Riitta-mummin blogi

[Riitta-mummi]

Vanhus muistelee...7.7.2025

Kadonneet hyveet



Miten olisi , sopisiko sinulle uhrautuvaisuus, velvollisuudentunto, anteliaisuus, vaatimattomuus, pyytettömyys, tyytyväisyys siihen mitä on ?

Suomalaisessa talonpoikaiskulttuurissa näitä tavattiin. Koti kasvatti lapsia näihin, samoin koulu, eikä vain uskontotunnilla. Jo opettajainvalmistuslaitoksissa valmistettiin opettajakokelaita hyveisiin. Niitä piti itsekin oppia noudattamaa, ja sitten lapsille opettamaan. Kirkko, koulu ja koti kasvattivat

Kunnioitus, etenkin vanhoja ihmisiä kohtaan oli vaadittu hyvä tapa, lähes hyve. Äitini ja hänen sisaruksensa teitittelivät koko ikänsä omia vanhempiaan.' Ottaako mamma ? Mänettekö työ pappa ? Hyvin vierasta nykyään, suorastaan kummallista. Nämä 'lapset' olivat syntyneet 1900-luvun alussa ja heidän vanhempansa n. 1870-luvuilla

Kuului myös kulttuuriin usein että joku sisaruksista otti vastuun vanhoista vanhemmistaan. Usein vanhukset jäivät asumaan entiseen kotiinsa, nykyisen isäntäparin hoiviin.

Toinen tapa oi että joku naimaton tytär vietti eläkepäiviään vanhempiaan hoivaten. Omassa suvussani tämä täti oli jopa diakonialaitoksessa koulutettu sairaanhoitaja. Mamma ja Pappa saivat hyvää hoivaa, samoin talouden puutarha.

He asuivat omillaan, mutta samassa talossa nykyisen isännän kanssa,

Kun sukuloitiin siellä, samalla kertaa tavattiin isovanhemmat, täti, eno ja serkut.

Tätä elämänmuotoa tapaa ehkä yhäkin, harvakseltaan. Siinä on puolensa, mutta on se toinenkin puoli. Miniästä huomasin jotakin vaikka olin vielä lapsi. samoin täti-parka vaikutti aika väsyneeltä kun hän ilman mukavuuksia kestitsi meitä vierailijoita. Vesi kannettiin kaivosta. maito ja munat haettiin navetasta, leivät ja jauhot aitasta, perunat ja hillot kellarista. Hän yksin teki kaiken tuon, joskus huokaillen.

Lisäksi saattoi olla helteinen heinä-aika ja pellollakin hän kävi auttamassa. Me kaikki maalla kesiä viettäneet tiedämme miten 'hektistä' heinänteko oli ennen. Koneita oli vai se yksi-hevosvoimainen Poku. Haravia laitettiin myös kesävieraille käteen, lapsillekin. Hankoaminen oli enimmäkseen miesten työtä. Pienimmät lapset juoksuttivat nappulakoria seipäältä toiselle.

Tämä on sekä kesä-romantiikkaa, mutta myös kovaa työtä. Yhdessä tekeminen teki siitä rattoisampaa kuin vain perheen kesken raataen.

Nyt tämä on kaikki historiaa. Nyt ei ole juuri heinäpeltojakaan sillä lehmiäkin on vain suurissa tuotantolaitos-tyylisissä maitotiloissa.

Kaikki on koneellista. Peltotyöt, heinätyöt,ruokinta, navettatyöt, lypsy ja lehmät hoidetaan koneilla joita usein tietokone taustoittaa

...

Näihin perinteisiin arvoihin kuului aina Jumalan kunnioitus, ja kirkossa käytiin. Uskosta ei kuitenkaan puhuttu...

R-m

[Riitta-mummi]

Satonäkymiä

Saimme vihdoin kesälomailmat Suomeenkin. Koko kevät kärvisteltiin koleassa ja sateisissa säissä. Keski-ja Etelä-Eurooppa kärvisteli puolestaan ennätyshelteissä. Tulipalotkin alkoivat joissakin maissa, ja nurmikoissa riehua.

