Itselleen kuoleminen

[NäilläNäppäimillä]

Miten kuollaan itselleen käytännössä?

[Kirjoittaja]

itselleen kuoleminen tarkoittaa mielestäni sitä, että "itse" on ihmisen liha. Ja se pitää kuolettaa jättämällä synti taakseen. Näin Herran Henki saa ihmisessä tilaa. Joku voi tarkentaa/korjata.

[NäilläNäppäimillä]

itselleen kuoleminen tarkoittaa mielestäni sitä, että "itse" on ihmisen liha. Ja se pitää kuolettaa jättämällä synti taakseen. Näin Herran Henki saa ihmisessä tilaa. Joku voi tarkentaa/korjata.

Juuri tuo on se ydin, johon haluan enemmän syvyyttä.
Vaikutan kaiketi synnittömältä, koska vältän tekosyntejä - ja jos/kun tulee - niin otan siitä heti kiinni. Mutta minussa riippuu kiinni perisynti sekä ihmisen langennut luonto, joka pitää minut aina harmaalla alueella. En oikein koskaan tunne puhtautta, joka kuuluisi sanan mukaan Jumalan lapsille.
Mitä tässä ihminen omalta osaltaan osaa tehdä? Eli miten kuoletetaan ihmisen ei-tekosyntinen luonto?

[Kirjoittaja]

olen siinä käsityksessä, että sitä ei voi kuolettaa.

Room. 7:24

Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Taitaa olla niin Raamatun mukaan, että me emme enää ole lihamme kanssa liitossa. Joten voimme antaa sen olla, koska olemme Hengen kanssa liitossa. Siihen ei ehkä kannata koskea pitkällä tikullakaan. Jos menen harhaan, korjatkaa.

[kalamos]

Tämä keskustelu etenee nyt
niin hyvin,
että varmaan kadun sitä,
että ollenkaan sekaannun siihen.

Mutta taistelen nyt itseni kanssa,
ja silloin tietenkin häviän taistelun
aina ja joka tapauksessa,
ja niin nyt kuitenkin sekaannun.

Mietin tuota käsitettä
'kuoleman ruumis'.

Minä synnyin maailmaan
kuolevaisessa ruumiissa,
mutta siitä ei varmaankaan
ole kysymys.

Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne:

haureus,
saastaisuus,
kiihko,
paha himo
ja ahneus,
joka on epäjumalanpalvelusta,

sillä niiden tähden tulee
Jumalan viha,

ja niissä tekin ennen vaelsitte,
kun niissä elitte.

Mutta nyt pankaa tekin
pois ne kaikki ...

En minä vauvana enkä pienokaisenakaan
muista tehneeni mitään tuossa mainittua.

En siis elänyt saatikka vaeltanut niissä.
Yhden kerran muistan kuitenkin
olleeni kiusauksessa.

Isä oli sekoittanut maalit taulun
maalaamista varten.

Kun asuntomme oli vain yksi
vinttihuone,
niin nuo maalit oli
pakko pitää näkyvillä.

Isä sitten kerran otti minut siihen
ateljeenurkkaukseen,
ja hyvin painokkaasti selitti,
että nämä ovat myrkkyä.
Niitä ei saa syödä.

En mitään mistään ymmärtänyt,
mutta sitten kerran,
kun olin yksin sisällä,
minä menin katsomaan
noita houkuttelevan näköisiä
eri värisiä jäätelökasoja.

Ja kun tässä kirjoittelen,
niin tiedättekin,
etten niitä syönyt.
Isän vakava varoitus esti sen.
Joskin herätti myös uteliaisuuden.

Synti on myrkky.
Kun se on kerran päässyt meihin,
niin me olemme samassa tilanteessa
kuin olivat myrkkykäärmeen
pureman saaneet.

Tämän synnin myrkyn
Jeesus otti päällensä.
Ja kuoli sen kera.

Ja niin me voimme pitää totena,
että olemme kuolleet synnille.

