Jumala on täydellinen

[vilja]

Korinton seurakunta oli kaikkea muuta kuin täydellinen.
Paavali on kirjoittanut kaksi pitkää kirjettä heille.
Ja sanoo loppuriveillä:

Lopuksi, veljet, iloitkaa,
tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia,
olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa,
niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.

Eli ... voimme tulla täydelliseksi Rakkaudessa,
jos Rakkauden Jumala on meidän kanssamme.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo
ja Jumalan rakkaus
ja Pyhän Hengen osallisuus
olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Juuri näin!!

Meistä ei ihmisinä tule koskaa täydellisiä, mutta Kristus meissä on täydellinen.
Hän on täyttänyt puolestamme kaiken, aivan kaiken!
Hän oli täydellinen uhrikaritsa, viaton ja virheetön ja loppunsaatetty työnsä
täällä ajassa oli täydellistä rakkautta ja kun olemme päässet Hänen kauttaan
ja ansiostaan Jumalan lapsen asemaan, se on siinä!!

[עֵד]

Tässä kohden, kun puhutaan Raamatun Jumalan täydellisyydestä, on Uuden Liiton ihmisen osa jopa kadehdittava! Mutta siltikin pimitetyin silmin ja kuuroin korvin voi ajautua jopa kieltämään Jumalan tai pilkkaamaan Häntä. Tai sitten lahja sellaisenaan ei kelpaa, vaan siihen yritetään lisätä jotakin, että sen kehtaisi ottaa vastaan.

Kuinka täydelliseen (Jeesuksen ristinuhriin) voi lisätä jotakin?

En itsessään etsi täydellisyyttä, koska siinä valossa keskeneräisyys ja keskinkertaisuus erottuvat räikeästi, mutta täydellinen antautuminen Jumalan muutostyölle on rukoukseni. Siinä kiinnostus näkyväiseen jää toisarvoiseksi. Jälkeenpäin katsellessani voin joissakin asioissa kiittää Jumalaa, kuinka pitkämielinen ja rikas armossaan Hän on ollut, miksen siis luottaisi kaikkia asioitani Hänen haltuunsa, joka oikein tekee!

[kalamos]

Olen törmännyt jo moniin eri alkutekstin ilmaisuihin,
kun tuo ketjun otsikon sana "täydellinen"
Raamatun suomennoksessa tulee vastaan.
Mutta nyt nousi erityisesti mieleen tätä ketjua lukiessani tämä kohta:

Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet,
ja armoa armon päälle.

[עֵד]

Aamen, aamen.

Eikös 'amen' ole jollakin tapaa sinetöivä, päätökseen saatettu, varmennettu tai jotakin?

Omassa elämässäni Jumalan kasvojen edessä on joihinkin asioihin tullut 'aamen'. Taustoitan vain hiukan: erästä itseäni vaivannutta asiaa rukoillessani vuosia sitten sain mielestäni selkeän sanan 'hallitse sinä sitä', mutta tänä päivänä koen nöyrästi, että siinä kohden hallintavalta on siirtynyt itseltäni Hänelle, joka on minut tehnyt. Aamenet sille

[kalamos]

Valtavan syvällinen viestisi vie minut nyt Roomalaiskirjeen 12 luvun alkuun.
Paavali on juuri päättänyt kolme lukua pitkän osuuden Israelin kohtaloista. Ja nyt alkaa uusi osio.

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä
antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

Ne kehotukset, jotka tuossa ja jatkotekstissä tulevat eteen,
ovat siis mahdollisia toteuttaa jotenkin Jumalan kautta.
Jakeen alku interlineaarisesti kääntäen menee näin:

Kehotan siis teitä veljet,
kautta laupeuden Jumalan asettamaan ...

Alkutekstissä ei ole kahta sanaa 'armahtava laupeus',
vaan ainoastaan yksi sana, joka tulee verbistä armahtaa.

Aivan kuten Sinäkin olit kokenut Jumalan sanovan "hallitse sinä sitä",
niin aivan samoin Paavali antaa tuon luvun alussa monia kehotuksia.
Meidän tulee tehdä jotakin. Mutta se, että me voimme tehdä jotakin,
perustuu Jumalan meitä kohtaan osoittamaan sääliin/armoon/laupeuteen.

Aivan kuten kerroit omakohtaisen todistuksesi,
niin mahdollisuus muutokseen eli esimerkiksi
noiden Paavalin esiin tuomien kehotusten täytäntöönpano
on mahdollista Aamenen Jumalan kautta.

[עֵד]

Aina, kun puhumme armosta, tulee mieleeni selitys sen heprealaisesta juuresta: sanalla viitataan syvältä nousevaan armahtavaisuuteen eli juurisana on sama kuin 'kohtu' tai myös 'suolet'.

Kyseisessä jakeessa (Room. 12:1) on mielenkiintoinen monikko armoista (mercies, engl.), joka suomenkielessä on tuplailmauksena (Bibla 1776) 'sydämellinen laupeus', ja siis (33/38) 'armahtava laupeus'.

Mieleeni tulee 'Daavidin armot' (Jes. 55:3).

[kalamos]

Katseeni on taas kiinnitetty ketjun otsikkoon. Kertasin avausviestiäsi.
Minä olen saanut hyvin paljon sisimpääni tästä avaamastasi keskustelusta.

Jumala on täydellinen. Ja me emme ole.
Ja kuitenkin avauksessa lainaamasi Sanan kohta kehottaa:

Olkaa siis te täydelliset

Jumalan armon ja laupeuden kautta tuo yhtälö varmastikin ratkeaa.
Juuri meissä heikoissa Hänen voimansa tulee täydelliseksi.

Minun armossani on sinulle kyllin;
sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa

[עֵד]

Hengellisissä asioissa näyttää olevan useissakin kohdin, että jokin kehoitus voi sisältää ikäänkuin "kolikon kaksi puolta" .

Heti tästä tulee mieleeni 'minä uskon, auta minun epäuskoani', ja kuinka sen lukeminen Raamatusta aikoinaan askarrutti. Oliko perille menemisessä osuutta käännöksellä, vai upposiko se vain körttiminääni tietyin painotuksin.

Jätin edellisestä viestistä pois yhden asian, kun kirjoitin armon 'tuplailmauksesta'. Sama tuplaus/toisto on tyypillistä heprean kielelle eli asia ikäänkuin varmennetaan sanomalla se kahdesti. Näin ollen 33/38 käännöksessä ei ole virhe, kun sanotaan 'ilman hinnatta', vaikka suomen kieliopillisesti se ei ole korrektia.

Jumalan täydellisyys ei mene ihmiselle perille silloin, kun tämä itse haluaa olla luomakunnan kruunu, ja tätähän saatanan (Tyyron ruhtinas; Hes. 28) kuvaillaan olleen.

[עֵד]

Jumalan armon ja laupeuden kautta tuo yhtälö varmastikin ratkeaa.
Juuri meissä heikoissa Hänen voimansa tulee täydelliseksi.

Minun armossani on sinulle kyllin;
sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa

No, tässähän tämä olikin.

[kalamos]

Jumalan täydellisyys ei mene ihmiselle perille silloin, kun tämä itse haluaa olla luomakunnan kruunu, ja tätähän saatanan (Tyyron ruhtinas; Hes. 28) kuvaillaan olleen.

Minä olen jälleen aivan sanaton.
Miten yhdellä virkkeellä voi ilmaista kaiken.
Sinulla on ihmeellinen - itse asiassa täydellinen - lahja.

Jokainen hyvä anti
ja jokainen täydellinen lahja
tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä