Parantamisen armolahja

[NäilläNäppäimillä]

Jaoin tämän blogikirjoituksen neljään osaan, lyhyesti kerrallaan saatan paremmin saada muiden kommenteista tähän sisältöä.

Onko sinulla tämä lahja, tai onko se toiminut edes kerran sinulta tai lähipiirissäsi? Tai muuta aiheeseen liittyvää?


Parantamisen armolahja osa 1/4

Armolahjojen vääristymät ja maailmanlaajuiset katastrofit

Tänne Pohjolan perillekin tuotiin 1980-luvulla Toronton nauruherätys. Silloin maailmalle köynnöstelivät erilaiset "hengelliset" ilmiöt. Naurettiin, mentiin kippuraan ja pompittiin. Julistettiin Pyhän Hengen armolahjoja, menestystä ja rikkautta. Ne voitiin kuulemma ottaa vastaan vain siihen valtuutetuilta "apostoleilta", etenkin jos annettiin ensin omasta kukkarostamme heille. Kaikkeen jopa löytyy sopiva Raamatun jae.
Me tavikset juostiin näiden korkean tason "pyhien" perässä. Moni vihertyi kateudesta nähdessään loputtomat onnen havittelijat jonottamassa ihmeparantajien käsien alle. Voipi olla että kateellisten kerhossa taisin olla minäkin; olisi ihan mielettömän hienoa kulkea ihailtuna ja kohuttuna parantamassa ja lupaamassa yleisölle kaikkea hyvää ja kaunista.

En kylläkään tunne ketään niiden käsien alla parantunutta enkä rikastunutta; ei sillä ettei jollekin olisi niin tapahtunutkin, mene ja tiedä. Ne monet kädet ovat kuitenkin laskeutuneet ketkä mistäkin synnistä paljastuneina. Tai ovat vain luopuneet, kun heidän missionsa eivät pitkään toimineetkaan.

Vaikka nuo villit vuodet ovatkin - ainakin osaksi - mennyttä, jumalalliset armolahjat ovat silti vieläkin olemassa. Vilpittömin mielin niitä nyt anotaan, kun edessä saattavat olla hyvinkin risaiset ja puutteenalaiset vuodet. Monet jo olemassa olevat ilmiöt viittaavat katastrofiin sekä Raamatun monet profetiat ovat toteutuneet ja toteutumassa.

Muun muassa terveydenhuoltomme on häpeällisessä tilassa. Jonot toimenpiteisiin ovat pitkiä, minunkin piti jonottaa 2,5 vuotta tavanomaiseen polvileikkaukseen. Nähtävissä on selkeä pyrkimys takaisin luokkayhteiskuntaan; terveydenhuoltoa saavat vain varakkaat isolla rahalla. Tavalliset tallaajat saavat kohtalokseen luonnollisen poistumisen elämästä takavasemmalle, sehän on samalla kätevä osaratkaisu maailman liikakansoituksellekin.

[Annu]

Hyvin arkaillen kerron seuraavan tapauksen, joka sattui silloin,
kun en vielä ollut luovuttanut elämääni Jeesukselle, vaikka
häneen uskoinkin.

Olin päiväkodissa töissä ja eräänä päivänä
yhden ryhmässäni olleen pojan äiti kertoi, että tällä pojalla
oli todettu aivokasvain. Olin asiasta aika järkyttynyt ja mielessäni
rukoilin, että poika paranisi. Äiti kertoi vielä, että he ovat joksikin
aikaa menossa ulkomaille (lapsen isän kotimaahan).

Kului jonkin verran aikaa ja poika tuli taas päiväkotiin. Samalla
äiti kertoi, että poika oli nyt tutkittu uudelleen ja kasvaimesta
ei ollut enää näkynyt jälkeäkään. Käsitykseni mukaan poika
ei ollut välillä saanut mitään hoitoa. Mielessäni kävi, että
pitäisikö minun kertoa, että olin rukoillut pojan puolesta, mutta
jotenkin koin, että se olisi ikään kuin kunnian ottamista asiasta
enkä osannut myöskään sanoa, että "kiitos Herralle", mikä varmaan
olisi ollut ihan paikallaan. Uskon kyllä, että pojan vanhemmat ja
varmaan muutkin olivat hänen puolestaan rukoilleet.

Kerron vielä toisen aika erikoisen tapauksen. Olin ns. siirrolla
toisessa päiväkodissa kuin omassani ja siellä tiesin erään naisen
olevan "kunnolla" uskossa (verrattuna omaan uskooni). Eräänä
päivänä hän avautui minulle suuresta surustaan, kun hän ja
miehensä eivät olleet saaneet lasta, vaikka olivat käyneet kaikki
mahdolliset lapsettomuushoidot läpi.

