Maa

[kalamos]

Jumala (Valtiaat) loi
taivaat ja maan
ja juuri tuossa järjestyksessä.

Kun taivaat tähtitarhoineen
ja kaikkine joukkoinensa oli luotu,
luotiin Maa.

Tämä käy ilmi
myös Jumalan puheesta Jobille:

Missä olit silloin,
kun minä maan perustin?
Ilmoita se,
jos ymmärryksesi riittää.

Kuka on määrännyt sen mitat
- tottapa sen tiedät -
tahi kuka on
vetänyt mittanuoran
sen ylitse?

Mihin upotettiin
sen perustukset,
tahi kuka laski
sen kulmakiven,
kun aamutähdet kaikki iloitsivat
ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?

Eli kun Jumala loi Maan,
oli taivaat jo luotu
samoinkuin enkelikunta,
joka riemuitsi näkemästään ihmeestä,
kun Jumala loi Maan.

Kun Jumala loi taivaiden jälkeen Maan,
Hän ei suinkaan luonut
autiota tyhjää veden peittämää
sekasortoista möykkyä pimeyden keskelle.
Se ei olisi enkelikuntaa riemastuttanut.
Jesajan kirjasta luemmekin:

Ei Hän sitä autioksi luonut.

Eli kun Jumala loi Maan,
niin tuohon luomiseen sisältyi
myös silloinen maan päällä
elänyt eläinkunta.

Jumala mainitsee nimeltä
yhden eläimen Jobille,
kun näyttää tälle
taivaallisella skreenillä
maailman syntyhistoriaa.

Alkuperäisen luomakunnan valtiaana
oli tuo jätti ... Behemot.

Jumala käskee Jobia
kiinnittämään huomionsa
tuon luomakunnan suurimpaan.

Katso Behemotia,
jonka minä loin niinkuin sinutkin;
se syö ruohoa niinkuin raavas.

Tuon silloisen maan mahtavin
oli siis koostaan huolimatta kasvissyöjä.
Eläimet eivät syöneet toisiaan.
Kuolemaa ei ollut.

Sille kantavat satonsa vuoret,
joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.
Lootuspensaiden alla se makaa,
ruovikon ja rämeen kätkössä.

Behemot nautti olostaan hyvin kosteissa
olosuhteissa - jopa rämeellä eli suolla.

Ja jos sitten katsotaan
Jumalan ilmoitusta
Hänen luomakunnassaan,
niin voimme tulla siihen tulokseen,
että yhtenäisessä alkumantereessa
jopa metsät saattoivat olla kelluvia
tuon ensimmäisen luomakunnan aikana.

Mutta nykyisessä luomakunnassa
ei ole ollut olosuhteita,
joissa hirmuliskot olisivat voineet elää.

Eikä mikään muutoinkaan ole enää
ollenkaan siinä ihanuudessa,
joka tuolloin vallitsi
valtavan pitkän ajan
niin taivaassa kuin maan päällä.

Valtaisan pitkän ajan jälkeen
tapahtui jotakin,
mikä muutti kaiken.

Siirrymme Raamatun toiseen jakeeseen,
jossa meitä kohtaa ...

Pimeys

[NäilläNäppäimillä]

Entinen ja nykyinen Maa

Raamatussa on viitteitä, että ennen tätä Maata oli toinen Maa, joka tuhottiin ja tehtiin autioksi. Se oli jalokivien säihkyttämä enkelien hallitsema Maa. Mutta pääenkeli Lusifer lankesi ylpeyden ja kateuden syntiin ja sai suuren enkelijoukon mukaan kapinaan Jumalaa vastaan.
Jumala tuhosi sen Maan autioksi ja tyhjäksi.

Sen tähteiden päälle Jumala loi uuden Maan ja Taivaan, ja siitä kertoo luomiskertomus.

Moni ihmettelee, mistä käärme ilmestyi paratiisiin, niin edellä on siihen selitys. Jumalan suunnitelmaan kuului pelastaa ihmiskunta, ja siihen kuului Maan alusta asti pelastustyö Hänen Poikansa Jeesuksen kautta. Käärme sihisi ja sihisee vieläkin, ja Jumala sallii sen. Jumala ei halua ihmisistä ohjelmoituja robotteja, vaan että me itse valitsemme pahuuden sijasta Jeesuksen välimieheksemme Jumalan yhteyteen.

- - -

Tähän on lisätty mm. sellainen oppi, että kaikki ihmiset, jotka ovat luotu tähän Maailmaan, ovat olleet jo edellisessä Lusiferin valtakunnassa. Eli jokainen meistä olisi elänyt ennenkin ja tapaisimme entisiä tuttuja (muistuttaa vähän sielunvaellusoppia). Ihmisen sanotaan olevan ikuinen sielu, ja jatkuuhan ikuisuus taaksepäinkin.
Tämän kuitenkin kumoaa ihmisen luominen; Jumala loi esivanhempamme Aadamin ja Eevan maan tomusta, eikä heitä ole siirretty mistään edellisestä maailmasta.

[kalamos]

Voi kuinka ihanaa,
kun vastasit viestiini.



Jokainen viestini
vaikka vaikeaselkoisia ovatkin,
on tarkoitettu
keskustelun avaamiseksi
Jumalan Sanasta.



Alussa Jumala loi taivaat ja maan.
Koskaan sen jälkeen ei
niitä enää ole luotu.

Eli tämä nykyinenkin Maa
on olemassa tuon luomisen tähden.

Mutta se on todellakin kokenut
katastrofin toisensa perään.

