Harrastuksista

[Riitta-mummi]

Minusta urheilin katsominenon kivaa vaikka en ole itse liikunnallinen. Puoliso on ollut puoletaan piirinmestaruustasoinen korkeushyppääjä, kuulantyöntäjä sekä ampumahiitäjän armeija-aikanaan voittanut jopa Vilho Ylösen ( vanhat tietää ehkä nimen ) https://fi.wikipedia.org/wiki/Vilho_Yl%C3%B6nen Ylönen oli silloin jo vanha ja puoliso nuori.
Urheilu meitä joka tapauksessa yhdistää ehkä eniten, ja lukeminen.

Minusta mikää mikä ei tule sydämessä rakkaammaksi kuin Kristus, ei ole luvatonta.

Nyt seuraamme suunnistuksen MM-kisoja Kuopiosta. Kuopio ja Nilsiä ovat edustavia maisemia maastamme näytettäväksi maailmalle. Kaunista luontoa täällä riittää ja nyt on sade tehnyt hyvää vihreydelle. Maastokin kestää paremmin lajin kuin kuivilla keleillä.

[Riitta-mummi]

Jatkan harrastuksista. Harrastushan on jotakin mikä kiinnostaa, mikä saa minut osallistumaan ja olemaan mukana.

Usko ei ole harrastus, se on enemmän. Uskosta kertominen ei kuulunut minun körttipiirien tapaoihin. minä olen aina ollut avomielinen ja puhelias, mitä tämä kirjoittelukin kertoo. Koen että olen saanu Jumalalta niin paljon, että on vuoroni antaa jotakin yhteiseen pöytään.

Kirjoittaminen on uusin harrastukseni.

Koen myös että harrastus voi olla hyödyllinen. Kolmisen vuotta olen pelannut muistipelejä Älypäässä. Huomasin tuolloin että muistiin painaminen oli huonontunut ja keskittymskyky vähentynyt. Lähes päittäin pelattuani on parannusta tapahtunut. Tämä on todella hyvä juttu !

Serkkuni joka huomena tulee käymään on kertonut että hän ei ole harrastanut juuri mitään, mikään ei ole kiinnostanut. Seuraus- Alzheimer. Kun hänen puolisonsa kuoli, hän jäi liiaksi aloilleen. Oli myös vakavaa sairautta , fyysistä.

Mitä sinä harrastat ? Kerro, olisi kiva jutella.

[kalamos]

Minä olen joskus harrastanut valokuvausta.
Ylen kalliilla metrihinnalla ostin
nuoruudessa kaitafilmiäkin.
Ja sitten nuorena aikuisena
ostin sähköharmonin
ja sitten monenlaista kosketinsoitinta.

Mutta enää en oikeastaan harrasta mitään.
Minä vain elän.

Ja minulle elämä on esimerkiksi
keskustelua tällaisilla foorumeilla.

Elämään kuuluu myös vielä
ihan hiukan perunan viljelyä.
Marjojen ja sienien poimintaa metsästä.
Kaikki ihan tässä kotitontilla.

Enää en susien tähden uskalla
kauemmas vaeltamaan.

Aikoinaan elämään kuului
tietenkin myös hengelliset tilaisuudet.
Mutta niihinkään emme enää kykene.
Onneksi nykyään
on median kautta valtava tarjonta.

Elämään kuuluu tietenkin
myös varautuminen tulevaan talveen.
Se edellyttää polttopuiden hankintaa.
Tänä kesänä en ole vielä
muuhun kyennyt kuin
metsästä kerättyjen oksien
ja risujen pätkimiseen keittiön lieden
polttopuiksi.
Takkapuita on varastoon
onneksi jäänytkin viime vuosilta.

Yksi heikkouteni on sudokut.
Minun pääni ei osaa olla ajattelematta.

Ja joskus täytyy voida rentouttaa aivoja
täyttämällä vaikeimpia sudokuja.

