Yhteys

[vilja]

Voithan tulla tänne, lyömään sitä päätä seinään, voidaan tehdä sitä yhdessä ;) ei tarvitse siellä toisella foorumilla ainakaan yksin sitä tehdä, sitä voi tehdä kaksinkin. :)

Kun otan tämän pellepuvun päälleni ja laitan nämä suuret kalossit jalkaani... ja sitten muksahdan sinne vesiämpäriin ja kurkistan arasti vettä valuvana ämpäristä... eikö silloin muutkin uskalla aloittaa aloituksia tai sanoa asioita, joita ei muuten tulisi sanotuksi? Ehkä minulle ei luovuteta sitäkään "kunniaa"... mutta... kuitenkin niin. :)

Kiitos Vilja, kauniista sanoistasi

Kiitos Jumalan lintunen!

Aletaan tosiaankin lyömään päätämme yhdessä täällä seinään ja yhteen,
mutta onneksi täällä on pehmoisemmat seinät, kuin monessa muualla,
niin ei ota meillä kovapäisemmilläkään niin mahottoman kipiää.



Lahkoista joitain ajatuksia.......

En tiedä, onko minussa jotain vikaa ja olenko jollain tavalla väärässä
ja harhassa, mutta mitä pidemälle elän, sen kipeämmin minuun koskee
kaikenlainen lahkolaisuus, missä sitten etsitään vikoja toisista uskovista
ja on valtava halu ja tarve jatkuvasti tuoda esiin jonkun toisen lahkon ja
suunnan virheitä, huonoja puolia yms.?

Mä ymmärrän sen, että ei uskovainen seuraa uskovia ja mittailee meitä,
miten elämme ja toimimme, eli minusta se on ihan luonnollistakin, mutta
että uskovat ihmiset harjoittavat moista toinen toisensa kohdalla, niin se
saa minut voimaan todella pahoin ja mieleeni tulee aina Raamatun maininta
siitä, miten Herransa tulemuksen viipyessä paha palvelija alkaa lyömään
kanssapalvelijoitaan.

Pidän siis moista eräänlaisena lopunajan henkenä, joka saa sitten aikaan
hajaannusta, riitaisuutta, kipua ja haavoja uskovien yhteyteen, kun meidän
pitäisi päinvastoin etsiä ja rakentaa yhteyttä keskenämme ja jos näemmekin
vikoja ja virheitä toisissamme, eikä meidän pitäisi paremminkin mennä vierelle
seisomaan ja kulkemaan yhdessä ja näin osoittaa omalla elämällään oikeaa tietä,
jos siihen on tarvetta.

Arvostelemalla ja sormella osoittelulla ei saada minkäänlaista hyvää
muutosta aikaan, vaikka se saatta itsestään tuntuakin hyvältä, kun saa
oikein suoraan ladata, miten huonoja ja virheellisiä noi publikaanit ovatkaan.

[kalamos]

Mitä se tarkoittaa käytännössä. Kirjoitit ehkä vain jatkona tuohon... mutta aloin miettimään tuota syvemmällä tasolla, että Jeesus on pää... mutta miten ihmiset löytäisivät yksimielisyyden... ilman että se olisi lahkolaisuutta?

Viittasit jo itsekin Galatalaiskirjeeseen.
Tuossahan sitä vastausta on:

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat:
haureus, saastaisuus, irstaus,
epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys,
riita, kateellisuus, vihat,
juonet, eriseurat, lahkot,
kateus, juomingit, mässäykset
ja muut senkaltaiset,
joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut,
että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.

Mutta Hengen hedelmä on
rakkaus, ilo, rauha,
pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys,
uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Sellaista vastaan ei ole laki.
Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat,
ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.

Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä,
niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.

Ja sitten lopuksi:

Ja lopuksi:
olkaa kaikki
yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita,
armahtavaisia, nöyriä.

Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella,
vaan päinvastoin siunatkaa;
sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.

[vilja]

Niin... usein ihminen ajattelee saaneensa itse anteeksi, mutta näkee toiselle esimerkiksi erilaisen ymmmärtämyksen valossa asioista, ettei hänelle ole anteeksi annettu. Jännä juttu tuossa galatalaiskirjeessä on rakastaa lähimmäistä kuin itseään, että se on Hengen hedelmänä näkyväistä.

Voiko tuomitseminen olla kätkettyä, että tekee asioita "rakkauden nimissä" tai "lähimmäisen parasta ajatellen"... mutta jos se mitä tekee tulee kovana ja kylmänä ja kukaan ei ole valmis oikeasti nostamaan ja kantamaan taakkoja... vaan kääntyvät pois... en tiedä, onko siinä silloin "lähimmäisen paras"... en tiedä miksi ihminen tavoittelee itselleen kunniaa, sanoen sen tulevan Herralta... jos teot eivät anna kunniaa Jumalalle ja muuta sydämiä laupeiksi ja armahtavaisiksi... vaan kylvävät vihaa ja kulkevat ohitse kun näkevät rosvojoukkojen pieksemiä ihmisiä.

Moni sanoo, että tulee saada arvioida esimerkiksi eksytyksien paljastamiseksi... mutta missä menee raja ja onko meitä lähetetty paljastamaan eksytyksiä vai nostamaan ja kantamaan ja osoittamaan armeliaisuutta. Usein sanotaan jotenkin sillä tavoin, että Jeesuskin oli kova sanainen fariseuksille... mutta missä menee raja tietämyksemme oikeellisuudesta toisiamme kohtaan? Sanotaan, että vain Jumala näkee sydämeen... Jeesus näki ihmisen sydämeen.

Mulla on kyllä Jumalan lintunen ihan samat ajatukset.

Ja sen verran olen itsekin tuota tuomitsemista harjoittanut, että tiedän,
että ainakin minussa Pyhä Henki tulee siitä murheelliseksi.

Tiedän, että tämä oli hieman "pilailua"... mutta todellisesti, toivottavasti ei tarvitsisi lyödä päätä seinään meidän kumpaisenkaan... se sattuu todella paljon.


Aloin eilen miettimään, että onpa siinäkin sanonta... siis jos uskovana miettii, mikä merkitys on päällä uskossa tai uskovana... niin lyödä se nyt sitten sinne seinään.. niin ei ehkä kovin kannattavaa ;)

Juu, ihan vitsiähän tuo, mutta kyllä se kuule Kalamos joskus siltä tuntuu,
kuin takoisi itse ihan vapaaehtoisesti omaa päätään seinää, kun uudestaan
ja uudestaan huomaa, että mikään ei ole sittenkään sitä, mitä sen uskottelin
olevan ja aina vain yritän väkisin senkin jäljeen uskotella, että: "ON SE" ja
"KYLLÄ SE SIITÄ".

[vilja]

Usein joudumme käymään aika koviakin teitä ja joudumme huomaamaan itsessämme asioita, joita emme olisi ymmärtäneet sillä tavoin... jos emme olisi "lyöneet päätämme seinään ja kompastuneet".
Usein odotamme ehkä uskossa, että se olisi pikainen ja äkkinäinen tapahtuma, jossa kaikki olisi toisin ihmisyydessämme ja se onkin kasvuprosessi, joka kasvattaa jotain kohti... tämä siitä kun sanoit "pään seinään lyömisestä" ja huomanneesi itsessäkin uskon aikana monenlaista.

Aamenet tälle!!
Se on justihinsa näin!!!

[עֵד]

Hyvin tuttua on tuo kirjoittamasi. Asiaa voisi lähestyä monestakin näkökulmasta:

1. 'Liha' pistää kapuloita rattaisiin asiassa kuin asiassa. Raamattu puhuu 'lihan kuolettamisesta hengellä', ja se on enemmän kuin läksy tai tapa. Se on jumalallinen ratkaisu moneen arkipäivän koettelemukseen.

2. Iän ja elämänkokemuksen myötä oppii itsestään ihmisenä kuin myös toisesta sen, että olemme merkillisesti rakennettuja. On ihmeellistä nähdä, että jokaista meitä on vain yksi, ainutlaatuinen kappale, joka kykenee reagoimaan tämän ajallisen elämän impulsseihin mitä erilaisimmilla tunteilla. Kykenemme myös kirjoittamaan ja puhumaan, ja ne ovat keinoja, joilla kommunikoidessamme paitsi jäsennämme omaa olemassaoloamme myös - muutumme!

[vilja]

Kuinka usein ymmärrämme toisiamme uskovina tai mitä esimerkiksi toinen tahtoo sanoa jollain asialla? Tahdommeko aina ymmärtää? Haluammeko pitää kiinni jostain minkä juuri itse koemme oikeaksi? olemmeko periksi antamattomia, omapäisiä?
Mikä estää näkökykymme? Onko ne väärät asenteet, opit? Onko se sydämen kovuutta?

Minkä sillä saavuttaa? Tai jättää saavuttamatta? jos joku toinen näkee tai kokee asian toisin kuin itse koemme?

Siinäpä pohdittavaa meille itse kullekin!

Emme me todellakaan ymmärrä aina toisiamme oikein, emme aina edes silloin, vaikka kuinka haluaisimme.

