Kristityn elämässä on kolmenlaisten kahleiden katkettava

[Jukka]

Voidaksemme elää täysipainoista kristityn elämää "Pojan lahjoittamassa vapaudessa", on meidän päästävä irti kolmesta orjuuttavasta tekijästä, nimittäin synnistä, omasta minästä ja laista. Kahden ensimmäisen väittämäni kohdalla uskon lähes jokaisen kristityn olevan kanssani samaa mieltä; meidän on vapauduttava synnin ja oman minämme (vanhan luontomme) orjuudesta. Mutta kolmannen väittämäni kohdalla nousee uskovaistenkin suunnalta vastaväitteitä ja jopa ankaraa vastustusta.

Se seikka, että lakia pyritään tuomaan evankeliumin rinnalle välttämättömänä lisänä ihmisen kokonaisvaltaiselle pelastumiselle, ei ole uusi asia. Tätä väärää opetusta vastaan apostolit joutuivat toistuvasti taistelemaan alkuseurakunnan ensimmäisinä vuosikymmeninä. Näin jälkikäteen asiaa tarkastellessa minun on kohtalaisen helppo ymmärtää juutalaisten kiivas halu puolustaa lakia ja pitää sitä pelastumisen ehtona, sillä olihan laki juutalaisuuden ja heidän uskontonsa kulmakivi, Israelin Jumalan itsensä heille antama ikuinen säädös. Eikä siinä kaikki; juutalaiset olivat myös Jumalan itselleen valitsema omaisuuskansa ennen kaikkia muita kansoja maan päällä - ja sen he totisesti muistivat ja tiesivät, etteivät ole ”pakanasyntisiä”. Nämä ja useat muutkin seikat johtivat siihen, että juutalaisista muodostui ylpeä niskurikansa, jotka ymmärsivät laista vain sen ulkoiset muodot, mutta eivät lainkaan lain sisäistä olemusta ts. he tunsivat lain kirjaimen, mutta eivät lain henkeä... Mutta mikä ihme saa meidät pakanat kiivailemaan lain puolesta?

Kirjoitan tätä tekstiä extempore ja sen tarkoitus on olla jonkun sortin alustus uskovan ja lain välisestä suhteesta. Jokaiselle hieman pidempään uskossa olleelle on varmasti muodostunut jonkinlainen käsitys tästä asiasta.

Käydessäni keskusteluja laista, sen tahtävistä ja uskovaisten tarpeesta vapautua siitä kokonaan, minulle ensimmäiseksi esitetyt kolme vastaväitettä ovat:
1. Jeesus sanoi, että laki pysyy
2. Opetan ihmisiä jatkamaan synnissä elämistä
3. Jumalan käskyt täytyy pitää
Jotta emme juuttuisi näihin kolmeen 'vastaväitteeseen' turhan monisivuisin kirjoituksin, niin vastaan tässä niihin lyhyesti heti:
1. Kyllä, laki pysyy muuttumattomana ikuisuuksiin
2. En opeta ihmisiä elämään synnissä vaan Jumalan lasten vapaudessa
3. Kyllä, Jumalan käskyt tulee pitää

Tässä 'alustuksessa' en käyttänyt raamatunpaikkoja. Pohdin kyllä, millä yhtenäisellä raamatunkohdalla esittäisin uskovan suhdetta lakiin. Kohtiahan on runsaasti, koska Kristuksen seurakunta syntyi alueella, jossa juutalaisuus vaikutti voimakkaasti ja juutalaiset -monet uskoon tulleistakin- vaativat Jeesukseen uskovilta uskon lisäksi myös lain pitämistä.

Käytän toisinaan itse omimiani sanoja hengellisten kliseiksi muuttuneiden sanontojen sijasta, ja jatkan samalla linjalla (yrittäkää ymmärtää), mutta todetaan nyt selväsanaisesti se, että puhuessani laista tarkoitan sekä Jumalan kymmentä käskyä (sanaa) että Mooseksen lakia. Isien perinnäissäännöt, sekä juutalaisten että suomalaisten, olen kerännyt säkkiin ja heittänyt purteni laidan yli mereen – painava oli säkki, mutta sittenkään ei ottanut heti uppoakseen.