Säälin häntä kovasti. Muistin, että Raamatussa oli ainakin pari
paikkaa, joissa lapsettomille naisille oli luvattu lapsi. Minulle
tuli aivan pakottava, todella pakottava tarve sanoa naiselle,
että ei luopuisi toivosta ja että hän ei voi tietää, vaikka vuoden
päästä hänellä olisi lapsi. Näin siinä hetkessä toivon syttyvän
hänen silmiinsä. Rukoilin mielessäni myös asian puolesta.

Olin jo taas omassa päiväkodissani ja aikaa oli kulunut noin
vuoden verran, kun tapasin kaupungilla tämän naisen. Todella
onnellisen tuntuisena hän kertoi, että nyt heillä on lapsi.
Taaskaan en saanut sanotuksi, että olin asian puolesta rukoillut
enkä myöskään saanut kiitetyksi Herraa, mikä on minua vaivannut
todella paljon.

Uskon, että aina kannattaa rukoilla, mutta tulee myös kiittää
siitä, mitä Herra tekee ja antaa yksin hänelle kunnia.

[Kirjoittaja]

mahtavaa Annu!

[Annu]

Sanotaan mieluummin, että MAHTAVAA JEESUS!
Minä en osaa ketään parantaa.

[NäilläNäppäimillä]

Parantamisen armolahja osa 2/4

Rakkaus

Nyt kun yhteiskunta ei enää kunnolla huolehdi veronmaksajistaan, olisi tilaus Jumalan armolahjojen astua esiin. Mutta ei enää showmielessä, vaan aidolla hellyydellä, myötätunnolla ja rakkaudella. Sellaisella, jolla Jeesus paransi raihnaista väkeä. Hän ei järjestänyt sirkusesityksiä, vaan toimi Isän Jumalan rakkauden voimaannuttamana ja siksikin, että maailma hänet niistä tunnistaisi messiaakseen.
Eikö ole ihmeellistä, että tämän hiljaisen rakkauden miehen hyvät teot ovat dokumentoitu Raamattuun, mutta meidän äänekkäiden parantajien teoista ei ole mitään todistetta nähtävissä, ja aikaeroa on sentään 2000 vuotta!

Matt. 14:14
"Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa,
ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa.

Rakkaus on avainsana totuudelliseen palveluun.

Ihmeellistä on, että mitä enemmän viha ja epäoikeudenmukaisuus maailmassa kasvaa, sitä enemmän enenee rakkaus Jumalan omissa. Rukoilen, että lopulta pääsemme armolahjoissamme Jumalan tarkoittamaan käyttöön: rakkaudesta palvelemaan toinen toistamme odottamatta siitä mitään taivaallista lisäbonusta. Ehkä tulevat yleistymään pienimuotoiset solut ja kotikokoukset, joissa tapahtuu rakkauden ihmeitä.

[NäilläNäppäimillä]

Minä en ole tunnistanut mitään armolahjaa itselläni.
Eräs tapaus sairaalasta muistuu kuitenkin mieleen. Samassa huoneessa oli nuori nainen, jonka poikaystävä tuli kavereiden kanssa häntä katsomaan, kaikki juovuksissa eikä mitään tuomisia mukanaan.
Tyttö oli nolattu. Hän itki häpeästä, kun sankarit poistuivat.
Minä en ollut uskossa, mutta etsikon ajassa. Rukoilin, että seuraavassa lääkärikierrossa hän pääsisi pois. Niin kävikin, hän pääsi ja minä jäin vielä päiväksi.

Toinen juttu tapahtui äskettäin. Seurakunnan tilaisuuden lopussa kehotettiin menemään toinen toistemme luokse rukoilemaan. Minä tunsin kehotusta mennä rukoilemaan erään sisaren puolesta. Hän istui, ja minä laskin käteni hänen olkapäälleen niin kevyesti, että tuskin koskin. Kun kumarruin sanomaan hänelle jotain, hän kertoi, että siitä olkapäästä lähti lämpö säteilemään koko kehoon.

Nämä jutut, vaikka ovat pieniä, rohkaisevat pyytämään enemmän tällaista.

[Kirjoittaja]

Hienoa, Näillä näppäimillä! Kiitos Jeesus!

[NäilläNäppäimillä]

Parantamisen armolahja osa 3/4

Rakkauden oppitunteja

Rakkautta ei aina arjessa huomata, vaikka se on läsnä joka päivä.
Rakkaus ei ole nössöä hymistelyä, vaan aktiivista tekemistä ilman sen kummempaa jaloa ajatusta. Perheen isä ja äiti hoitavat toimeentulon ja tuen lapsilleen ikään kuin automaattisesti; sitä on käytännön rakkaus.
Lääkärit ja tutkijat tekevät rakkauden tekoja - tunnistamatta tekemisiään rakkaudeksi. Heille on tietenkin tärkeää hyvä elintaso, mutta he ovat valinneet palvella toisia satsaamalla ammattiinsa paljon opintoaikaa ja varoja. Tuottoisan ammatin olisi voinut valita toisinkin.

