Kristityn elämässä on kolmenlaisten kahleiden katkettava

Lähetä vastaus

Vahvistuskoodi
Syötä koodi siten kuin se on näkyvillä. Huomioi kirjaisinkoko
Hymiöt
:agape: :bible2: :bible: :exclaim: :question: :arrow: :idea: :smile: :think: :thumbup: :wave: :clap: :confused: :cry: :sad: :surprised: :wink: :neutral: :redface: :rolleyes: :yawn: :bible3:
Lisää hymiöitä
BBCode on Käytössä
[img] on Käytössä
[flash] on Poissa käytöstä
[url] on Käytössä
Hymiöt ovat Käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Kristityn elämässä on kolmenlaisten kahleiden katkettava

Re: Kristityn elämässä on kolmenlaisten kahleiden katkettava

Viesti Kirjoittaja kalamos » 24.08.2015 08:31

Tuossa kohden, jossa Paavali mainitsee tuon kasvattajan/valvojan/ohjaajan
hän puhuu juutalaisena juutalaisille, joille laki oli annettu heitä varjelemaan.

Kuva
Paavali (Gal 3=23-24) kirjoitti:Mutta ennenkuin usko tuli,
vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen,
että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.


Mutta nyt kun usko on tullut, niin tuota valvojaa ei enää tarvita.
Eikä enää ole juutalaista eikä kreikkalaista.
Nyt me olemme kaikki liitetyt Kristukseen uskon kautta.
Uskon, jonka perusteella meidät on kastettu Kristukseen.

Kuva
Paavali (Gal 3=25-28) kirjoitti:Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut,
olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata,
ei ole miestä eikä naista;
sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.


Nyt ketään ei enää kasvata laki vaan armo.

Kuva
Pietari (2 Piet 3:18) kirjoitti:Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.
Hänelle kunnia nyt ja aina iankaikkisuuden päivään!
Aamen.


Mutta nuo mielettömät Galatalaiset olivat langenneet pois armosta.

Kuva
Paavali (Gal 5:4-6) kirjoitti:Te olette joutuneet pois Kristuksesta,
te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi;
te olette langenneet pois armosta.
Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta.
Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus,
vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.



Eli laki oli voimaton.
Se kielsi tekemästä huorin,
mutta ei antanut voimaa tämän käskyn täyttämiseen.
Ja niin Israelin kansa oli jatkuvasti uskoton jopa itse Jumalalle.
Se ei rakastanut Jumalaa yli kaiken.

Mutta nyt Jumala oli vuodattanut Rakkauden omiensa sydämiin.
Galatalaiskirje on kuin miniatyyri Roomalaiskirjeestä, joka sanoo:

Kuva
Paavali (Room 5:5) kirjoitti:Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.


Jeesus asuu meissä Henkensä kautta.
Ja ulkoisen ympärileikkauksen tilalle oli tullut sydämen ympärileikkaus.
Jossa me saimme kivisydämen tilalle asennettiin lihasydän,
johon on vuodatettu Jumalan Rakkaus - Agape.

Tuo Rakkaus on Jeesus.
Hän on Jumalan Rakkaus,
joka on tullut asumaan minun sydämeeni.
Ja tuo Rakkaus vaikuttaa sen,
että minä voin tehdä uskon tekoja,
jotka eivät suinkaan ole lain rikkomista,
vaan lain täyttämistä.

Kuva
Paavali (Room 13:9-10) kirjoitti:Sillä nämä:
"Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse",
ja mikä muu käsky tahansa,
ne sisältyvät kaikki tähän sanaan:
"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Sentähden on rakkaus lain täyttämys.



Nyt kun me olemme jo kokeneet sydämen ympärileikkauksen,
ja meihin on vuodatettu tuo Rakkaus,
niin tietenkään emme enää sen jälkeen suorita ulkoista ympärileikkausta.

Toki Paavali oli itse aikanaan fariseuksena saavuttanut
nuhteettomuuden lain vanhurskauteen nähden.
Hän olisi ollut, millä ylpeilla lihassa.
Mutta kaiken tuon saavuttamansa hän hylkäsi roskana pois,
sen vanhurskauden tieltä, joka tulee Kristuksen uskon kautta.

Kuva
Paavali (Fil 3:8-10) kirjoitti:Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin,
Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani,
tuntemisen rinnalla,
sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki
ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan,
ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee,
vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta,
sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman



Me elämme siis Hänen ylösnousemusvoimassaan
ja pidämme totena sitä, olemme Hänen kanssaan ristiinnaulitut
ja herätetyt uuteen elämään,
tai sitten me taistelemme epätoivoista taistelua itsemme kanssa,
jossa korkein mahdollinen saavutus on se, minkä Paavali oli saavuttanut
fariseuksena ennenkuin kohtasi Jeesuksen - Jumalan Rakkauden.

Mutta nyt Galatalaisten kohdalla tilanne oli todella nurinkurinen.
He olivat jo aloittaneet Hengessä, mutta olivat nyt aikeissa palata vanhaan,
joka oli voimaton.

Syyllisiä tähän järjettömyyteen olivat ne Jeesukseen uskovat juutalaiset,
jotka alkoivat vaatia ympärileikkausta uskoon tulleille pakanoille.
Ja niin Paavali huudahtaa tuossa kirjeessään jotain veret seisauttavaa:

Kuva
Paavali (Gal 5:12) kirjoitti:Kunpa aivan silpoisivat itsensä,
nuo teidän kiihoittajanne!


Rakkauden kautta vaikuttava usko täyttää lain.
Ja silloin lakia ei enää tarvita.
Ja silloin itse asiassa laki tulee voimattomaksi.
Se ei enää voi herättää meissä synnin himoja.

Kuva
Paavali (Room 7:5-6) kirjoitti:Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää,
vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä,
mikä meidät piti vankeina,
niin että me palvelemme Jumalaa
Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.



Nuo hyvää tarkoittavat juutalaiset kiihoittajat olivat tekemässä
aivan hirvittävän karhunpalveluksen galatian uskoville.

Re: Kristityn elämässä on kolmenlaisten kahleiden katkettava

Viesti Kirjoittaja Jukka » 21.08.2015 19:20

Mennäänpä askel eteenpäin. Huomaan jo, että aihetta ei voi käsitellä parilla lyhyellä aloituksella. Minun on helppo hyväksyä tämä tosiasia, sillä tästä aiheesta on kirjoitettu varmasti yli tuhat kirjaa ja Raamatussakin sitä käsitellään sivukaupalla. Laitan nyt tähän vähän jatkoa, leikaten sivulauseita ja lyhennellen tekstiä. Taidan katkaista kohtaan, josta lupaamani raamatunpaikka Gal. 2:19-21 alkaisi. Pysytelkääpä palstalla; saatte lukee sen muodossa, jossa harvoin olemme tottuneet sitä lukemaan (paitsi jos olemme sydämemme silmin nähneet millaisiin ulottuvuuksiin tuo Paavalin hauras savimaja ja hänen kielensä ylsi Raamattuun tallennettuja ylistyshymneja Hengessä kirjoittaessaan.
- - -
On surullista havaita Paavalin kirjeistä, että hän joutui toistuvasti puolustamaan Herralta Jeesukselta saamaa apostolinvirkaansa (Rm. 1:5, 1.Tim. 1:1 ym) ja julistamansa evankeliumin aitoutta (Gal. 1:11-12) niillekin seurakunnille, joita oli ollut perustamassa tai joissa oli vieraillut. Tämä herättää minussa ihmetystä, sillä olihan hänen kauttaan tapahtuneet apostoliset tunnusteot seurakuntien keskuudessa ”tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä, ihmeillä ja voimateoilla” (2.Kor. 12:12b ym) ja kaikkialla Paavali toisti nähneensä Jeesuksen henkilökohtaisesti ylösnousseena ja olevansa Jeesuksen itsensä apostoliksi asettama (1. Kor. 9:1, Ap.t 22:14-15, 1.Kor. 1:1 ym).

Galatian provinssin (maakunnan) eteläosan seurakunnat oli perustettu 50-52 (oma arvioni) Paavalin työn kautta, mutta vain 6-7 vuotta myöhemmin (oma arvioni) hän joutuu kirjoittamaan heille kiertokirjeen, jossa toteaa heti ensiriveillä

Kuva
Gal.1:6 Paavali kirjoitti:Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin


Aiheen näille sanoille -joista kaikuu vielä minunkin korviini Paavalin suuri hämmästys ja ihmetys- ja koko Galattalaiskirjeen kirjoittamiseen antoivat Galatiaan saapuneet juutalaiset, jotka opettivat uskoon tulleita pakanakristittyjä toisin kuin Paavali. Näitä uskoon tulleita juutalaisia saapui paikkakunnalle ja he julistivat, että pelastuakseen pakanoiden piti paitsi uskoa Jeesukseen niin myös ympärileikkauttaa itsensä. Nämä olivat siis judaisteja, joista lyhyesti aikaisemmin kerroin ja nyt tahdon vähän tarkemmin tarkastella juutalaisuutta ja heidän Siinailla saamaansa lakia (tosin yhä vain pintapuolisesti sen laajuuden tähden).