Vanhoille ja huonosti liikkuville eivät kummatkaan säätilat ole mukavia. Kylmä ja kostea kolottaa , helle koettelee sydäntä ja keuhkoja.
Keinot lämpötilan viilentämiseen on meillä hallussa. Yöllä täysi tuuletus, päivällä kaihtimet eteen ja luukut kiinni. Onhan tämä vähän ' tukkohiist', sano hollolalaine. Mut näil´ny mennää
Onhan sopivan lämmin ja pilvetön ilma vertailussa aina parhainta lomailmaa. Sisällä ollen ikkunasta tai parvekkeelta katsellen näki valkoapilan kukkivan ennätysmäisesti nurmikoilla.Pian kuitenkin tuli huoltomies sillä pörpöttävällä koneellaan ajamaan kukinnan nurin. Syntyi tuttu tuoksi, vuosikymmenien takaa.
Kun maalaaistalossa säilöttiin viher-rehua lemusi koko tienoo vahvasti. Se tuli mieleen kun leikattua nurmikkoa katselin ja tuoksuttelin.

Sadetta on tänä vuonna sopivasti täällä Lahdessa saatu . Joillakin paikkakunnilla liikaakin. Virolahti, syntymäkuntani on maamme 4. sateisin ja vieläkin enemään on satanut naapurikunnassa Miehikkälässä.
Kun sain vieraita sieltä päin, sain myös kopallisen kantarelleja, kesän toisia kultaisia herkkuja. Lakat eli hillat eli muuraimet alkavat myös kohta kypsyä. Kilpajuoksu lakkasoilla alkaa. Poimijat ovat kai kotimaisia sen farssin jälkeen mikä thaimaalaista poimijoista syntyi.

Eniten sienistä pidän kuitenkin herkkutateista , ja monikäyttöisistä rouskuista. Suolasieniä olen aina säilönyt ja hyvin ne tönkkösuolassa säilyvätkin jääkaapissa.

Uudet perunat, kaupasta tuodut eivät ole samaa laatua kuin olivat suoraan omasta perunapenkistä nostetut, mutta niin on kaikki muukin ruoka käynyt kumman mauttomaksi. Tai sitten se on liiankin maustettua, nämä osto-ruuat, meinaan. Itse kun kokkaan, maustan mieltymyksemme mukaan, maistellen ja lisäten jos siltä tuntuu.

Ei vanhuus ole kuitenkaan pelkästään epämukavaa ja ikävää. Nuoret käyvät aina tarvittaessa it-hommeleissa auttamassa. Nyt ovat tulossa asentamaan puhelimeen QR-koodin avulla toimivan Easy Park-äpin. Kolikot eivät Lahdessa enää käy ollenkaan mittareihin. Tääkin pit´vielä nählä, sano palasjokine.(padasjokelainen Auttosten kylän murretta )

Padasjoki, ent. mökkikuntamme on markkinoinut itseään kuntana jossa 'Ei meitil´oo mittää !' Päijänne ja Vesijako ja muitakin järviä on ja valtavat metsävarat. Olisi kai mineraalejakin, mut niit´ei anneta. Mitenkähän käy tuulivoiman ? Saattaa se onnistua jos se hyvinkin tuottaa, kunnallekin. Seurakunta on riitaisa. Suhteet Hollolan emäkirkkoon kelpaa toisille, mutta toisille ei sitten millään.

No, vanhuuttani höpäjän, karjalaismummo Etelä-Hämeessä, helteisenä heinäkuun päivänä.

Riitta-mummi

[Riitta-mummi]

Uskovia ihmisä tarvitaan mitä erilaisempiin tehtäviin. Voiko meitä mitenkään määritellä on kovin vaikea kysymys. Kristus on jakanut tehtävät ja niiden mukaiset kyvyt. Tarvetta on maailmanlaajuisessa kirkossa valtavasti. Onko myös työntekijöitä ?

Samoja tehtäviä, lähes, hoitavat myös yhteiskuntien vastuulliset hallitsijat ja hallitukset ministeriöineen. Myös eri järjestöt kantavat paljon vastuuta kaikkialla .

Opetustyö ja sosiaalityö ovat mielestäni oleellisimmat. Opetustyö sisältää myös kristionopin, kirkkohistorian ja Raamatun opetusta niissä maissa joissa laki ei näitä kiellä.

Kirkoilla on omat tehtävänsä, niin teologiset kuin diakonia eri muotoineen. Jumalanpalvelusten hoito on kirkon säännöllistä opetus- ja pelastustyötä. Seurakunnissa jaetaan lähimmäisyyttä ja yhdessäoloa.

Uskova tutkija hakee Raamatusta alkuperäisimpiä merkityksiä. He pohtivat kaiken alkuperää ja totuutta. Uskovalle ihmiselle , mielestäni, riittää se että tietää Kristuksen Jumalan antamaksi uhrikaritsaksi kaikkien niiden ihmisten pelastukseksi, jotka ottavat Hänet vastaan.

Raamattu, kirja Jumalan Kaikkivaltiaan suunnitelmista, alkaen maailman luomisesta , ja päätyen Jeesuksen ylösnousemukseen, ei ulkoa osattunakaan pelasta. Kristuksen veri, suuresta rakkaudesta annettu uhri edestämme on ainoa pelastus.

Näitä pohdin päivittäin. Uskovaisena vai uskovana ?

[Riitta-mummi]

Bloginkirjoittajan ajatusmaailmasta11.8.2025



Kirjoittamalla purkaa ajatuksiaan siten että toivoo toistenkin mielestä niissä lauseissa olevan' jotakin '. Joko tietoa, järkevää pohdintaa, tai sielunmaisemaa avartavaa.

Onko kirjoittava ihminen taiteellinen aina ? Ei välttämättä, mielestäni. Monet poliitikot, jotka ovat kaikkea muuta kuin taiteellisia kirjoittavat paljon. He haluavat vaikuttaa, ja taka-ajatushan on aina seuraavat vaalit.

On päiväkirjamaisen tekstin naputtelijoita. He haluavat kertoa ja jättää jäljen harrastuksistaan, esim. urheilusuorituksista.Körttifoorumilla oli sellainen mies, ja täällähän on samanlainen. Se on kai nimeltään suorituskeskeisyyttä. Yksi sellainen mies asuu täällä meilläkin. Ja kaikki nämä kolme ovat aito-hämäläisiä.

Sitten olemme me, sielun-kaivon tyhjentäjät. Meillä on herkät hoksottimet, me seuraamme kaiken olevaisuutta ja arvioimme sitä tavanomaista enemmän. Lienemme humanisteja, tai jotakin sellaista.

'Tule pois sieltä sfääreistä' kehoitti minua eräs lääkäri-ihminen kun kerroin ahdistuksistani.

Ei käy esittäminen paistinpannua kun on syntynyt 'metsänkeijuksi' ! ' Ne härjistä puhuu jotka härjillä ajaa ', pätee yhä vaikka nyt ajellaan hybridi-autoilla ja nuoremmat skuuteilla.

Tällaista on kirjoittaminen. Kesken´-kaiken syntyy hassuja kielikuvia kuin tyhjästä vaan. Pää on silloin täynnä kaikenlaista, ei siis tyhjä.

'Mies se tulee räkänokastakin, muttéi tyhjän naurajasta ! Näin minuakin on lapsena kasvatettu. Onnekseni minä olenkin usein totisin kasvoin vaikka sydän on salaa riemuisa.Taitavat jotkut pitää tosikkonakin

Vihaisiakin kirjoittajia on. He vihaavat enimmäkseen kaikkea. Naapureita, koiria,kissoja ja etenkin koiria joilta tulee kakkaa.Sateisia säitä on vihattava ja niitä matkustetaan pakoon Espanjaan.

Ilmastomuutoksen takia heidän lentelyitään puolestaan vihataan ja espanjalaiset vihaavat heitä jotka täyttävät heidän lomakohteensa

Politiikka on aihe josta ei seurassa saa puhua, mutta lehdissä kyllä kirjoitetaan. Nyt vihataan Putinia ja Trumpia ja Netanjahua. Ja näiden miesten pitäisiä kyetä rakentamaan parempaa tulevaisuutta maailmaan joka on matkalla kohti tuhoa.

Uskostaan kertovia kummeksutaan, jopa vihataan kun luulevat olevansa jotakin

Nyt onkin sitten rukouksen paikka. Ei kirjoitella, vaan rukoillaan rauhaa ja ystävyyttä kaikkialle !