Me elämme siis Kristuksessa.
Ja kun tuosta (Room 6) sitten edetään
Jumalan evankeliumia pitkin
sen loppulukuun saakka (Room 8),
niin huomaamme,
että lopputulema on se,
että Henki huolehtii siitä,
että tuo tosiasia,
että olemmekin kuolleet synnille,
toteutuu myös käytännössä.

Valitettavasti KR38 on muutaman
kerran laittanut piehen h-kirjaimen
Room 8 lukuun sellaiseen kohtaan,
jossa ehdottomasti puhutaan
Pyhästä Hengestä.

Kun vaellamme Hengessä,
niin emme lihan himoa täytä.

Mutta tuosta kuoleman ruumiista
emme pääse eroon.
Sitä raahaamme mukanamme
kuolemaan saakka,
kun kerran olemme
synnille oven avanneet.

Mutta meillä on
Jeesuksen täytetyn työn tähden
Hänessä mahdollisuus vaeltaa niin,
ettemme lihan himoa täytä.

Ja avain on se,
että pidämme katseemme Hänessä,
joka korotettiin Ristille.

Mutta yhtälailla totta on,
että joka askeleella
jalkamme likaantuvat.

Mutta ei meidän joka askeleella
tarvitse kaatua rapakossa rypemään.

[Kirjoittaja]

taisin kirjoittaa ensin yhtä ja sitten toista. no, eipä tuo haitanne.

[kalamos]

Molemmat viestisi olivat
niin osuvia,
että minä olin aivan ihmeissäni.
Kuinka jollain voi olla armoitus
esittää asia niin selvästi ja lyhyesti.

Kun vielä ei ollut tullut
yhtään vastausta avaukseen,
minä kovasti mietin,
että mitä on itselle kuoleminen.

Ja lopulta päädyin vain yhteen
Raamatunkohtaan,
josta olen paljon täällä kirjoittanut.

Mutta kun en ollut varma,
niin jäin odottelemaan
toisten kommentteja.

Ja sitten Sinä vastasit
suoraan tuohon kysymykseeni,
jota en uloskirjoittanut.

Ja tulkitsin vastauksesi niin,
että olin oikeaan
Sanan kohtaan päätynyt.

Ja NäilläNäppäimillä
mielestäni vielä vahvisti asian.

Ja sitten Sinä taas vastasit,
ja taas yllätit minut
niin selkeällä kommentilla.

Ja sitten minäkin ajattelin
rohkaistua keskusteluun.

Ensin ajattelin kirjoittaa
vain kehotuksen:
"Jatka" tai "Jatkakaa".

Sitten ajattelin pyytää vain
ihan yhdellä lauseella
jatkoselvitystä siihen,
mikä on kuoleman ruumis.

Niin hienosti olit analysoinut
tähän asti kaiken.

Mutta kun näppäimille tulin,
niin enhän minä sitten
osannut hillitä itseäni,
vaikka aavistin,
että minä tulen katumaan.

Mutta siis kuoleman ruumis
on synnin ruumis.

Sillä jos me olemme
hänen kanssaan yhteenkasvaneita
yhtäläisessä kuolemassa,

niin olemme samoin myös
yhtäläisessä ylösnousemuksessa,

kun tiedämme sen,
että meidän vanha ihmisemme
on hänen kanssaan ristiinnaulittu,

että synnin ruumis kukistettaisiin,
niin ettemme enää syntiä palvelisi

Siis ei minulla vielä sillon
ollut synnin ruumista taakkanani,
kun en vielä palvellut syntiä.

Mutta kun synti pääsi minuun,
niinkuin se aikanaan
pääsi ensimmäiseen
joskin jo aikuiseksi kasvaneeseen
ihmislapseen eli Kainiin,
niin minä kuolin.

Mutta sitten minä synnyin uudesti.
Ja nyt minä olenkin
uusi luomus Kristuksessa.

Mutta valitettavasti
en tuosta synnin
eli kuoleman ruumiistakaan
pääse eroon.