Judaistit saivat harhaoppinsa Galatian seurakuntien sisälle siten, että he onnistuivat mitätöimään Paavalin apostolinviran tai ainakin kyseenalaistamaan hänen arvovaltansa Kristuksen apostolina. He esittivät Paavalin olevan 'toisen luokan apostoli (niihin 12:een Jeesuksen ensin valitsemaan apostoliin verrattuna)'. Tähän lisättiin vielä väite, että Paavalin ja Pietarin välit olivat huonot, vaikka Paavali kertoi heidän väliensä olevan hyvät (Gal. 2:9). Judaistit saivat kuitenkin Paavalin ja Pietarin suhteet näyttämään riitaisalta, kun he viittasivat Antiokiassa Paavalin ja Pietarin väliseen julkiseksi paisuneeseen yhteenottoon, joka liittyi juutalaisiin tapoihin ja lakiin (Gal. 2:11-14). Judaistit 'unohtivat' kertoa, että tämä riita oli sovittu ja Pietari tehnyt parannuksen langettuaan ulkokultaisuuteen ja ihmispelkoon lain puolesta kiivailleiden juutalaisten edessä. Tästäkin Paavalin täytyi galattalaisia muistuttaa, joutuen ottamaan esille lähes 10 vuotta sitten tapahtuneen konfliktin hänen ja Pietarin välillä. Tuskin Paavali tätä mennyttä asiaa mielellään esille otti, mutta nyt oli kysymys ihmiskunnan tärkeimmästä asiasta, nimittäin Kristuksen evankeliumista ja sen puhtaana säilyttämisestä jälkipolville, jotta sitä ei saataisi sotketuksi ja mukaan vedetyksi osaksi juutalaisia uskonoppeja ja tapoja.

Judaistit pyrkivät liittämään kristinuskon juutalaisuuteen. Ymmärtääksemme tätä asiaa meidän tulisi käsittää Paavalin julistuksessaan käyttämät termit ”vanhurskaus” ja ”vanhurskauttaa”. Jätän nekin tässä syvemmälti käsittelemättä, mutta muistakaamme, että vanhurskauskäsitteiden juuret olivat syvällä juutalaisessa ajattelutavassa. ”Heidän olivat isät ja lainantaminen ja lupaukset” (Rm. 9:5). Heidän Jumalansa oli Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, joka oli ehdottoman vanhurskas ja äärettömän armollinen. Viimeisellä tuomiolla Vanhurskas Jumala tuomitsee vanhurskaudessaan (lahjomattomassa oikeudenmukaisuudessaan) ihmiset heidän tekojensa mukaan, lakinsa perusteella. Näitä teitä kulki judaistien ja myös rabbien ajatukset.

Lainaan kirjasta 'Viisi Paavalin kirjettä', Rafael Gyllenberg, juutalaisesta ajattelutavasta:

Kun juutalaisuudessa ei ole dogmeja, niin Jumalan vanhurskautta ja armollisuutta ei yhdistetä opilliseksi kokonaisnäkemykseksi, vaan niiden välille jää pysyvä jännite. Vanhurskaana Jumala viimeisenä päivänä tuomitsee itsekunkin hänen tekojensa mukaan, ja Hänen tinkimätön oikeamielisyytensä on niin ankara, että aniharva välttää kadotustuomion. Jumalan lahjomattomasta johdonmukaisesta käytetään myös sanaa 'viha' (orgé) samoin kuin Paavalikin käyttää 1.Tess. 1:10, 2:16, 5:9, Room. 1:18 jne. Armahtavaisuudessaan Jumala saattaa lieventää rangaistuksen ankaruutta, siirtää tilinteon päivän tuonnemmaksi ja ennen kaikkea tarjota syntiselle mahdollisuuden parannukseen. Sille joka tekee parannuksen, synnit annetaan anteeksi.