Silloin ei tarvitse sitten ajatella
mitään suuria elämänkysymyksiä,
pistää vain merkit oikeisiin ruutuihin.

Kun kohta lopetan kirjoittelun,
niin sitten on aamupalan aika.
Aika ruljanssi siinäkin on.

On ollut niin kylmä,
että joka aamu olemme vielä
sytyttäneet valkean hellaan,
ja siinä sitten piirakat ja muut lämpiävät.

Eilen kaivoin ison rautapannun esiin
siltä varalta,
että tänään emme enää sytyttäisi
hellan pesää.
Enkä halua sähkölieden isoa uunia
lämmittää pikkupurtavan tähden.
Saa nyt nähdä.

No oikeastaan yksi uusi harrastu minulla on.
Nimittäin tuo, mitä Veli opettaa täällä
Raamatun alkuteksteistä,
on todella mielenkiintoista.

[Riitta-mummi]

Nuorena näyttelin ja lausuin, vähän lauloinkin. Kuvataide on aina kiinnostanut, itsekin kokeilin mutta öljyvärit ja tärpätti ei käynyt astmalleni. Olen keräillyt maalauksia tutuilta kuvataiteilijoilta. Osan olen antanut jo jälkeläisille. Keräsin myös monta hienoa kirjasarjaa eri aloilta, mutta nyt niillä ei tee mitään. Netti palvelee nopeasti, heti ja kevyesti, ilman painavia opuksia. Tuntuu ettei kirjoilla ole enää mitään arvoa.

Kun meillä vielä oli kesänviettopaikka, kuuluivat samat harrasteet meillekin kuin Kalamokselle. Puiden kaataminen ja pilkkominen oli puolison työ, minä kasasin klapit pinoon.Yhdessä kalatimme, marjastimme ja sienestimme. Puoliso oli innokas metsästäjä. Minä tykkään ruoanlaitosta, vieläkin.

Näillä vuosikymmenillä ei näistä mihinkään enää kyetä, mutta aina on saatu uutta harrastettavaa.

[Riitta-mummi]

Kai uskallan sanoa että harrastan ihmisiä. Olen aina ollut heistä kiinnostunut, ja etenkin heidän murteistaan.
Tässä aikani kuluksi etsin Suomen eri kuntien murre-äänniteet. Niitä on hauska kuunnella, ja jaan sen linkillä tämän foorumin ystäville:

https://kotus.fi/sanakirjat/suomen-murt ... aanitteet/

[kalamos]

harrastan ihmisiä

Jumalalla on sama harrastus.
Hänelle se tuli hyvin kalliiksi.
Mutta palkaksi Hän sai meidät.

[Riitta-mummi]

Ajatella ! Olemmeko arvokkaita palkintoja mielestäsi Jumalalle ? Hänellä on kaikki. Taivaat, maat, meret, eläimet, enkelit, jalometallit, öly ym.tm

Ja ihminen on hänelle arvokas ! Osaammeko arvostaa tätä ?

Kun kerron ihmisille että olen aina ollut hyvin kiinnostunut kaikista ihmisistä, luulen että useimmat pitävät sen tarkoittavan vain uteliaisuutta.
Itse asiassa en ole lainkaan kiinnostunut ihmisten asioista siten kuten julkkikset omiaan esittelevät. Parisuhteet, asunnot, ukomaanmatkat. Ei, Ne eivät kiinnosta, vaan ihmisen olemus, elämä, tavat, puheet ja kulttuuri eri maissa.

Ihmisiltä puuttuu usein Jumalan konkreettinen tunteminen. Kuinka voi hänet tuntea kun häntä ei näe ???
Monet väittävät että häntä ei ole olemassakaan !



Hän ilmaisee irse itsensä Sanassa, luonnossa,johdatuksessa jopa näyssä, niille jotka sitä haluavat.

VK Ken on luonut sinitaivaan....

[kalamos]

[i]Ajatella ! Olemmeko arvokkaita palkintoja mielestäsi Jumalalle ?