Päätin juuri, että otan Galattalaiskirjeestä kolme jaetta, jotka käsittelevät lain ja uskovan suhdetta. Näin siksi, etten nyt ulkomuistista muista asiaa käsitellyn yhtä lyhyesti esimerkiksi Roomalais-, Efesolais- ja Kolossalaiskirjeissä (siis kolmessa peräkkäisessä jakeessa sangen tyhjentävästi). Tähän päätän tällä erää, mutta haastan lukijoita jo pohtimaan Raamatun opetuksia lain ja uskovaiten suhteesta.

[kalamos]

Fariseukset sanoivat:

"Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä vaimon."

Jeesus sanoi heille:

"Teidän sydämenne kovuuden tähden
hän kirjoitti teille tämän säädöksen."

Ja sitten Jeesus sanoi:

"Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Rakkauden sijasta Mooses salli kovasydämisyyttä.
Hän salli miehen jopa erota vaimostaan.
Näin siis väliaikaisessa Mooseksen laissa,
joka jäljestä päin lisättiin vartijaksi Israelin kansalle siihen asti,
kunnes lupaus Siemenestä,
joka murskaa käärmeen pään eli synnin vallan, oli täyttyvä.

Mitä varten sitten on laki?
Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti,
kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu

Mooseksen laki ei kyennyt vapauttamaan synnistä,
se vain hiukan paljasti sitä ja varjeli näin kansaa täystuholta.
Lain paljastaessa synnin, Israel uhrasi jatkuvasti syntiuhria
vuodattaen viattomain eläinten verta Mooseksen lain mukaisesti.
Mutta Mooseksen laki ja sen mukaiset uhrit,
eivät millään tavoin vapauttaneet ihmistä synnin ja kuoleman laista.

Mooseksen laki paljasti murhaajat ja huorintekijät vain itse teosta.
Mutta kun tuo luvattu Siemen tuli, niin Hän,
joka itse on tuo Jumalan täydellinen laki, Sana, joka oli Jumalan tykönä,
paljasti jokaisen meistä murhaajaksi ja huorintekijäksi.

Mooseksen laki tuomitsi murhaanaja ihmisen, joka otti toisen hengiltä.
Mutta Jeesus sanoi:

"jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion"

Mooseksen laki tuomitsi aviorikoksesta,
jos mies makasi toisen vaimon kanssa.
Mutta Jeesus sanoi:

"jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä,
on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa."

Mooseksen laissa rima oli siis hyvin alhaalla.
Voisiko vaimoa loukata mikään enemmän kuin aviomiehen vaeltava katse.
Mutta Mooseksen laki ei siitä tuominnut.
Mikä voisi olla murhaavampaa kuin sydämestä tulevat pahat sanat,
mutta Mooseksen laki ei siitä tuominnut.

Paavali todistaa Roomalaiskirjeen alkupuolella,
että jokainen ihminen, niin pakana kuin juutalainenkin,
on Jumalan edessä syyllinen.

Sillä jokaisen ihmisen sydämeen on kirjoitettu Jumalan lain vaatimus.
Ja kaikilla ihmisillä on ympärillään todistus Jumalasta,
niin että he eivät voi millään itseänsä puolustaa,
kun eivät ole Häntä Jumalana kunnioittaneet.

Vanhurskaan Jumalan edessä on niin, että jokainen meistä on syyllinen.
Aivan samoin kuin Aadam otti synnin hedelmän ja söi sen,
olemme mekin kaikki vuorollamme tehneet niin.
Kaikki me olemme syntiä tehneet
ja olemme sen seurauksena Jumalan kirkkautta vailla.

Jumalan pyhä ja vanhurskas laki tuomitsee meidät vääjäämättä.
Mutta Jumalan Rakkaus armahtaa meidät.
Sillä Jumala on itse Pojassaan ottanut päälleen
meille kuuluvan rangaistuksen,
ja sovittanut maailman Itsensä kanssa.

"Synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

Synnin ja kuoleman laki on armoton.
Mutta Jumalan Rakkauden eli Jeesuksen tähden
me voimme välttää sen, minkä ansaitsemme,
ja saada lahjaksi sen, mitä emme ansaitse.