Riitta-mummi

[Riitta-mummi]

Kirjojen lukeminen on kuulunut elämääni siitä asti kun opin lukemaan. Lukeminen on nyt muuttunut näkövammani vuoksi kirjojen kuunteluksi. Siinä on se rajoite ettei vielä kaikkia hyviäkään kirjoja ole äänitetty. Myös lukijan osuus on ratkaiseva. En jaksa kuunnella tietyn tyyppisiä lukijoita. Toisia taas ihailen. Heistä ykkönen on lajissaan Erja Manto, näyttelijä kuten monet muutkin ovat.

Viihdelukemistossa pidän kotimaisista naiskirjailijoista notka kuvaavat tätä suomalaista elämänmenoa.Vanhasta kirjallisuudesta olen lukenut lähes kaikki, etenkin venäläiset ja englantilaiset mestarit.Kotimaiset luettiin jo koulussa.
Uudesta kotimaisesta nostan Olli Jalosen ja vaimonsa Riitta Jalosen. Ehdoton ykkönen minulle on Joel Haahtela. Hän on psykiatri joka on liittynyt ortodoksiseen kirkkoon. Sekin, sekä kristillinen mystiikka meitä yhdistää. Myös barokin musiikki on rakasta molemmille.
Kuuntelussa on parhaillaan Haahtelan tuotannon alkupää uudestaan.

Joel Haahtela SKn haastattelemana:

https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/me ... cbf475d4-1

[Riitta-mummi]

Nyt kun olen lukenut muutamia kirjoituksia tällä uudella foorumilla, on jännää pohtia minkälaisia ihmisiä te olette. Kyllä kirjoitusten rivien välit jotakin kertovat, mutta on tämä jotenkin salaperäistä kun vertaan Körttifoorumiin.

Siellähän foorumin olivat perustaneet Aholansaaressa rippileirillä tavanneet ja heidän omaisensa. Sitten oli tavattu Herättäjäjuhlilla, seuroissa ja Talviveisuissa. Niin minäkin pääsin kivasti porukan tuntumaan. Suurena apuna oli lähellä asuva syntymä-körtti, Mauno joka siinä seurapenkillä näki Lahden Juhlilla minun 'heräämiseni'.

Olin ollut jo yli kaksi kymmentä vuotta seurakuntalainen ja liikuin myös vapaissa suunnissa ja viidesläisissä. Oma on aina oma, ja tutut ihmiset joiden kanssa voi foorumilla jutella mistä vain.
Puolisoni on super-hiljainen hämäläinen, ja minä olen puhelias ja vilkasverinen karjalainen, joten juttuseura kyllä kelpaa.

Kalamos tuli Körttifoorumille joskus kevättalvella, ja tunsin heti että hän on Kristuksen oma työmies. Niimpä kun K-foorumi loppui teknisen alustan tultua tiensä päähän, tämä uusi ystävä pyysi minut siirtymään tälle 'forkalle'. Ja niin tapahtui, ja näin oli tapahduttava, ymmärrän senkin.

Samoja syntisiä ollaan täälläkin, minä muiden joukossa. Vain Kristus on viaton.

[kalamos]

Siirryit
körtti-foofumilta
kalamos-foorumille.

K-foorumilta toiselle.

Selvittelin eilen illalla
vähäsen tuota sanaa körtti.

Löysin yllättäviä
kielellisiä asioita.

[Riitta-mummi]

Hauskaa jos kiinnosti. Virallisesti körtit ovat Heränneitä, eli Paavo Ruotsalaisen löytämän alatien kulkijoiden armonopin, eli omia uskotekoja yrittämättömiä Nilsiän ja sen ympäristön talonpoikaisten ihmisten seuraliike. Sieltä Paavo lähti pyydettäessä Etelä-Pohjanmaalle puhujaksi seuroihin joissa oli myös pappisväkeä. Niilo Kustaa Malmberg mieltyi tähän tapaan uskoa, ja niin alkoi pappisjohtoinen liike Pohjanmaalla levitä.

Sana körtti tulee tietääkseni ruotsin sanasta skört, ja tarkoittaa miesten lievetakin taka olevia kolme halkiota. Naiset pukeutuivat perinneliikkeen aikana mustaan hiviin jossa on siniset rannut.
Juuri hetki sitten näytin omani tyttärelle. kerroin hänelle että se on minun ruumisvaatteni sitten kun sen aika tulee.

