunvihollinen ei ole vaaraton ja hän kiertää etsien ihmistä, joka olisi valmis ottamaan etäisyyttä Jeesukseen. Siinä on hukkaan joutumisen ydin.

”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, Perkele, käy ympäri niin kujin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä”

On totta, että me olemme luonnostamme heikkoja. ”Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoakaan….(Room.3:12) . Juudas lankesi syvälle ja se voi tapahtua kenelle tahansa. Olen vuosikymmenien varrella joutunut seuraamaan monien ”hengen jättiläisten”, julkisuudessa mainetta saaneiden saarnaajien langenneen moniin julkisynteihin. Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali kirjoitti. ”…joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea”.

Tässä henkivaltojen maailmassa kamppailu kuuluu kristillisyyteen. Juudas katui, mutta ei mennyt Jeesuksen luokse. Pietari katui ja palasi Jeesuksen luokse. Meillä kaikilla Jeesuksen seuraajilla on paljon ja usein asiaa Jeesukselle, mennään puhumaan Jeesukselle. Vain Jeesuksen seurassa me pysymme pystyssä!

”Vastustakaa häntä lujina uskossa tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, Hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.”

[Natanael]

ROOLISSA LOPPUUN ASTI
Minua puhuttelee vahvasti se, kuinka Juudas oli muiden opetuslasten joukossa kuin kala vedessä. Ryhmän rahastonhoitajana Juudas varasti yhteisistä varoista. Jeesus ei siihen puuttunut, vaikka tiesi. Kavaltaja sai viedä roolinsa loppuun asti.
Mahdollisesti Juudas Iskariot oli mukana jo Johannes Kastajan synnyttämässä hengellisessä liikkeessä. Sitten tuli se päivä, jolloin hän sai luvan liittyä Jumalan Pojan opetuslasten joukkoon. Kukaan opetuslapsista ei saattanut epäillä mitään. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, kun koolla oli noin120 henkilöä, Pietari nousi puhumaan ja puheessaan hän mainitsi Juudas Iskariotista.

”Sillä hän oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut osalleen tämän viran.”

Sanoissa huokuu jollain lailla ikävä työtä Jumalan valtakunnassa tehneen työtoverin kohtalon puolesta. Yhteys oli katkennut, läheinen työtoveri Juudas Iskariot oli hirttänyt itsensä. Kuinka tämä kaikki oli mahdollista? Olihan Juudas muiden opetuslasten kanssa saanut kokea jo niin paljon. Juudas oli saanut vallan ajaa ulos saastaisia henkiä, vallan parantaa sairaita ja riivattuja. Matteus kertoo, kuinka Jeesus antoi saman vallan kaikille opetuslapsille.

” Ja Hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja sanoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.”

Emme voi syyttää Juudasta sydämettömyydestä, sillä hän huolehti köyhistä – vaikkakin muodollisesti, sillä Johannes huomauttaa, etteivät Juudaksen motiivit olleet puhtaat.

"Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?" Mutta tätä hän ei sanonut sen tähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sen tähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu."

Voimme kysyä, kenellä opetuslapsella kaikki oli hyvin? Millaiset mahtoivat olla Jaakobin ja Johanneksen motiivit, kun he olivat valmiit tuhoamaan ihmisiä, jotka eivät ottaneet vastaan Jeesusta. Motiivina ei ainakaan ollut lähimmäisen rakkaus.

”Kun Hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: ”Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?”

Jeesus antoi Juudakselle viimeisellä ehtoollisella kunniapaikan vierellään. Jeesus pesi opetuslasten jalat, myös Juudaksen - eikö Juudaksen sydäntä kouraissut tietoisuus, että tuon miehen minä pian kavallan? Saman Jeesuksen, joka antoi Juudakselle palvelun ja rakkauden esimerkin, Juudas oli valmis toimittamaan kuolemaan kivuliaasti ristille naulittuna. Kuinka monelle ihmiselle Jeesus oli Juudaksenkin läsnä ollessa antanut syntejä anteeksi? Tullimies Matteus oli saanut syntinsä anteeksi, vaikka oli ottanut ihmisiltä rahaa itselleen niin kuin Juudaskin oli varastanut. Ei olisi tarvittu muuta kuin tunnustaa, mutta ei!

