Täyttykää Pyhällä Hengellä

[NäilläNäppäimillä]

Olen viime aikoina kuunnellut saarnoja useilta eri henkilöiltä, viimeisimmäksi erään baptistiveljen. Hän on ollut lähetystyössä mm. Keniassa ja Israelissa. Erityisesti hän on perehtynyt kielitieteeseen.

Hän puhuu usein Pyhällä Hengellä täyttymisestä ja kertookin, että tuo ’veisaaminen’ (ja laulaminen) tarkoittaisi laulamista kielillä Hengessä. Itseäni tuossa asiayhteydessä on jotenkin häirinnyt ’laulamisen’ maininta ikäänkuin kahdessa eri merkityksessä, mutta eipä ollut käynyt mielessä, mitä se voisi olla.

Henkilöt, jotka eivät osaa laulaa, ovat voineet laulaa kauniisti kielillä. Ja henkilöt, jotka eivät osaa puhua jotakin tunnettua kieltä, ovat voineet puhua sujuvasti sellaista Hengessä.

Myös minä olen kaivannut Todistajan kommentteja ja ihmetellyt, mihin olet kadonnut.
Se on tietenkin oma asiasi, mutta olen hyvin ilahtunut, että osoitit elonmerkkejä.
Herra sinua suuresti siunatkoon!

[kalamos]

עֵד kirjoittaa aina selvästikin
sellaisessa Rauhan tilassa,
joka on seurausta
keskustelun otsikon toteutumisesta
vähän ennen kirjoittamista.

Mitä sydän on täynnä
sitä sitten voi tarjoilla.

[עֵד]

Mitä sydän on täynnä
sitä sitten voi tarjoilla.

Kiitos; tässä on itseasiassa määritelmä Pyhällä Hengellä täyttymiselle. Ja koskee kaikkia ja juuri Sinua, lukija.

Itse olen kamppaillut voimakkaan epäuskon kanssa. En vieläkään kykene syvempään analyysiin asiassa, jos sellaiselle edes on tarvetta..

Tämän otsikon alla haluan tuoda esiin seuraavaa: kaikessa on kyse rististä, Jeesuksen rististä.

Olin rukoillut toistuvasti Jumalan ilmestymistä louhikkoiseen vaellukseeni, ja kun 14.2. tuli täyteen 45 vuotta uskoontulosta, olin rohkea ja rukoilin lahjaa taivaasta, minä kiittämätön!

Tuo päivä meni, mutta sitten eräänä aamuna herätessäni koko tajuntani täytti - Jeesuksen risti. Idästä länteen näkökentässä ei ollut muuta. Se ei ollut uni, näky eikä kaiketi ilmestys, vaan en kyennyt hetkeen ajattelemaan muuta. Se oli uskon ajatus, kuin vakuutus sydämelleni uskosta Jeesukseen ja Hänen ristinsä muuttavasta voimasta. Nytkin kirjoittaessani muistelen tuota hetkeä ja se puhuttelee yhä.

Kun siitä aloittelin päivää, henkeeni puhuttiin. En kuullut sitä korvin, vaan se oli jotenkin syvempää: ’Minun Henkeni sinussa’. Näinhän Sana opettaa ’Pyhä Henki teissä’, mutta nuo kolme sanaa muistan loppuelämäni.

Siis Jeesus antoi Henkensä ja Hän on Sinussa Pyhän Henkensä kautta.

Kun sitten tein lähtöä töihin iltavuoroon ja hain makuuhuoneesta laukkuni, tuli kolmas kerta ja sanat ’valvoimmepa tai nukuimme’. Minulle sanat oli merkitykselliset, koska unirytmini on ollut kovin sekaisin. Aloitin viime kesänä keikkatyön vakityöni lisäksi, kun puoliso jäi työttömäksi. (Tänään lähden iltavuoroon ja se on 41. peräkkäinen vuoro ilman vapaapäivää.)

1 Tess. 5:10 ’joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan.’