Koska juutalaiset olivat Jumalan valitsema kansa, jolle Jumala oli antanut lakinsa, niin heille heihän yhteisönsä ja lakinsa hylkääminen merkitsi samaa kuin Jumalan liitton hylkäämistä ja iankaikkisen tuomion päällensä vetämistä. Pakanatsyntiset saattoivat pelastua tuomiosta siis vain yhdellä tavalla: liittymällä proselyytteina (käännynnäisinä) juutalaiseen kansaan ja alistumalla lain vaatimuksiin. Tämä lienee pääsyy (vaikka muitakin motiiveja varmasti oli), miksi judaistit niin kiihkeästi vaativat uskoon tulleita pakanoita kääntymään juutalaisuuteen ja alistumaan lain alle. Itselleni on selvää, että he eivät voineet ymmärtää fariseus Paavalin luopumusta laista pelastustienä, koska se merkitsi hänen joutumistaan valitun kansan ja seurakunnan ulkopuolelle ja Israelin Jumalan lakiliiton hylkäämistä, joka merkitsi kadotustuomiota.

Itse asiassa vasta muutama päivä sitten oivalsin, että olivathan judaistit kuulemassa, kun galatalaiskirjettä Galatian seurakunnissa luettiin, koska he olivat jo päässeet seurakuntiin sisälle ja he tunsivat lain. Se selittää ainakin minulle, miksi Paavali käyttää kirjeessään ilmaisuja, joihin lakia tuntemattomat pakanakristityt tuskin olivat ennen törmänneetkään. Paavali tiesi, että heidän 'käännyttäjänsä' tunsivat lain, johon hän viittasi toistuvasti kirjeessään. Olivatko judaistit unohtaneet VT:n pyhissä Kirjoituksissa lainvanhurskautta vastaan puhuvia kohtia vaiko vain kiihkoilijoina laittaneet ne syrjään (kristillisissä harhaopeissa näin tehdään tai sitten kirjoitettuun Sanaan lisätään jotakin).

Kuva
ps. 32:5 ja 143:1-2 profeetta Daavid kirjoitti:Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela
.....
Herra, kuule minun rukoukseni, ota korviisi minun anomiseni. Vastaa minulle uskollisuudessasi ja vanhurskaudessasi. Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi


Ps. 32. Daavid saa syntinsä anteeksi ilman lain tekoja tunnustamalla ne Jumalalle (jae 5). Omantunnon raskas taakka (jae 4) otettiin pois ja ”Jumala ympäröitsi minut pelastuksen riemulla” (jae 7). Psalmissa 143.Daavid vetoaa Jahven uskollisuuteen ja vanhurskauteen ja tunnustaa, ettei yksikään ihminen ole Hänen edessään vanhurskas (jae 1-2). Nämä kohdat eivät todista lakivanhurskauden puolesta eikä niissä vedotakaan lakiin. Juutalaiset olivat ymmärtäneet väärin lain merkityksen kahdellakin tavalla. 1) se oli asetettu väliaikaiseksi Gal. 3:19 ja 2) laissa tärkeintä oli oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden harjoittaminen Mt. 23:23.
- - -
Tästä eteenpäin myöhemmin, jos Jumala sallii.

Hyvää viikonloppua jokaiselle palstaa lukevalle. Levähtäkää ja heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, joka teidän edestänne on kuollut ja ylösnoussut. Ajatelkaapa näitä Jeesuksen omia sanoja (korostus Jukan):"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi..." (Joh.3:16a) Sen, siis tosi rakkauden, olemus ja luonne on sellainen, että se vaatii antamaan.

Re: Kristityn elämässä on kolmenlaisten kahleiden katkettava

Viesti Kirjoittaja Jukka » 27.07.2015 09:44

Hieman selvitystä harhaopeista ennen kuin jatkan varsinaista aihetta.

Alkuseurakuntaan pyrki alusta alkaen kaksi merkittävää harhaoppia, nimittäin judaismi ja (kristillinen) gnostilaisuus. Merkittävä osa Uuden testamentin kirjoituksista käsittelee näitä harhaoppeja sekä niiden aiheuttamia ongelmia seurakuntaelämässä.