Minä kannan sitä mukanani
niin kauan kuin täällä maan päällä elän.

Tuo synnin eli kuoleman ruumis
on vanha minäni.

Synti pääsi sen hallitsijaksi aikanaan.
Mutta nyt kun minä synnyin uudelleen
Jumalan lapseksi,
niin synti ei enää ole
minun hallitsijani,
en ole enää synnin orja,
vaan minä olen kuollut synnille.

Kun minä kuitenkin joudun
raahaamaan tuota
synnin asuinsijaa mukanani,
niin joskus on vaikea uskoa,
että se ei enää elä.

Ja niin Paavali evankeliuminsa
kahdeksannessa luvussa
oikein kehottaa pitämään totena sitä,
että olemme kuolleet synnille.

Siis
synnin ruumis
ja
kuoleman ruumis
ja
liha
tarkoittavat kaikki samaa asiaa.

Mutta tähän maailmaan syntyvää
vaavelia se ei tarkoita.
Eikä pienokaistakaan.

Vaan asia on niinpäin,
että kun me synnymme uudelleen
Jumalan lapsiksi,
niin meidät palautetaan
sellaisiksi kuin vauvat ja pienokaiset ovat.

Siis juuri sellaisiksi,
joiden on taivasten valtakunta.

Mutta kun meissä nyt sitten
on asuinsija myös synnille,
emmekä saa tuota hyyryläistä häädettyä,
niin meidän täytyy olla tarkkana,
ettemme kuitenkaan ole sille kuuliaisia.

Meidän isännöitsijämme on Jumala
ja me elämme ja vaellamme
Hänen asettamien sääntöjen mukaan.

Meillä on siis uusina luomuksina
Hengen mieli ja siksi
emme enää elä lihan mukaan.

Mutta mitä vaellukseen tulee,
niin kyllä me kaikesta huolimatta
kompuroimme.

Minä opin kävelemään kovin myöhään.
Ja sitten senkin jälkeen,
minä kompuroin paljon.

Äiti on kertonut,
että joku sukulainen oli lahjoittanut
sellaiset valjaat,
joiden avulle heikko äitini sai aina
kevyesti nostettua minut pystyyn.

Tuosta ajasta,
jolloin kompuroin alinomaa,
en muista mitään,
mutta se on varmaa,
että kaikesta huolimatta
minä olin isän ja äidin lapsi.

Ei kenenkään toisen.
Samoin me uudestisyntyneet
Jumalan vaavelit olemme
Jumalan lapsia siitä alkaen,
kun olemme Hengestä syntyneitä.

Ja meissä on identifiointi
eli Pyhän Hengen sinetti,
joka on annettu meille
ruumiimme lunastuksen päivään saakka.

Ja siitä hetkestä alkaen
me olemmekin sitten jo näkyvästi
Kirkkauden lapsia.

Ja koko luomakuntakin
tulee sitten vapautetuksi
turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

[Kirjoittaja]

kiitos kalamos. Sekä kiitos toivon sanomastasi tähänkin, niinkuin niin moneen muuhunkin ketjuun.

[NäilläNäppäimillä]

Ei sinun pidä pyytää anteeksi, että tulet mukaan keskustelupalstan keskusteluun.

Kalamos:
"Mutta sitten minä synnyin uudesti.
Ja nyt minä olenkin
uusi luomus Kristuksessa.

Mutta valitettavasti
en tuosta synnin
eli kuoleman ruumiistakaan
pääse eroon.

Minä kannan sitä mukanani
niin kauan kuin täällä maan päällä elän.

Tuo synnin eli kuoleman ruumis
on vanha minäni."

Käsky: "Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne . . ." (Kol3:5) saa minut hämilleni, että miksi Raamatussa on käskyjä, joita ei ihminen pysty noudattamaan. Eikä niihin ole käytännön ohjeita. Mooseksen käskyjen tarkoituksen kyllä ymmärrän, ne vievät armoistuimen pakeille.