Kyllä me olemme.

Jeesus Kristus Jumalan Poika
itse kertoo siitä,
kuin Hän oli Isän rinnalla
ja vieläpä se työtä tekevä elin,
kun maailmaa luotiin.

Voi kuinka minä nautinkaan esimerkiksi
sinitaivaasta ja viheriöivästä metsästä.

Mutta kaiken tuon luotuaan
Hän kuitenkin sanoo,
että Hänen ihastuksena olivat ihmislapset.

Jumalan Kansan Raamattu

silloin minä olin hänen rinnallaan työmestarina,
ihastuneena riemuitsin päivästä päivään.

Hänen edessään minä iloitsin kaiken aikaa,
ihaillen hänen maanpiiriään,
ja ihastukseni olivat ihmislapset.

Me olemme siis Hänen ihastuksensa.



Itse asiassa Raamattu on Hänen
Rakkauskirjeensä meille.

Sitä lukemalla,
me voimme tuntea
Hänen sydämensä sykkeet.



Sen suurempaa Rakkautta ei voi olla
kuin että Hän antoi Henkensä
meidän edestämme
Golgatan Ristinpuulla.

Ja meillä on aina avoin yhteys
taivaisiin rukouksessa.

Ja siinäkin voi tuntea
Hänen läsnäolonsa.

Joskus jotkut ovat nähneetkin Hänet.
Esimerkiksi kerran rukouskokouksessa
eräs sisar näki ilmestyksessä
Hänet olohuoneessamme
kädet ojennettuna meitä kohti siunaten.

Ja me kaikki tunsimme Hänen läsnäolonsa,
vaikka muut emme Häntä nähneet.

Olimme laulamassa Halleluja-kuoroa.
Hetki oli niin pyhä,
että en voinut jatkaa säestystä,
mutta sitten eräs sisar pyysi,
että jatketaan vielä,
ja niin arasti laskin sormeni koskettimille.

Hän puhuu tavalla ja toisella.
Etsivä löytää Hänet ihan varmasti.

Yksi paikka,
jossa Jeesus on luvannut olla läsnä,
on uskovien kokoontuminen.

Sillä missä kaksi tahi kolme
on kokoontunut minun nimeeni,
siinä minä olen heidän keskellänsä.

[Riitta-mummi]

Syntyi kysymyksiä näin aamutuimaan. Kun Kristus kuoli ristillä, Oliko hän silloin yksinomaan Ihmisen poika, erotettuna Isästä ja Pyhästä Hengestä. Kärsikö hän silloin kuin ihminen, vai kokiko hän samalla Jumalan suuren rakkauden ihmisiään kohtaan ?
Ainskin häm puhuu kuin erossa Isästä sanoessaan poikana: Se on täytetty!

[kalamos]

Jeesuksen ristillä ollessa
sekä Isä että Poika kärsivät eniten.

Jeesus oli ottanut koko ihmikunnan synnin
kannettavakseen jo kolme vuotta sitten
aloittaessaan toimintansa.

Ja niin Hän saattoi antaa syntejä anteeksi
ja parantaa sairaita ja herättää kuolleita.
Mutta ristillä tapahtui enemmän.

Jeesus ei pelkästään
kantanut syntikuormaamme ristille,
vaan Hänet itsensä tehtiin synniksi.

Sen,
joka ei synnistä tiennyt,
hän
meidän tähtemme
teki synniksi,
että me hänessä
tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Ja niin kun Jeesus sitten lopuksi kuoli,
niin siinä tapahtui enemmän kuin se,
että Hän kärsi meille kuuluvan rangaistuksen.
Itse synti sai kuolemantuomion Hänessä.

Synti on ero Jumalasta.
Ja niin Jumala käänsi selkänsä Pojalleen.
Jumala hylkäsi Jeesuksen.

Ja nuo hetket eli tunnit
Jeesus todellakin oli
suuren pimeyden keskellä
synniksi tehtynä
Isän hylkäämänä.