Judaismi on harhaoppi, joka pyrkii yhdistämään evankeliumin pelastussanoman ja lakivanhurskauden keskenään. Sitä julistivat pääasiassa uskoon tulleet fariseukset. Se oli eräänlainen ”kristillinen farisealaisuuden muoto”, joka oli peräisin juutalaisuudesta luopuneista; he uskoivat Jeesukseen Messiaana, mutta toivat Hänen rinnalleen pelastuksen ehtona Mooseksen lain noudattamisen. Galattalaiskirjeessa judaistit näyttivät vaativan uskovilta (ainakin aluksi) vain ympärileikkauksen noudattamista.

Kristillinen gnostilaisuus on harhaoppi, jonka juuret ovat syvällä pakanuudessa, itämaisissa mysteeriuskonnoissa, jonka myytit sekoittuivat kreikkalaiseen filosofiaan ja juutalaisiin perinnäissääntöihin. Kolossalaiskirjeessa ”gnostilaisuuden kristillisiä muotoja” kuvaillaan harhaoppina, jossa toisiinsa sekoittuvat evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta ja mystinen viisaus (gnosis), ruumiin kurittaminen, enkelien palvonta ja juhla-aikojen noudattaminen. Se koettiin hienompana, nöyrempänä ja hengellisempänä jumalanpalveluksena kuin pelkän evankeliumin varassa vaeltaminen, mutta se oli vain ”fiinimpään muotoon” pukeutunutta epäjumalanpalvelusta.

Harhaopit ovat hyökänneet seurakuntaa ja sen raitista opetusta vastaan alusta alkaen ja pyrkineet soluttautumaan seurakunnan sisälle hajottaakseen sen ykseyden. Siinä ne ovat myös onnistuneet. Raamatussa on useita ennustuksia tästä ja historia osoittaa ne tosiksi. Paavali näki sen pelottavan vaaran, joka kätkeytyi niiden ponnistelujen taakse joilla yritettiin tehdä pelastus riippuvaksi jostakin muusta kuin yksin ristin evankeliumista. Jos siihen päästetään mukaan vaikka hitunenkin lain tekoja, ihmisen omaa kykyä, silloin risti on menettänyt voimansa. Harhaopeille tunnusomaista on se, että ne johdattavat ihmisen pelastumaan Jeesuksen ristin ja jonkun muun siihen lisätyn avulla. Tällaisten lisäysten tekeminen Kristuksen työhön, jolloin ihminen ei luota yksin uskon riittävän pelastukseen, on eksytyksistä suurin. Se on kaikkien eksytyksien äiti.

Tämä oli nyt tällainen lyhyt muistutus harhaopeista, joita vastaan sekä Jeesus että apostolit toistuvasti opettivat. Jos Jumala suo, niin palaan seuraavassa kirjoituksessa käsittelemään lain ja uskon suhdetta Galattalaiskirjeen 2:19-21 pohjalta.

Re: Kristityn elämässä on kolmenlaisten kahleiden katkettava

Viesti Kirjoittaja kalamos » 23.07.2015 17:22

Aloituksesi on suorastaan sensaatiomaisen hyvä.
Minä odotan todella suurella mielenkiinnolla loppupäätelmiä
noille kolmelle otsikossa esiintuodulle asialle.

Esimerkiksi, emme lakkaa synnistä niin,
että Rakastamme Jumalaa yli kaiken.
Silloin olisimme omavanhurskauden ja lainalaisuuden tiellä.

Mutta kun antaudumme Hänen Rakkaudelleen,
niin tuon Rakkauden syleilyssä ei voi tehdä syntiä.
Tämä antautuminen tarkoittaa sitä,
että me jatkuvasti täytymme Hänen Hengellään.

Kuva
Paavali (Ef 5:18-20) kirjoitti:Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno,
vaan täyttykää Hengellä,
puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla,
veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle,
kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Re: Kristityn elämässä on kolmenlaisten kahleiden katkettava

Viesti Kirjoittaja Jukka » 23.07.2015 17:13

Kiitos vastauksestasi Kalamos. Olen iloinen, kun saan kirjoittaa ja vaihtaa näkemyksiäni kanssasi ja toivottavasti muidenkin palstaa lukevien kanssa tässäkin asiassa. Rekisteröitymättäkin saa palstalle kirjoittaa.

Minulla on nyt sellainen tilanne, että en kolmeen päivään -mahdollisesti en neljäänkään- pääse paneutumaan vastausten kirjoittamiseen. Vastauksia tulee sitten viikonvaihteen jälkeen, jos Jumala suo.

Eli jo nyt, hyvää viikonloppua kaikille lukijoille.