Että on uusi luomus, ja silti joutuu raahaamaan sitä kuoleman ruumista mukanaan

[kalamos]

Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne:
haureus,
saastaisuus,
kiihko,
paha himo
ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,

sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,
ja niissä tekin ennen vaelsitte,
kun niissä elitte.

Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki:
viha,
kiivastus,
pahuus,
herjaus
ja häpeällinen puhe suustanne.

Älkää puhuko valhetta toisistanne,
te,
jotka olette riisuneet pois
vanhan ihmisen tekoinensa

ja pukeutuneet uuteen,
joka uudistuu tietoon,
Luojansa kuvan mukaan.

Ja tässä ei ole
kreikkalaista eikä juutalaista,
ei ympärileikkausta
eikä ympärileikkaamattomuutta,
ei barbaaria,
ei skyyttalaista,
ei orjaa,
ei vapaata,
vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.

Pukeutukaa siis te,
jotka olette Jumalan valituita,
pyhiä ja rakkaita,

sydämelliseen armahtavaisuuteen,
ystävällisyyteen,
nöyryyteen,
sävyisyyteen,
pitkämielisyyteen,

kärsikää toinen toistanne
ja antakaa toisillenne anteeksi,
jos kenellä on moitetta toista vastaan.

Niinkuin Herrakin
on antanut teille anteeksi,
niin myös te antakaa.

Mutta kaiken tämän lisäksi
pukeutukaa rakkauteen,
mikä on täydellisyyden side.

Ja vallitkoon teidän sydämissänne
Kristuksen rauha,
johon te olette kutsututkin
yhdessä ruumiissa,
ja olkaa kiitolliset.

Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana;
opettakaa ja neuvokaa
toinen toistanne
kaikessa viisaudessa,
psalmeilla,
kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla,
veisaten kiitollisesti
Jumalalle sydämissänne.

Ja kaikki,
minkä teette sanalla tai työllä,
kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä,
kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Vaimot,
olkaa miehillenne alamaiset,
niinkuin sopii Herrassa.

Miehet,
rakastakaa vaimojanne,
älkääkä olko heitä kohtaan katkerat.

Lapset,
olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa,
sillä se on otollista Herrassa.

Isät,
älkää kiihoittako lapsianne,
etteivät he kävisi aroiksi.

Palvelijat,
olkaa maallisille isännillenne
kaikessa kuuliaiset,
ei silmänpalvelijoina,
ihmisille mieliksi,
vaan sydämen yksinkertaisuudessa
peljäten Herraa.

Kaikki, mitä teette,
se tehkää sydämestänne,
niinkuin Herralle eikä ihmisille,

tietäen,
että te saatte Herralta palkaksi perinnön;
te palvelette Herraa Kristusta.

Sillä se,
joka tekee väärin,
on saava takaisin,
mitä on väärin tehnyt;
ja henkilöön ei katsota.

Isännät,
tehkää palvelijoillenne,
mitä oikeus ja kohtuus vaatii,
sillä te tiedätte,
että teilläkin on Herra taivaassa.

Tuossa on käsky
ja käytännön ohjeet.

Ja Room 8 kertoo,
että tämä kuolettaminen
tapahtuu Hengellä.

Siis oikeastaan
minä pysyn erossa tuosta taistelusta,
jota liha ja Henki käyvät,
kun ovat toisiansa vastaan.

Minun osani on täyttyä Hengellä
ja vaeltaa Hengessä.

Kaikki nämä Sanan kehotukset
kuitenkin osoittavat sen,
että liha eli synnin ja kuoleman ruumis
pysyy meissä tämän vaelluksen ajan.

Siitä emme pääse eroon,
mutta voimme pitää itseämme
sille kuolleina.

Siis olemme upotetut
Kristuksen kuolemaan,
jossa Hän kertakaikkisesti kuoli synnille.

Ja siinä Hänen kuolemassaan
me olemme ristiinnaulinneet lihamme.