Tuon puun hedelmä oli houkutteleva.
Hyvin syötävä, ihana katsella
ja jotenkin kuin salaisuuden kätkevä
eli ymmärrystä antavan oloinen.
Joten ei se ollut ollenkaan
tavallinen hedelmä muiden joukossa.
Sen sijaan vieressä kasvoi hyvin
tavallisen näköinen suorastaan
pöpelikköä muistuttava elämänpuu,
joka mitä ilmeisimmin oli
maata pitkin leviävä viiniköynnös
vaatimatomine ja huomaamattomine hedelmineen.
Ja kun asetelma oli tämä,
niin Aadam,
jolta oli kielletty
hyvän- ja pahantiedon puusta syöminen,
joutuisi todellakin tekemaan
selvän valinnan sen suhteen,
luottaako Jumalaan vai ei.
Onneksi Jumala kuitenkin
pysyisi uskollisena,
vaikka ihminen ei olisikaan
luottamuksen arvoinen.
Mutta sapatinlepo katkesi
ja tähän väliin tuli
tuhatkertaisesti kuuden päivän
rupeama.
Ja sitten seitsemäntenä milleumina
on hääjuhlan aika.
Ja silloin Jeesus juo kansssamme
sen viinimaljakerran,
joka jäi juomatta
ennen Golgataa,
joka tarvittiin pelastamaan
maailma paholaisen hallinnasta.
Aapeli Saarisalon käännösä lainaten:
Totisesti sanon teille:
en juo enää viinipuun antia
ennen kuin sinä päivänä,
jona juon sitä uutena viininä
Jumalan valtakunnassa.