Rauhaan tai rakkauteen ei voi pakottaa.
Siihen tarvitaan ihme, jossa Jumala vuodattaa meihin Rakkautensa
Jeesuksessa Kristuksessa.
Ja tuo Rakkaus tekee sen, mihin laki ei pysty.
Se saa meidät rakastamaan Jumalaa yli kaiken,
ja lähimmäistämme niinkuin itseämme.

[Jukka]

Ja tuo Rakkaus tekee sen, mihin laki ei pysty

Kyllä, kyllä, mutta miksi monet ihmiset päivinämme, kuten Galatian maakunnassa seurakunnat aikanaan (45-55 jKr.), olivat jälleen kääntymässä lain puoleen, joka oli ollut heille vain "kasvattaja Kristukseen" (Gal.3:24). He olivat saaneet Pyhän Hengen ja uuden elämän, ei lain tekojen kautta vaan uskomalla Kristukseen, mutta olivat nyt uudelleen kääntymässä lain noudattajiksi, joka oli jo tehnyt koko tehtävänsä tuomalla heidät Jeesuksen luokse. [Muokkasin kappaleen tekstiä kielellisesti sujuvampaan muotoon alkuperäisen kirjoituspäivän iltana klo 19:17. ]

Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
Niin paljonko olette turhaan kärsineet? -jos se on turhaa ollut.
Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta

Miksi uskova ihminen kääntyy Hengen ja Jumalalta uuden elämän saatuaan takaisin lain puoleen? Tätä kyselen? Onko luonnollisessa*) ihmisessä jotain sellaista, jota "toisen evankeliumin julistus" herättelee tavoittelemaan lainalaista elämäntapaa? [*)luonnollisella tarkoitan tässä sitä inhimillistä elämää, jota täällä ajassa elämme]

[Jukka]

Tahdon tässä, tämän viestiketjun alkumetreillä kysyä, onko joku teistä lukenut (ilmeisesti Paavalin elämää tai opetusta sisältävän kirjan) Kahdesti vapautettu? En googlettamalla löytänyt kirjan sisällöstä tietoa. Kysyn asiaa siksi, koska otsikkoni viittaa pikemminkin "kolmesti vapautettuun" kuin "kahdesti vapautettuun". Tätä asiaa, kahdesti vapautettua, voimme tarkastella joko siten, että ensimmäinen vapautuksemme tapahtui synnin syyllisyydestä uskoon tultuamme ja toinen Jeesuksen ristintyön uskolla vastaanotettuamme (vanha ihmisemme on ristiinnaulittu) tai sitten niin, että edellä mainitut kummatkin kaksi valtavaa asiaa otimme uskossa vastaan ja toinen vapautus viittaa laista vapautumiseen.

Onko kenelläkään tietoa kyseisen kirjan sisällöstä?

Aloitukseni otsikko ei kuitenkaan ole ristiriitainen Raamatun ilmoituksen kanssa. Uskovan ihmisen tarve on 1) vapautua synnin vallasta ja syyllisyydestä 2) vanhan ihmisensä yliherruudesta 3) lain orjuudesta. Tästä syystä en vaihda aloitukseni otsikkoa, vaikka se voi teologisesti (jumaluusopillisesti) olla kyseenalainen. Tässä kyselen tuon kirjan sisällö perään Kahdesti vapautettu, jos joku osaa siitä kertoa tai laittaa linkin?

[kalamos]

Onko luonnollisessa*) ihmisessä jotain sellaista, jota "toisen evankeliumin julistus" herättelee tavoittelemaan lainalaista elämäntapaa? [*)luonnollisella tarkoitan tässä sitä inhimillistä elämää, jota täällä ajassa elämme]

Luonnollinen ihminen eli sielullinen ihminen (psykhikos anthropos)
kuvaa muun muassa täysin kääntymätöntä ihmistä.

Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä,
mikä Jumalan Hengen on;
sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää,
koska se on tutkisteltava hengellisesti.