Re: Kristityn elämässä on kolmenlaisten kahleiden katkettava

Viesti Kirjoittaja kalamos » 23.07.2015 08:55

jukka1954 kirjoitti:Paavalin kirjoittaessa korinttolaisille sielullisista ihmisistä, niin tuota kohtaa ei tulisi soveltaa galattalaisiin (Kalamos kirjoitti: "Luonnollinen ihminen eli sielullinen ihminen kuvaa muun muassa täysin kääntymätöntä ihmistä"), sillä galattalaiset olivat uskoneet Jeesukseen ristiinnaulittuna ja saaneet Pyhän Hengen.


Juuri tämän tähden lähestyin kysymystäsi tuosta raamatunkohdasta alkaen,
sillä käyttämäsi ilmaisu esiintyy Raamatussa vain tuossa kohden.

jukka1954 kirjoitti:Kalamoksen kirjoitus ei mielestäni vielä vastaa ydinkysymykseen: "Miksi galattalaiset olivat kääntymässä pois Jeesuksen evankeliumista takaisin lain orjuuden (Gal. 5:1)?


Mitä Galatalaisten tapaukseen tulee niin vastaukseni kysymykseesi alkaa kohdasta

kalamos kirjoitti:Juuda kehotti meitä uskovia rukoilemaan Pyhässä Hengessä.
Sillä tähän sielullisuuteen eli siihen, mitä ihminen on ilman henkeä,
voi toki uskovakin langeta.


Se, että alamme vaeltaa lihassa, johtuu siitä, että emme vaella Hengessä.
Ja silloin kaikki on lihamme ja suoritustemme varassa.
Olemme langenneet pois armosta.
Jospa vaikka lukisit tuosta mainitsemastani kohdasta alkaen
edellisen viestini uudelleen loppuun saakka.
Tällä kertaa luulen itsekin ymmärtäneeni,
mitä kirjoitin - toivottavasti Hengessä enkä lihassa.

Re: Kristityn elämässä on kolmenlaisten kahleiden katkettava

Viesti Kirjoittaja Jukka » 22.07.2015 16:53

kalamos kirjoitti:Luonnollinen ihminen eli sielullinen ihminen (psykhikos anthropos)
kuvaa muun muassa täysin kääntymätöntä ihmistä.


Kuten aloituksessani jo mainitsin, käytän joskus terminologiaa, joka voi sekoittaa lukijaa. Pyrin kyllä selittämään ja mielelläni selitän, mitä jollakin sanonnallani tarkoitan. Yllä selitinkin jo, mitä luonnollisella elämällä tarkoitan tässä yhteydessä [*)luonnollisella tarkoitan tässä sitä inhimillistä elämää, jota täällä ajassa elämme]. Kuvaan ihmisen sielun elämää usein luonnollisena elämänä, sinä tosi elämänä, jota kehomme kokonaisuutena juuri nyt elää. Monissa kohdin Raamattu puhuu sielusta tarkoittaen ihmisen (myös eläimen) täysikehäistä elämää. Olemme kaikki eläviä olentoja ja meillä kaikilla on elävä sielu, olimmepa uskovaisia tai emme. Tarkoitin luonnollisella tätä puolta ihmisen elämästä.

Paavali käyttää 'sielullinen ihminen' ilmaisua (psykhikos de anthropos) kahdesti, viitatessaan uudestisyntymättömiin ihmisiin. Sanan 'sielullinen' synonyymi on 'luonnollinen'. Sanaa sielullinen tai luonnollinen Paavali käyttää myös ihmiskehoon (fyysiseen ruumiiseemme) yleisesti viitatessaan.

Kuva
korinttolaisille (1.Kor.15:44) Paavali kirjoitti:kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen
'Sielullinen ruumis' soma psykhikon, on Jumalan luomisen tulos samoin kun kerran tulevaisuudessa on 'hengellinen ruumis' soma pneumatikon Jumalan uudelleen luomisen tulos.

Tuossa on selvä eskatologinen ilmoitus tulevasta, mutta myös nykytilastamme, että me kaikki olemme ja elämme sielullisessa eli luonnollisessa ruumiissa, kantaisämme Aadamin jälkeläisinä.