Mutta vasta valtavan pitkän
ihanan ja ihmeellisen aikajakson jälkeen.

Kaikki olennot taivaassa ja maan päällä
rakastivat ja kunnioittivat toisiaan.

Mahtavin eläin maan päällä
oli nimeltään behemot.

Taivaassa kaikkein mahtavin
enkeliolento oli kerubi nimeltään
Aamuruskon poika.
Häntä sanotaan myös
Luciferiksi (Valon kantajaksi).

Tämä kerubi ylpistyi
ihanuudestaan ja kauneudestaan.
Hän halusi tehdä itsestään
Jumalan vertaisen.

Hän pyysi muita
Jumalan luomia enkeleitä
kanssaan sotimaan Jumalaa vastaan.

Osa enkeleistä suostui Luciferin pyyntöön.
Ja sitten taivaassa alkoi sota.
Lucifer ja sen enkelit sotivat
muita Jumalan enkeleitä vastaan,
joiden johtajana oli enkeliruhtinas Mikael.

Lucifer ja sen enkelit hävisivät tuon sodan.
Heidät heitettiin taivaasta Maan päälle.
Ja tämän seurauksena
kaikki Jumalan luoma ihanuus
maan päällä tuhoutui.

Ei ollut enää behemoteja
eikä muitakaan eläviä olentoja maan päällä.
Kaikki oli kuollutta ruohoa myöten.

Maan täytti syvyyksiä myöten pimeys.
Syvällä maan uumenissa eli tuonelassa
oli tuo Lucifer eli Valonkantaja,
joka oli muuttunut pimeyden ruhtinaaksi.

Tuonelassa olivat myös sen enkelit,
jotka olivat myös menettäneet ihanuutensa
ja muuttuneet paholaisen enkeleiksi.

Tämä tilannekuva meille paljastetaan
Raamatun toisesssa jakeessa.

Jumala ei kuitenkaan jättänyt Maata
tuohon sekasortoiseen tilaan
pimeyden valtaan.

Pyhä Henki eli Jumalan Henki leijui
kaiken yläpuolella.
Jumala oli tekevä kaiken uudeksi.
Kohta Maa olisi kuin uudestisyntynyt.
Se olisi jälleen kuin Jumalan puutarha.

Tuon uudistetun Maan valtiaaksi
asetettiin ihminen,
joka oli Jumalan kuva.

Ihminen sai sen osan,
jota Lucifer oli vaatinut itselleen
haluten korottaa itsensä ja istuimensa
sille paikalle,
joka kuului Jumalan Pojalle.

Mutta nyt hän ei enää ollut
kuin jumal'olento
vaan suuri lohikäärme,
jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan.

Ja hän onnistui ujuttautumaan
Eedeniin Paratiisiin siten,
että possessoi kaikkein älykkäimmän
eläimen maan päällä.

Ja tuo käärme sai vaimon syömään
kielletyn hedelmän.
Ja vaimo sai miehensä syömään sen.

Ja silloin Maata kohtasi toinen katastrofi.
Jo ennen maailman perustamista laadittu
Pelastussuunnitelma otettiin käyttöön
ja viaton karitsa teurastettiin
peittämään ihmisen synti,
ja niin ihminen sai jäädä eloon,
jotta maailmaan voisi syntyä
ihmisen kautta Sukulunastaja.

Aadam ja Eeva luulivat,
että Kain oli tämä luvattu.

Kain ei kuitenkaan ollut sinne päinkään.
Hän ei ollenkaan ymmärtänyt
Jumalan suunnitelmaa,
jonka pohjalta Jumala oli antanut
määräyksen soveliaasta uhrista.

Ja kun Jumala ei katsonut
Kainin uhrin puoleen,
niin Kain vihastui
ja Maata kohtasi kolmas katastrofi.
Ihmiset alkoivat tappaa toisiaan.

Sitten paholainen päätti valloittaa
halttunsa saaneen Maan
niin totaalisesti,
että koskaan ei maailmaan
voisi tulla Pelastajaa,
vaan kaikki siemen olisi kelvotonta
ja pahuuden olentojen siittämää.

Tämä katastrofi edellytti
maailman tuosta pahasta siemenstä
vedenpaisumuksella.

Tapahtumat etenevät katastrofista
toiseen ja viimeisimmästä,
joka on vielä edessäpäin,
mutta ei kovin kaukana,
kertoo Ilmestyskirja.

Sen tuhon jälkeen,
tämä alussa luotu maa
on uudistettu viimeisen kerran
ja tämän maan päällä
ei enää ole paholainen hallitsemassa.

Tuon ihmiskunnnan seitsemännen
millenniumin ajan
tämän maan päällä on kaikki toisin.

Silloin toteutuu Messiaan Valtakunta
tämän Maan päällä.

Silloin ihmiset eivät enää opettele sotimaan,
eivätkä eläimetkään enää syö toisiaan.

Tuon seitsemännen päivän
sapatinlevon jälkeen
kuitenkin paholainen päästetään
vielä hetkeksi irti
ja se villitsee ihmisiä
silloin yhtenäisen mantereen
neljältä kulmalta
nousemaan sotaan
taivaallista Jerusalemia vastaan
ja siis piirittävät pyhien leirin,
joka on silloin lähellä
uudistettua Maata.

Ja sen jälkeen tämä Maa häviää.
Ja Jumala luo Maan.

Ja taivaallinen Jerusalem
laskeutuu tuon Uuden Maan päälle.
Jumalan Maja on ihmisten keskellä.

Ja tämä ihanuus ei koskaan lopu
vaan se pysyy iankaikkisesti.