Juuda puhuu sielullisista ihmisistä,
jotka ovat uskovaisten joukossa ja jopa opettajina
ja saavat aikaan hajaannusta.
Juuda kutsuu näitä ihmisiä jumalattomiksi.
Siis heillä ei ole Jumalaa, eikä Jumalalla ole heitä.
Heillä ei ole Jumalan Henkeä, eikä Jumalan Hengellä ole heitä.

he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole

Juuda kehotti meitä uskovia rukoilemaan Pyhässä Hengessä.
Sillä tähän sielullisuuteen eli siihen, mitä ihminen on ilman henkeä,
voi toki uskovakin langeta. Jaakob kirjoittaa veljille:

Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne?
Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.
Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne,
niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee,
vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on,
siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas,
sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa,
täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä,
se ei epäile, ei teeskentele.
Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.

Eli vaelluksemme ei ole sellaista kuin pitäisi,
vaan sielullista tai luonnollisen ihmisen vaellusta,
jos emme ole jatkuvasti täytetyt Hengellä.
Pyhä Henki kyllä asuu jokaisessa Jeesuksen omassa,
mutta joissakin uskovissa Pyhä Henki ei voi tehdä paljon muuta kuin murehtia.

Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä,
joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.

Siis Pyhä Henki on meissä sinettinä/panttina/vakuutena lunastuksesta,
mutta me emme vaella Pyhässä Hengessä.
Tuuli ei täytä purjeitamme ja kuljeta meitä eteenpäin,
vaan me otamme airot esiin ja puhkumme ja puhisemme.
Ja silloin me myös käyttäydymme kuin ihmiset,
joilla ei Henkeä ole. Ja niin Paavali kysyy Galatalaisilta:

Aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?

Eli kun ihminen ei vaella Hengessä,
niin hän vaeltaa enemmän tai vähemmän lihassa.
Hän ei ole enää kovinkaan hengellinen
vaan yhä enemmän lihallinen eli luonnollinen/sielullinen ihminen.
Ja liha yrittää saavuttaa kaiken lihan käsivarrella - jopa Jumalalle kelpaamisen.

[Jukka]

Luonnollinen ihminen eli sielullinen ihminen (psykhikos anthropos)
kuvaa muun muassa täysin kääntymätöntä ihmistä.

Kuten aloituksessani jo mainitsin, käytän joskus terminologiaa, joka voi sekoittaa lukijaa. Pyrin kyllä selittämään ja mielelläni selitän, mitä jollakin sanonnallani tarkoitan. Yllä selitinkin jo, mitä luonnollisella elämällä tarkoitan tässä yhteydessä [*)luonnollisella tarkoitan tässä sitä inhimillistä elämää, jota täällä ajassa elämme]. Kuvaan ihmisen sielun elämää usein luonnollisena elämänä, sinä tosi elämänä, jota kehomme kokonaisuutena juuri nyt elää. Monissa kohdin Raamattu puhuu sielusta tarkoittaen ihmisen (myös eläimen) täysikehäistä elämää. Olemme kaikki eläviä olentoja ja meillä kaikilla on elävä sielu, olimmepa uskovaisia tai emme. Tarkoitin luonnollisella tätä puolta ihmisen elämästä.

Paavali käyttää 'sielullinen ihminen' ilmaisua (psykhikos de anthropos) kahdesti, viitatessaan uudestisyntymättömiin ihmisiin. Sanan 'sielullinen' synonyymi on 'luonnollinen'. Sanaa sielullinen tai luonnollinen Paavali käyttää myös ihmiskehoon (fyysiseen ruumiiseemme) yleisesti viitatessaan.

kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen

'Sielullinen ruumis' soma psykhikon, on Jumalan luomisen tulos samoin kun kerran tulevaisuudessa on 'hengellinen ruumis' soma pneumatikon Jumalan uudelleen luomisen tulos.

Tuossa on selvä eskatologinen ilmoitus tulevasta, mutta myös nykytilastamme, että me kaikki olemme ja elämme sielullisessa eli luonnollisessa ruumiissa, kantaisämme Aadamin jälkeläisinä.

Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat

Paavalin kirjoittaessa korinttolaisille sielullisista ihmisistä, niin tuota kohtaa ei tulisi soveltaa galattalaisiin (Kalamos kirjoitti: "Luonnollinen ihminen eli sielullinen ihminen kuvaa muun muassa täysin kääntymätöntä ihmistä"), sillä galattalaiset olivat uskoneet Jeesukseen ristiinnaulittuna ja saaneet Pyhän Hengen.