Apostolien teoissa (17:26) Luukas kirjoitti:Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat


Paavalin kirjoittaessa korinttolaisille sielullisista ihmisistä, niin tuota kohtaa ei tulisi soveltaa galattalaisiin (Kalamos kirjoitti: "Luonnollinen ihminen eli sielullinen ihminen kuvaa muun muassa täysin kääntymätöntä ihmistä"), sillä galattalaiset olivat uskoneet Jeesukseen ristiinnaulittuna ja saaneet Pyhän Hengen.

Kalamoksen kirjoitus ei mielestäni vielä vastaa ydinkysymykseen: "Miksi galattalaiset olivat kääntymässä pois Jeesuksen evankeliumista takaisin lain orjuuden (Gal. 5:1)? He olivat kokeneet uudestisyntymisen ihmeen, tulevan maailmanajan voimaa ja voimatekoja keskuudessaan (Gal. 3:5). Mitä heiltä puuttui? Kalamoksen vastaus jättää lisäksi avoimeksi kysymyksen: "Johtiko galattalaisten lihallisuuteen lankeaminen yrityksistä noudattaa lain tekoja vain johtiko galattalaisten palaaminen lain tekojen tielle lihalliseen elämään?" Siinäpä vakavaa pohdittavaa, mutta Kalamoksen kirjoitus herätti ainakin minussa entistä suurempaa innostusta tutkia Raamatusta kuinka asia on. Pyhät Kirjoitukset vastaavat kysymyksiimme, kun Pyhä Henki avaa ne meille ilmestystietona. Omalla ymmärryksellä ja viisaudella Kirjoitukset eivät meille avaudu ja tottelemattomuuden lapsille ne samoin pysyvät lukittuina.

[Jälkikirjoitus. Korjasin kirjoituksestani sen viimeistä kappaletta klo 20:54 huomattuani kappaleessa runsaasti kieliopillisia virheitä. Laajensin myös ajatuksiani lisävirkkein. Yritän vastaisuudessa olla huolellisempi, koska ihanteellista olisi, ettei tarvitsisi kirjoituksiaan jälkikäteen muokkailla, varsinkaan, jos joku on ehtinyt jo vastata alkuperäistä tekstiä lainaten, jota sitten myöhemmin on muokattu. Jokainen palstalle kirjoittaja kuitenkin saa muokata tekstejään ja vaikka poistaa niitä, mutta ilmaisin tässä vain oman mielipiteeni ja näkemykseni, jota pyrin itse tykönäni noudattamaan .]

Re: Kristityn elämässä on kolmenlaisten kahleiden katkettava

Viesti Kirjoittaja kalamos » 22.07.2015 08:34

jukka1954 kirjoitti:
Onko luonnollisessa*) ihmisessä jotain sellaista, jota "toisen evankeliumin julistus" herättelee tavoittelemaan lainalaista elämäntapaa? [*)luonnollisella tarkoitan tässä sitä inhimillistä elämää, jota täällä ajassa elämme]


Luonnollinen ihminen eli sielullinen ihminen (psykhikos anthropos)
kuvaa muun muassa täysin kääntymätöntä ihmistä.

Kuva
Paavali (1 Kor 2:14) kirjoitti:Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä,
mikä Jumalan Hengen on;
sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää,
koska se on tutkisteltava hengellisesti.


Juuda puhuu sielullisista ihmisistä,
jotka ovat uskovaisten joukossa ja jopa opettajina
ja saavat aikaan hajaannusta.
Juuda kutsuu näitä ihmisiä jumalattomiksi.
Siis heillä ei ole Jumalaa, eikä Jumalalla ole heitä.
Heillä ei ole Jumalan Henkeä, eikä Jumalan Hengellä ole heitä.

Kuva
Juuda (1:19) kirjoitti:he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole


Juuda kehotti meitä uskovia rukoilemaan Pyhässä Hengessä.
Sillä tähän sielullisuuteen eli siihen, mitä ihminen on ilman henkeä,
voi toki uskovakin langeta. Jaakob kirjoittaa veljille:

Kuva
Jaakob (3:13-18) kirjoitti:Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne?
Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.
Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne,
niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee,
vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on,
siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas,
sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa,
täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä,
se ei epäile, ei teeskentele.
Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.


Eli vaelluksemme ei ole sellaista kuin pitäisi,
vaan sielullista tai luonnollisen ihmisen vaellusta,
jos emme ole jatkuvasti täytetyt Hengellä.
Pyhä Henki kyllä asuu jokaisessa Jeesuksen omassa,
mutta joissakin uskovissa Pyhä Henki ei voi tehdä paljon muuta kuin murehtia.