Juudas vei hyvän opetuslapsen roolinsa muiden edessä läpi loppuun asti. Raamatun mukaan Juudaskin sanoi ehtoollisella Jeesuksen ottaessa tulevan kavalluksen esille ”en kai se ole minä?”, kun hänen olisi pitänyt sanoa ”Minä se olen, armahda minua”. Jeesus rukoili jäähyväisrukouksessaan meidän puolestamme, että meille kävisi hyvin: jäisimme loppuun asti armahtajamme eteen ilman mitään rooleja.

[Natanael]

KRISTUKSEEN KÄTKETTY SYYLLISYYS
Sydämen syyllisyys, jota ei ole avattu ja jaettu Jeesuksen kanssa, voi olla Saatanalle kuin avain ihmisen sisimpään. Syyllisyytemme tulisi oman sydämemme sijasta kätkeä Kristuksen sisimpään, jolloin Saatana ei saa siitä avainta tuhotakseen meidän elämämme. Apostoli Paavali kirjoitti luotettavat, sielunhoidolliset sanat:

”Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.”

Juudas ei ollut Jumalan valitsema pelinappula tai Hänen pelastussuunnitelmansa uhri. Juudas oli kadotettu syntinen, joka ei turvautunut Jeesuksen armoon, vaikka tätä armoa tarjoamalla tarjottiin hänelle. Hän olisi voinut tehdä niin kuin Pietari kiellettyään kolmesti Jeesuksen: mennä ulos ja itkeä katkerasti.

On mahdollista, että Juudaksen suhde rahaan oli alkusysäys Juudaksen lankeamiseen. Paavali kirjoitti Timoteukselle rahan himon vaikutuksesta.

”Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.”

Rahalla on pelottava voima. Jeesus puhui siitä usein. Se ei ole kuitenkaan kaikkien ongelma Toisia meistä sielunvihollinen sitoo verkkoihinsa muilla tavoin. On valheita, puolitotuuksia, panettelua, väärän todistuksen antamista, ylpeyttä, kovuutta, ylimielisyyttä ja vaikkapa väärän itsetunnon verkko. On kaunan, epäluuloisuuden, riidan ja vihan verkko ja niin edelleen. Tällä foorumilla on ollut mielipiteen vaihtoa seksuaalialueen lankeamisista ja sidoksista.

Meissä jokaisessa on Juudas, jokaisessa on ainesta kietoutua syntiin, johonkin tai
moniin. Ratkaisevaa on kuitenkin turvautuminen Jumalan armoon syntisenä sekä syntinsä ja syyllisyytensä kätkeminen sijaisenamme kärsineeseen Kristukseen.

Jäähyväisrukouksesssaan Jeesus rukoilee meidän puolestamme, että pysyisimme Jeesuksen seurassa loppuun asti, tapahtui mitä tahansa.

[Natanael]

KIPUA JA ILOA
Ajattele sitä mahdollisuutta, jos valvonut, väsynyt ja syntisyyttään itkenyt Juudas olisi pääsiäisaamun jälkeen hakeutunut Pietarin luokse, kertonut hänelle kaiken ja sitten rannalla kohdannut Pietarin rohkaisemana ylösnousseen Jeesuksen. Mitä tuskaa sisällään kantaneelle miehelle olisi tapahtunut?
Ei minun mitään arvailujani tarvitse tähän kirjoittaa; kyllä me tiedämme, mitä silloin olisi tapahtunut.

Meillä kaikilla on omat tuskamme, mutta Jumalan valtakunnassa samat asiat, jotka tuottavat meille kipua ja murhetta, voivat aiheuttaa myös iloa, Kristuksen iloa.
Apostoli Paavali oli kokenut tämän todeksi. Hänellä oli pistin lihassa, jota hän kuvaa rusikoivaksi Saatanan enkeliksi. Herra ei ottanut tuota pistintä pois, vaan näytti Paavalille, että pistin voi olla hyödyllinen työkalu.

”Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä”

Miksi kirjoitin näin paljon Juudaksesta? Jeesus muisti Juudaksen jäähyväisrukouksessaan ja samassa rukouksessa Hän rukoili meidän puolestamme, että emme lankeaisi pois Hänen seurastaan vaan pysyisimme Hänessä. Varmasti Jeesus koki sisäistä kipua yhden, Hänelle rakkaan, opetuslapsen langetessa pois. Niin ei pitäisi käydä, ei kenenkään kohdalla. Emme ole sen parempia tai pahempia kuin Juudaskaan. Sitä suurenmoisempaa on tietää, Jumala hallitsee, Jumala antaa, Jumala sallii.

Kaikki vaikuttaa aidosti ja todellisesti Jumalaa rakastavien parhaaksi. Mitä vain murheellista tapahtuukin, saamme jäädä Jumalan seuraan: se on kuin lapsen iloa hänen itkiessään jotakin äidin ja isän sylissä. Lupaus iankaikkisesta elämästä kirkkaudessa on koko ajan voimassa. Niin kauan kuin elämme tässä ajassa, niin matkamme on vielä kesken. En voi mitään sille, että joskus jonkun todistuspuheenvuoroa kuunnellessa mieleen nousee ajatus, että sanoissa on enemmän pöhetystä kuin pyhitystä. Ei ole tarkoitus, että kerskumme omasta, hienosta vaelluksestamme tai upeista muutoksista elämässämme. Paavalin arvio omasta tilanteestaan osoittaa syvää nöyryyttä kaikkivaltiaan Jumalan edessä.

"tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin,"

Jeesus näki, että Hänen tuskansa, ristiinnaulitsemisensa, pilkkansa ja kuolemansa oli Jumalan pelastusteko meille ja Jeesukselle se oli tie takaisin Jumalan luokse. Nyt Jeesus on meidän tiemme.

”Sen tähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.”

[Natanael]

MAAILMAN VIHA

”Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole.”

Pääasiassa, ja myös jäähyväisrukouksessaan, Jeesus käytti sanaa maailma merkitsemään niitä ihmisiä, jotka elävät Hänelle vieraina. Vastustus ja vihan kohteeksi joutuminen on aina raskasta kantaa ja varsinkin silloin, jos se tulee hyvän tekemisen tähden. Jeesus, joka oli täynnä rakkautta ja joka teki vain hyvää, sai osakseen suunnatonta vihaa, samoin opetuslapset. Emmekä me ole tässä suhteessa erilaisessa asemassa. Varsinkaan sen vuoksi, että meissä ei ole joka hetki ja kaikkia kohtaan sellaista Pyhän Hengen vaikuttamaa rakkautta, jonka toivoisimme kauttamme vaikuttavan.

Taivaallisen valtakuntansa ulkopuolella olevasta ”ihmisten maailmasta” Jeesus sai vastustajansa. Nimenomaan tätä Hän tässä rukouksessaan ajatteli. Vastustus on aina raskasta kantaa varsinkin, jos tulee hyvän tekemisen vuoksi. Sen Jeesus sai kokea ja myös monet Hänen seuraajistaan.

Sitä mukaan kuin evankeliumi levisi, niin viha seurasi perässä ja evankeliumin levitessä kaikkialle maan ääriin, niin vihaa on kaikissa kansoissa. Varmaan raskain uskovan kokemus on tulla vihatuksi aivan lähipiirin toimesta – siellä, missä hän pienenä lapsena on voinut saada rakkautta ja tukea.

"Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun.”

”Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.”

”Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.”

”ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.”

Eläessämme maailmassa, jossa meitä vihataan, meissä asuu ja kasvaa toive olla aivan lähellä Jeesusta, sillä me tiedämme, että Jeesuksen lähellä saamme varmasti kokea varauksetonta rakkautta.