Cafe

[Annora]

Taisi olla vuoden 2018 alussa, kun ainakin Berliinissä otettiin käyttöön säännös, jotta koira on pidettävä kadulla sen kanssa kulkiessa narussa kiinni. Eihän tuossa sinänsä mitään ihmeteltävää ole, mutta siinä on, miten ne koirat olivat hyvin koulutetut jo ennen tämän määräyksen käyttöönottoa. Jaksoin vuodesta toiseen ihmetellä, kuinka koirat suurkaupungin kaduilla kävelivät omistajansa tai muun ihmisseuralaisensa kanssa ilman narua. Koirat eivät säntäilleet mihinkään, ne eivät haukkuneet muita koiria nähdessään eivätkä ne jääneet nuuskimaan mihinkään ja jaksoivat kiltisti odottaa vihreiden valojen vaihtumista omistajansa vierellä, kun katu suojatietä ylitetään. Tosi on.

Nyt sitten on suunnitteilla lisää koiraan liittyvää säännöstöä.
Näin uutisoi BBC:
Koira tulee viedä kävelylle Saksassa kaksi kertaa päivässä, niin että koira saa tunnin verran liikuntaa per päivä.

[kalamos]

Minulla tai siis meillä oli tuollainen koira.
Pitkäkarvainen saksanpaimenkoira.

Se oli neljä vuotta kun sen saimme
ja huippukoulutettu.

Kävimme hakemassa sen satojen
kilometrien päästä.

Pimeässä yössä ajelimme
nuo sadat kilometrit sitten
koiran kera kotiin päin.

Tuli mieleen,
että olisiko sillä pissahätä.
Ja olihan sillä.
Sitten se hyppäsi taas lämpimään autoon.

Käynnistin auton,
ja sammutin sen samantien.
Aivan selvästi, jokin hajosi autossa.

Olimme ties missä pimeässä pakkasyössä.
Epätoivosena käynnistin auton uudelleen.
Sama juttu.
Erittäin paha laahaava ääni kuului auton takaosasta.
Sammutin auton taas heti.

Voi ei.
Yritin kokeilla ehkä pakoputkea.
Se oli tiukasti kiinni.
Yritin vielä kolmannen kerran käynnistään auton.
Ja nyt pimeyteemme loisti valonvälähdys.
Siis älynväläys.
Ei se ollutkaan auto
vaan aina kun käynnistin auton,
niin tuo iso koira tuuhella hännällään
lakaisi auton lattiaa.

Se oli niin iloinen liikkeelle lähdöstä,
ja siitä, ettemme jättäneet sitä yksin.
Näin ajattelen sen ajatelleen.
Satoja yhteisiä kilometrejä oli takana,
mutta paljon vielä aamuyössä vielä
edessäkin päin.
Tulimme pieneen kaupunkiin.
Ajomatka sujui kuin elokuvissa.
Koira istui nuo sadat kilometrit
ja katsoi koko ajan tuulilasista
mihin mennään.
Se istui aivan keskellä autoa
ja suoraan eteenpäin.
Jos tuli mutka niin se otti
jo etukäteen kallistuksen,
että pysyi mutkan kohdalla istuma-asennossa.

No tuossa pikkukaupungissa ajattelin kokeilla,
että kun ajaminen sujuu näin hyvin,
niin mitenkähän me ymmärrämme toisiamme
kävelyllä.

Koira ulos autosta.
Taisin laittaa sen kiinni varmuuden vuoksi.
Se ei kyllä olisi ollut mitenkään tarpeen.

Sanoin vain yhden sanan 'seuraa'.
Ja tuosta hetkestä alkaen
sen lapa oli koko ajan minun polven kohallani.
Jos pysähdyin,
koira pysähtyi samalla sekunnin murto-osalla
ja istahti jalkani viereen.
Ja kun lähdin liikkeelle,
se lähti myös.
Tuli liikennevalot jalankulkioille.
Autoja ei näkynyt missään.
Mutta minä pysähdyin jalankulkijan punaisiin.
Ja koira myös edelläkuvatulla tavalla.

Sitten tuli hupaisa tilanne.
Minä olin aikeissa kurkottaa nappulaan,
josta painaisin,
jotta valo vaihtuisi jalankulkijoille.
Jo tuo kurkotusyritys sai koiran nousemaan.
Ja minä hämmennyin ja en painanutkaan
nappulaa.
Ja koira istahti taas.
Taas yritin kurkottaa nappulaan.
Ja koira nousi.
Ja taas jämähdin paikoilleni
ja koira istahti takaisin.
Lopulta tajusin,
että minähän liikahdin,
ja koira luuli, että matka jatkuu.