Ja niin Jeesus huutaa isälleen
vain tämän yhden ja ainoan kerran
sanoen Häntä Jumalaksi eikä Isäksi.

Ja yhdeksännellä hetkellä
Jeesus huusi suurella äänellä:

"Eeli, Eeli,
lama sabaktani?"

Se on käännettynä:

Jumalani, Jumalani,
miksi minut hylkäsit?

Ja tämä oli totisinta totta.
Isä oli hyljännyt ainokaisen poikansa.
Kääntänyt Rakkaimmalleen selkänsä.

Kumpi kärsi enemmän
- Isä vai Poika -
en tiedä.

Sanoisin, että Isä.

Mutta joka tapauksessa
ihmisten ja ihmisen hallintaan
alunperin annetun luomakunnan kohtalo
oli kiinni Jeesuksesta.

Ensimmäisen Aadamin lankeemuksen
seuraus oli nyt ratkaisuhetkissä.

Ja tämä ei ollut näytelmää.
Kukaan ei tiennyt, mikä olisi lopputulos.

Mutta vain Isä ja Poika tiesivät käsikirjoituksen.
He tiesivät jokaisen kirjaimen ja
jopa niiden välissä olevien prikkujen
merkityksen.

Ja nyt tilanne oli selvästi se,
että asiat eivät mene niin kuin pitäisi.

Jeesus kuolee ristillä,
eikä koskaan nouse kuolleista.

Ja paholainen nautti tilanteesta.
Ja sai kansan huutamaan:

Astu alas ristiltä,
niin me uskomme Sinuun.

Jeesus olisi voinut astua alas ristiltä.
Olihan Hän Jumala.

Mutta silloin Hän olisi pelastanut
vain oman nahkansa.

Ja niin Hän osoitti Rakkautta
meitä hukkuvia syntisiä kohtaan niin paljon,
että ei astunut alas ristiltä,
vaikka olisi näin voinut
Pelastaa itsensä.

Mikä sitten oli pielessä.
Yksi Jumalan Sanan ennustus oli täyttymättä.

Ja näin ei voi olla.
Sana ei voi raueta tyhjiin.

Joten Jeesuksen oli todellakin
syytä luovuttaa
ja astua alas ristiltä.

Jos näin olisi tapahtunut,
niin Hän olisi noussut sitten taivaaseen,
ja Isä olisi tullut alas taivaasta
ja tehnyt sen,
mikä oli alunperin
pelastussuunnitelmassa Pojan tehtävä.

Mutta Jeesuksen Rakkaus
meitä ihmisiä kohtaan
oli niin suuri,
että Hän ei myöskään antanut Henkeään.
Hän vain kärsi ja kärsi sellaisessa olotilassa,
jossa nomaali ihminen olisi jo menettänyt henkensä.

Ja lopputulos olisi voinut olla se,
että Jeesus olisi todellakin sitten
antanut henkensä ja joutunut tuonelaan
eikä koskaan olisi sieltä noussut
eikä myöskään silloin pelastanut ihmiskuntaa
eikä myös eläinkuntaa,
joka nyt on katoavaisuuden alla.

Jeesuksen huuto ristillä
oli siis todellinen kysymys.

Miksi tässä näin kävi.

Mutta sitten tapahtui jotakin,
toinen Jeesusta pilkkaavista ryöväreistä,
jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa,
tuli mielenmuutokseen.

Viimeinen kirjoitus,
joka oli täyttymättä
ja mikä oli viedä Jeesuksen
ja Hänen Rakkaansa
ikuiseen kadotukseen,
sai yllättäin täyttymyksensä.

Ja kaikki oli toisin.

Sekä Jeesus,
että ryöväri olivat
vielä tuon päivän päätteeksi
Jumalan Paratiisissa.

Ja Jeesus huutaa:

Isä,
Sinun käsiisi minä annan henkeni