Kuva
Paavali (Ef 4;30) kirjoitti:Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä,
joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.


Siis Pyhä Henki on meissä sinettinä/panttina/vakuutena lunastuksesta,
mutta me emme vaella Pyhässä Hengessä.
Tuuli ei täytä purjeitamme ja kuljeta meitä eteenpäin,
vaan me otamme airot esiin ja puhkumme ja puhisemme.
Ja silloin me myös käyttäydymme kuin ihmiset,
joilla ei Henkeä ole. Ja niin Paavali kysyy Galatalaisilta:

Kuva
Paavali (Gal 3:3) kirjoitti:Aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?


Eli kun ihminen ei vaella Hengessä,
niin hän vaeltaa enemmän tai vähemmän lihassa.
Hän ei ole enää kovinkaan hengellinen
vaan yhä enemmän lihallinen eli luonnollinen/sielullinen ihminen.
Ja liha yrittää saavuttaa kaiken lihan käsivarrella - jopa Jumalalle kelpaamisen.

Re: Kristityn elämässä on kolmenlaisten kahleiden katkettava

Viesti Kirjoittaja Jukka » 21.07.2015 19:11

Tahdon tässä, tämän viestiketjun alkumetreillä kysyä, onko joku teistä lukenut (ilmeisesti Paavalin elämää tai opetusta sisältävän kirjan) Kahdesti vapautettu? En googlettamalla löytänyt kirjan sisällöstä tietoa. Kysyn asiaa siksi, koska otsikkoni viittaa pikemminkin "kolmesti vapautettuun" kuin "kahdesti vapautettuun". Tätä asiaa, kahdesti vapautettua, voimme tarkastella joko siten, että ensimmäinen vapautuksemme tapahtui synnin syyllisyydestä uskoon tultuamme ja toinen Jeesuksen ristintyön uskolla vastaanotettuamme (vanha ihmisemme on ristiinnaulittu) tai sitten niin, että edellä mainitut kummatkin kaksi valtavaa asiaa otimme uskossa vastaan ja toinen vapautus viittaa laista vapautumiseen.

Onko kenelläkään tietoa kyseisen kirjan sisällöstä?

Aloitukseni otsikko ei kuitenkaan ole ristiriitainen Raamatun ilmoituksen kanssa. Uskovan ihmisen tarve on 1) vapautua synnin vallasta ja syyllisyydestä 2) vanhan ihmisensä yliherruudesta 3) lain orjuudesta. Tästä syystä en vaihda aloitukseni otsikkoa, vaikka se voi teologisesti (jumaluusopillisesti) olla kyseenalainen. Tässä kyselen tuon kirjan sisällö perään Kahdesti vapautettu, jos joku osaa siitä kertoa tai laittaa linkin?

Re: Kristityn elämässä on kolmenlaisten kahleiden katkettava

Viesti Kirjoittaja Jukka » 21.07.2015 12:31

Kalamos kirjoitti:Ja tuo Rakkaus tekee sen, mihin laki ei pysty


Kyllä, kyllä, mutta miksi monet ihmiset päivinämme, kuten Galatian maakunnassa seurakunnat aikanaan (45-55 jKr.), olivat jälleen kääntymässä lain puoleen, joka oli ollut heille vain "kasvattaja Kristukseen" (Gal.3:24). He olivat saaneet Pyhän Hengen ja uuden elämän, ei lain tekojen kautta vaan uskomalla Kristukseen, mutta olivat nyt uudelleen kääntymässä lain noudattajiksi, joka oli jo tehnyt koko tehtävänsä tuomalla heidät Jeesuksen luokse. [Muokkasin kappaleen tekstiä kielellisesti sujuvampaan muotoon alkuperäisen kirjoituspäivän iltana klo 19:17. ]

Kuva
Gal. 3:1-5 Paavali kirjoitti:Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
Niin paljonko olette turhaan kärsineet? -jos se on turhaa ollut.
Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta


Miksi uskova ihminen kääntyy Hengen ja Jumalalta uuden elämän saatuaan takaisin lain puoleen? Tätä kyselen? Onko luonnollisessa*) ihmisessä jotain sellaista, jota "toisen evankeliumin julistus" herättelee tavoittelemaan lainalaista elämäntapaa? [*)luonnollisella tarkoitan tässä sitä inhimillistä elämää, jota täällä ajassa elämme]

Ylös

cron