En ainakaan minä ja koen sen välillä jopa mahdottoman turhauttavana, että vaikka kuinka haluaisin ja pyrkisin ymmärtämään, en pääse kärryille, mitä toinen tarkoittaa, miten hänen ajatuksen juoksunsa kulkee ja miten hän saattaa nähdä saman asian niin kovin erilaisin värein?

Ymmärrän tuon toki sen kautta, että meidän menneisyytemme on muovannut meistä itsekustakin juuri sitä, mitä olemme ja sen kautta ja vuoksi katsomme myöskin maailmaa niin monien eri väritysten kautta ja sitä teemme silloinkin, vaikka vilpitön pyrkimyksemme ja halumme olisikin nähdä ja kuulla toinen toistamme, ilman noita oman menneisyytemme värityksiä.

[vilja]

Niin... pyrkimys löytää jotain samanlaista... on kait harha? jota emme haluaisi oppia näkemään?
Vaikka kuinka koetat sanoa, sitä kait ei koskaan tule "yksimielisyyttä, yhteyttä sen kautta"? On hyväksyttävä, erilaisuus... yksilöllisyys.
Olenko syvemmin tiedostamatta, myös itse syyllistynyt johonkin kuten löytämään, jotain suurempaa yhteyttä toiseen ihmiseen, saamatta sitä koskaan? varmaan... ja se ei voi olla mahdollista.

Niin..... ei se kaiketi mikään harha ole.....

Mutta uskovinakin meidän tulee nähdä, että olemme kaikesta huolimatta
yksilöitä ja saattaa olla jopa niinkin, ettei kahta sisarta / veljeä yhdistä
mikään muu, kuin se, että olemme samasta Hengestä syntyneitä ja saman
Isän lapsia, kaikessa muussa saatamme olla täysin erilaisia ja niin kuin
itsekin sanoit, sekin meidän on vain hyväksyttävä.

Saatan esim. kokea jonkun uskosta osattoman kanssa paljon suurempaa
"kemioiden pelaamista", kuin konsanaan kenenkään toisen uskovan kanssa,
eikä siinäkään mitään väärää ole, vaikka senkin tunnustaa, mutta kun ei
uskovan kanssa menee hengellisille alueille, niin silloin tuleekin jo esille se,
että olemme kuin eri maailmoista syntyneet, eli sekin on selvästi nähtävissä
noissa tilanteissa.

[עֵד]

Hengellinen/Hengen yhteys toimii kaikkien rajojen/rajoitusten yli. Osin se johtuu myös rukoussillasta, kun voi pyytää johdatusta ja siunata toista. Tähän yhteyteen tuo kohinaa omat mielen- ja tahdonilmaukset, joiden ei tarvitse antaa kehittyä eripuraksi tms. hajottavaksi.

Ei-uskova puoliso(ni) voi olla paras ymmärtäjä(ni), mutta kun tullaan hengelliselle alueelle, ei hänellä ole työkalupakkia tai edes yhtä ainoaa työkalua. Ja jos minä tarjoan omiani, ei hän voi niitä käyttää.

[vilja]

Witness puhuu tuossa rukous SILLASTA.

Eli rukouksen kautta yhteydestä Jumalaan ja toinen toisiimme.

Silloinkin, kun joudumme tekemään ratkaisun, että otamme etäisyyttä johonkin,
jos haluamme noudattaa tätä: "mikäli teistä riippuu, eläkää sovussa kaikkien
kanssa", me voimme kuitenkin olla yhteydessä Jumalan kautta, rukoillen ja siunaten
toinen toistamme.

Näin minä ymmärrän tuon, mitä Witness kirjoitti.

[vilja]

Miksi poistit Jumalan lintunen viestisi?

Ei totuutta tarvitse salata!

Jos Sinä koet rukouksen tuolla tavalla, silloin se on niin ja aamen.

Omalla kohdallani koen rukouksen olevan kuin hengitystä....
Joka on elämässäni mukana ikäänkuin kaiken aikaa... sillä voin
rukoilla työtä tehdessäni, perunoita kuoriessani, siivotessani, jne.
ja saan samalla kokea näin olevani lähellä Jumalaa, joka antaa ja
luo elämääni turvallisuutta ja sen tiedostamista, että Hän näkee ja
on koko ajan tietoinen kaikesta, mitä elämässäni tapahtuu.

Hänhän lupaa, ettei hiuskarvakaan päästämme puotoa niin, ettei
Hän olisi siitä tietoinen.

Edit: Minulle siis softa näytti, että olisit poistanut viestisi ja siksi
tuossa alussa noin, mutta ilmeisesti vain muokkasit sitä.