Minun opettavaisin kouluni ihmistasolla on someystävä, jolle tulin maininneeksi tulevan polvioperaationi. Hän takertui siihen voimakkaasti lääketieteen vastustuksella. "Jumala parantaa" rukouskädet-hymiöllä varustettuna oli hänen vakioviestejään messengerissä. Ensin se tuntui hyvältä, mutta alkoi ajan kanssa vaivaannuttaa.
Diagnoosistani oli kulunut kuusi vuotta. Se on pitkä aika ihmiselämässä, piti tehdä päätöksiä. Sanoisiko Jumala kuuden vuoden jälkeen: "Olisin kyllä parantanut sinut, ellet olisi mennyt ortopedille".
Ortopedi sitten hoiti polveni, eikä someystäväni sen jälkeen kysynyt kuulumisia, ei toivottanut toipumista, ei mitään. Hän oli kiinnostunut vain omasta roolistaan rukoilijana, koska hänelle oli joskus profetoitu parantamisen armolahjasta. Ajattelen, että jos profetia pitää paikkansa, innokkaalla kaverillani on vielä agape-rakkauden opintopolkua edessään.

Ottaisinko minä enää niin kovin mielelläni vastaan parantamisen armolahjaa? Näihin vuosiin kuuluneet käänteet ja kokemukset ovat opettaneet minulle, että siitä maksetaan hintaa, ei saada palkkaa. Olen oppinut, mitä se saattaisi olla ja mitä se ei missään tapauksessa ole. Hintana on koko elämä, joka naulitaan ristille. Minkä palkan Parantaja Jeesus lopulta saikaan ihmisiltä!
Pääosassa ovat parannettava henkilö ja Jeesus Kristus. Parantajan oma ego on vain väliaikainen antenni hoidettavan ja Jumalan välissä. Jos toiminta on aitoa, parantaja on jo huomaamatta "poistunut toiseen kaupunkiin" ennen kuin parantumista havaitaan.

Joh. 5:13
"Mutta parannettu ei tiennyt, kuka se oli;
sillä Jeesus oli poistunut, kun siinä paikassa oli paljon kansaa."

[kalamos]

Onko sinulla tämä lahja, tai onko se toiminut edes kerran sinulta tai lähipiirissäsi? Tai muuta aiheeseen liittyvää?

En koe,
että minulla olisi tuollainen armolahja.

Enkä nyt oikein osaa sanoa sitäkään,
että olisiko se koskaan toiminut
minun kauttani.
Palaan tähän ehkä myöhemmin.

Mutta lähipiirissäni on (ollut) montakin,
joiden kautta on tapahtunut
parantumisen ihme.

Eikä pelkästään parantumisen ihme,
vaan itse asiassa ihme,
joka on siirtänyt ihmisen
varmasta kuolemasta elämään.

Tähän joukkoon kuuluu minun isäni,
jonka hätärukouksen kautta
äiti sai jäädä eloon.

Ja minun vaimoni,
jonka hätärukouksen kautta
minä sain jäädä eloon.

Olen varma,
että ilman näitä rukouksia
olisi niin äitini kotonaan
juuri sairaalasta kotiutettuna
kuin minä sairaalassa olleena
kuolleet noissa hetkissä,
jossa nuo rukoukset on taivaaseen huudettu.

[NäilläNäppäimillä]

Parantamisen armolahja osa 4/4

Kysymyksiä

- Rukoilenko mahdollisesti tulevan parannettavan puolesta etukäteen?

- Olenko valmis Jumalan käyttöön hiljaisuudessa ja nöyryydessä ilman kuuluisuutta ja rukousjonoja?

- Olenko valmis itse kokemaan samaa parannettavan kanssa: kipua, tuskaa, pitkiä yksinäisiä kausia, avuttomuutta, ihmisten välinpitämättömyyttä? - Hepr. 5:2 "hän voi säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä, koska hän itsekin on heikkouden alainen"

- Tunnenko syvää myötätuntoa/agape-rakkautta parannettavaa kohtaan?

- Pidänkö parannettavaa arvokkaampana kuin omaa itseäni? - Fil.2:3 "ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne"

- Ellei hän ole uskossa, haluanko saattaa hänet parhaalla taidollani henkilökohtaiseen yhteyteen Jeesukseen?

- Painotanko hänelle ymmärrettävästi, että parantaja on Jeesus Kristus enkä minä?

- Pidänkö yhteyttä parannettavaan myös jälkeen päin, jos hän haluaa ja on mahdollista?

- Sitoudunko rukoilemaan kammiossani hänen puolestaan pitkäksikin ajaksi?

Jos valitsen ottaa vastaan tämän armolahjan ja vastaan yhteenkin kysymykseen EN, on edessä vielä matkaa.
Voin valita toisinkin enkä silti menetä pelastustani Jeesuksessa.

Onneksi Jumala tietää haasteiden sietokykyni.