Se osasi kaikki asiat täydellisesti.
Se oli yhtä kuuliainen minulla kuin vaimollenikin.
Mutta se kuitenkin piti minua isäntänä.
Jos istuin lepotuolissa,
niin se tuli ja asettautui makaamaan sen viereen.
Jos olin sohvalla,
niin se tuli makaan siihen jalkojeni viereen.

Jäljestämisestä minä en ymmärtänyt mitään.
Onneksi vaimo ymmärsi.
Ja torui minua, ja sanoi,
että koira teki kaiken oikein,
mutta minä en ymmärrä näistä asioista.

[Annora]

Käynnistin auton,
ja sammutin sen samantien.
Aivan selvästi, jokin hajosi autossa.

Olimme ties missä pimeässä pakkasyössä.
Epätoivosena käynnistin auton uudelleen.
Sama juttu.
Erittäin paha laahaava ääni kuului auton takaosasta.
Sammutin auton taas heti.

Voi ei.
Yritin kokeilla ehkä pakoputkea.
Se oli tiukasti kiinni.
Yritin vielä kolmannen kerran käynnistään auton.
Ja nyt pimeyteemme loisti valonvälähdys.
Siis älynväläys.
Ei se ollutkaan auto
vaan aina kun käynnistin auton,
niin tuo iso koira tuuhella hännällään
lakaisi auton lattiaa.

Tuo oli kyllä päivän paras - piti lukea muutaman kerran, jotta tajusin, mistä siinä oli kysymys - sitten minua huvitti: tämä oli kyllä päivän paras juttu.

Ihmeellistä on myös se, jotta jos koiralle olit sinä sekä vaimosi vieraita, ennestään tuntemattomia ihmisiä, niin silti koira suhtautui teihin alusta lähtien kuten tuttuun ihmiseen. Ei siis yhtään arastellut.

[kalamos]

Se oli todella ihmeellistä.
Siitä tuli meidän koiramme silmänräpäyksessä.
Ilman epäilyksen häivää.

Paikka, jota sen haimme,
ei ollut pikkukaupunki.
Isäntä haki sen autostaan
ja vapaana se tuli sen seurassa
luoksemme.

Ja sitten se jo olikin meidän.
Ensin minä hiukan touhusin sen kanssa.
Ja sitten vaimoni.
Minä hiukan jännitin,
kun oli ruuhka-aika,
että kuinka vaimollani ja koiralla sujuu,
mutta ei mitään ongelmaa.
Koiran ja vaimoni ensitreffit
oli kuin unelma.

Autot vilistivät ohi,
mutta koira oli kiinnostunut vain vaimostani.
Ja teki kaiken niinkuin pitää.
Ja se oli vapaana.

Sitten mietin,
että mitenkähän käy,
kun käsken sen mennä autoomme.

Jättääkö se tuosta vaan rakkaan isäntänsä.
Mutta ei mitään ongelmaa.
Koira hyppäsi välittömästi autoon.
Ja sitten mentiin.

[rupattelija]

Testaan ja katson miten profiilikuva näkyy. Onko se liian suuri kuva?

[עֵד]

No hei ja tervetuloa, rupattelija!

Kuva on hieman liian iso, muutoin puhutteleva..

[Annora]

Moikka Rupattelija! Pienentäisitkö vähän tuota kuvaasi? Thanks!

[Administrator]

Olet sydämellisesti tervetullut foorumille
Rupattelija.

Ehdin jo kovasti tykästyä tuohon
profiilikuvaasi,
ennenkuin vilahti tuo toinen kuva,
johon taas עֵד taisi ehtiä tykästyä.

Sinulla on hienoja kuvia.
Jos haluat joskus vaihtaa avattaren,
niin autan taas mielelläni.

Odotan myös mielenkiinnolla
Sinun ajatuksiasi Sanasta ja Elämästä.

Siunaten
Kάλαμος

[rupattelija]

Kiitos, עֵד, Annora ja ylläpitäjä! Tykästyin itse myös tuohon profiilikuvaan. Söötti orava.

[rupattelija]

Lalaaa, tänään aamulla avasin kaihtimet ja huomasin että ensilumi tuli jo. Kuinka siellä? Ei tarvitse kertoa missä päin. Riittää vain se, että tuli jo Eilen tulin pitkältä ajomatkalta ja vielä kesäkumeilla.