Kalamoksen kirjoitus ei mielestäni vielä vastaa ydinkysymykseen: "Miksi galattalaiset olivat kääntymässä pois Jeesuksen evankeliumista takaisin lain orjuuden (Gal. 5:1)? He olivat kokeneet uudestisyntymisen ihmeen, tulevan maailmanajan voimaa ja voimatekoja keskuudessaan (Gal. 3:5). Mitä heiltä puuttui? Kalamoksen vastaus jättää lisäksi avoimeksi kysymyksen: "Johtiko galattalaisten lihallisuuteen lankeaminen yrityksistä noudattaa lain tekoja vain johtiko galattalaisten palaaminen lain tekojen tielle lihalliseen elämään?" Siinäpä vakavaa pohdittavaa, mutta Kalamoksen kirjoitus herätti ainakin minussa entistä suurempaa innostusta tutkia Raamatusta kuinka asia on. Pyhät Kirjoitukset vastaavat kysymyksiimme, kun Pyhä Henki avaa ne meille ilmestystietona. Omalla ymmärryksellä ja viisaudella Kirjoitukset eivät meille avaudu ja tottelemattomuuden lapsille ne samoin pysyvät lukittuina.

[Jälkikirjoitus. Korjasin kirjoituksestani sen viimeistä kappaletta klo 20:54 huomattuani kappaleessa runsaasti kieliopillisia virheitä. Laajensin myös ajatuksiani lisävirkkein. Yritän vastaisuudessa olla huolellisempi, koska ihanteellista olisi, ettei tarvitsisi kirjoituksiaan jälkikäteen muokkailla, varsinkaan, jos joku on ehtinyt jo vastata alkuperäistä tekstiä lainaten, jota sitten myöhemmin on muokattu. Jokainen palstalle kirjoittaja kuitenkin saa muokata tekstejään ja vaikka poistaa niitä, mutta ilmaisin tässä vain oman mielipiteeni ja näkemykseni, jota pyrin itse tykönäni noudattamaan .]

[kalamos]

Paavalin kirjoittaessa korinttolaisille sielullisista ihmisistä, niin tuota kohtaa ei tulisi soveltaa galattalaisiin (Kalamos kirjoitti: "Luonnollinen ihminen eli sielullinen ihminen kuvaa muun muassa täysin kääntymätöntä ihmistä"), sillä galattalaiset olivat uskoneet Jeesukseen ristiinnaulittuna ja saaneet Pyhän Hengen.

Juuri tämän tähden lähestyin kysymystäsi tuosta raamatunkohdasta alkaen,
sillä käyttämäsi ilmaisu esiintyy Raamatussa vain tuossa kohden.

Kalamoksen kirjoitus ei mielestäni vielä vastaa ydinkysymykseen: "Miksi galattalaiset olivat kääntymässä pois Jeesuksen evankeliumista takaisin lain orjuuden (Gal. 5:1)?

Mitä Galatalaisten tapaukseen tulee niin vastaukseni kysymykseesi alkaa kohdasta

Juuda kehotti meitä uskovia rukoilemaan Pyhässä Hengessä.
Sillä tähän sielullisuuteen eli siihen, mitä ihminen on ilman henkeä,
voi toki uskovakin langeta.

Se, että alamme vaeltaa lihassa, johtuu siitä, että emme vaella Hengessä.
Ja silloin kaikki on lihamme ja suoritustemme varassa.
Olemme langenneet pois armosta.
Jospa vaikka lukisit tuosta mainitsemastani kohdasta alkaen
edellisen viestini uudelleen loppuun saakka.
Tällä kertaa luulen itsekin ymmärtäneeni,
mitä kirjoitin - toivottavasti Hengessä enkä lihassa.

[Jukka]

Kiitos vastauksestasi Kalamos. Olen iloinen, kun saan kirjoittaa ja vaihtaa näkemyksiäni kanssasi ja toivottavasti muidenkin palstaa lukevien kanssa tässäkin asiassa. Rekisteröitymättäkin saa palstalle kirjoittaa.

Minulla on nyt sellainen tilanne, että en kolmeen päivään -mahdollisesti en neljäänkään- pääse paneutumaan vastausten kirjoittamiseen. Vastauksia tulee sitten viikonvaihteen jälkeen, jos Jumala suo.