Nykyään olemme vapaat puketumaan miten haluamme, mutta körtit eivät koreile.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Her%C3%A4nn%C3%A4isyys
...
Olimme huikeissa 100-vuotisjuhlissa. Kummipoikamme täytti 50 v ja samoin hänen puolisonsa. Heillä on 5 päivää ikäeroa ja pitivät yhteiset juhlat. Vanha Lotta-talo, nykyinen kyläntalo oli täynnä väkeä ja lisää oi tulossa kun me poistuimme.
Oli ihana nähdä sukulaisia ja tuttavia vuosikymmenie ajoilta. Kummipoika on löytänyt elämäänsä Pelastajan.

[kalamos]

Tuossa blogiviestissäsi käytit
ilmaisua K-foorumi.

Ja huomasin,
ettei siirtymisesi kovin suuri ollutkaan,
kun tulit toiselle K-foorumille.
Siis kalamos-foorumille.

Mutta sitten aloin pohtia,
että mitä tuo sana körtti
oikein tarkoittaa.

Ja todellakin löysin heti sen,
että kysymys on ruotsin sanasta
skört.

Sanan sisältö tuntui olevan
jonkin verran mysteeri.

Mutta tuohon kolmiosaiseen
takinliepeeseen eli hännykseen
sen ymmärrettiin viittaavan.

Mutta se ei tyydyttänyt minua.
Ja niin tutkin enemmän.

Ja lopulta löytyi esimerkiksi
sellaista tietoa,
että skört tarkoittaa haurasta.

Till exempel

skört och sårbart

Livet är en gåva av Gud.
Men livet är också bräckligt och skört.

Ja sitten löysin vielä sellaistakin
yhteyttä sanaan skört,
että se kuvaa sadonkorjuuta.

Ja nyt ollaankin sitten
jo ihan samoissa lukemissa,
kuin mitä tarkoittaa kalamos.

Lainaten Vanhan Testamentin
Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.

Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.

Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.

Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.

Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=382&t=64

Jeesuksen kohtaaminen Pelastajana
on tietenkin aina särkymisen paikka.

Suomenniemeä on kohdannut
useat suuret herätykset aikoinaan.

Ja niiden myötä myös se herätys,
joka tavallaan minulle on synnyinkoti,
on saanut alkunsa.

Siellä oli silloin tapana
naisten käyttää nutturaa,
joka jollain tavalla
vastasi hunnun käyttöä.
Ja tietenkin naisilla oli hameet.
Helma polvien alapuolella.

Ja kaikki tytöt opettelivat
soittamaan kitaraaa.
Ja pojat soittamaan torvea.

No nykyään kaikki on toisin.

Kuitenkin edelleen jokainen
Jeesukseen uskova
on yksi ruoko (Kalamos)
suuressa kaislameressä,
jota Tuuli huojuttaa.

[Riitta-mummi]

Eilen paluumatkalla autossa juttelin länsisuomalaisen vävyni kanssa hänen äitinsä, edesmennyt jo, syntypitäjän Euran herännäisyydestä. Siellä vaikutti Rukoilevaisuus ja vävyni isoisä oli tunnettu seurapuhujakin.

Kerran laivamatkalla Vaasasta joko Sundsvalliin tai Uumajaan ( ei muista kumpaan ) tuli matkaseuraksi rukoilevais-pariskunta. Heillä oli kitara matkassa. Olin aivan alussa tällä tiellä enkä uskaltautunut syvempiin keskusteluihin. Muistan vain sen hyvin kauniin tumman vaimon ja kitaran. Silloin en vielä ollut körttiläinen, vaan olin viidesläisyyden parissa.

Pelastusarmeiha on aina ollut minusta oikealla tiellä. He kyntävät omaa sarkaansa hyvin auttaen vähäosaisia. Joulupadat ja Sotahuuto ovat hyvin tuttuja, ja aina olen antanut tai ostanut. Samoin annan kerjäläiselle, joita ei enää ole juuri näkynyt täällä. Romaniasta ne tulivat, istuivat maassa ja ojensivat kättä. Oli myös iäkkäitä naisia jotka soittelivat haitarilla samaa säveltä ja kerjuukuppi oli vieressä. Minua kiellettiin ja varoitettiin heistä, mutta sydän käski antammn.