Eli jo nyt, hyvää viikonloppua kaikille lukijoille.

[kalamos]

Aloituksesi on suorastaan sensaatiomaisen hyvä.
Minä odotan todella suurella mielenkiinnolla loppupäätelmiä
noille kolmelle otsikossa esiintuodulle asialle.

Esimerkiksi, emme lakkaa synnistä niin,
että Rakastamme Jumalaa yli kaiken.
Silloin olisimme omavanhurskauden ja lainalaisuuden tiellä.

Mutta kun antaudumme Hänen Rakkaudelleen,
niin tuon Rakkauden syleilyssä ei voi tehdä syntiä.
Tämä antautuminen tarkoittaa sitä,
että me jatkuvasti täytymme Hänen Hengellään.

Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno,
vaan täyttykää Hengellä,
puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla,
veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle,
kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

[Jukka]

Hieman selvitystä harhaopeista ennen kuin jatkan varsinaista aihetta.

Alkuseurakuntaan pyrki alusta alkaen kaksi merkittävää harhaoppia, nimittäin judaismi ja (kristillinen) gnostilaisuus. Merkittävä osa Uuden testamentin kirjoituksista käsittelee näitä harhaoppeja sekä niiden aiheuttamia ongelmia seurakuntaelämässä.

Judaismi on harhaoppi, joka pyrkii yhdistämään evankeliumin pelastussanoman ja lakivanhurskauden keskenään. Sitä julistivat pääasiassa uskoon tulleet fariseukset. Se oli eräänlainen ”kristillinen farisealaisuuden muoto”, joka oli peräisin juutalaisuudesta luopuneista; he uskoivat Jeesukseen Messiaana, mutta toivat Hänen rinnalleen pelastuksen ehtona Mooseksen lain noudattamisen. Galattalaiskirjeessa judaistit näyttivät vaativan uskovilta (ainakin aluksi) vain ympärileikkauksen noudattamista.

Kristillinen gnostilaisuus on harhaoppi, jonka juuret ovat syvällä pakanuudessa, itämaisissa mysteeriuskonnoissa, jonka myytit sekoittuivat kreikkalaiseen filosofiaan ja juutalaisiin perinnäissääntöihin. Kolossalaiskirjeessa ”gnostilaisuuden kristillisiä muotoja” kuvaillaan harhaoppina, jossa toisiinsa sekoittuvat evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta ja mystinen viisaus (gnosis), ruumiin kurittaminen, enkelien palvonta ja juhla-aikojen noudattaminen. Se koettiin hienompana, nöyrempänä ja hengellisempänä jumalanpalveluksena kuin pelkän evankeliumin varassa vaeltaminen, mutta se oli vain ”fiinimpään muotoon” pukeutunutta epäjumalanpalvelusta.

Harhaopit ovat hyökänneet seurakuntaa ja sen raitista opetusta vastaan alusta alkaen ja pyrkineet soluttautumaan seurakunnan sisälle hajottaakseen sen ykseyden. Siinä ne ovat myös onnistuneet. Raamatussa on useita ennustuksia tästä ja historia osoittaa ne tosiksi. Paavali näki sen pelottavan vaaran, joka kätkeytyi niiden ponnistelujen taakse joilla yritettiin tehdä pelastus riippuvaksi jostakin muusta kuin yksin ristin evankeliumista. Jos siihen päästetään mukaan vaikka hitunenkin lain tekoja, ihmisen omaa kykyä, silloin risti on menettänyt voimansa. Harhaopeille tunnusomaista on se, että ne johdattavat ihmisen pelastumaan Jeesuksen ristin ja jonkun muun siihen lisätyn avulla. Tällaisten lisäysten tekeminen Kristuksen työhön, jolloin ihminen ei luota yksin uskon riittävän pelastukseen, on eksytyksistä suurin. Se on kaikkien eksytyksien äiti.

Tämä oli nyt tällainen lyhyt muistutus harhaopeista, joita vastaan sekä Jeesus että apostolit toistuvasti opettivat. Jos Jumala suo, niin palaan seuraavassa kirjoituksessa käsittelemään lain ja uskon suhdetta Galattalaiskirjeen 2:19-21 pohjalta.