NäilläNäppäimillä kirjoitti:
Herra minua SUURESTI armahtakoon!!!
Sinä olet avannut meille
valtavan armon lähteen.
Matteus (26:6-13) kirjoitti:
Kun Jeesus oli Betaniassa
pitalisen Simonin asunnossa,
tuli hänen luoksensa nainen,
mukanaan alabasteripullo
täynnä kallisarvoista voidetta,
minkä hän vuodatti Jeesuksen päähän
hänen ollessaan aterialla.
Mutta sen nähdessään
hänen opetuslapsensa närkästyivät
ja sanoivat:
"Mitä varten tämä haaskaus?
Olisihan sen voinut myydä
kalliista hinnasta
ja antaa rahat köyhille."
Kun Jeesus sen huomasi,
sanoi hän heille:
"Miksi pahoitatte tämän naisen mieltä?
Sillä hän teki hyvän työn minulle.
Köyhät teillä on aina keskuudessanne,
mutta minua teillä ei ole aina.
Sillä kun hän valoi tämän voiteen
minun ruumiilleni,
teki hän sen minun hautaamistani varten.
Totisesti minä sanon teille:
missä ikinä kaikessa maailmassa
tätä evankeliumia saarnataan,
siellä sekin,
minkä hän teki,
on mainittava hänen muistoksensa.
Tuosta loppulauseesta päätellen
tapauksen pitäisi löytyä
myös evankeliumista Luukkaan mukaan.
Uskon sen löytyvän juuri esille
nostamastasi kohdasta:
Luukas (7:44-47) kirjoitti:
Näetkö tämän naisen?
Minä tulin sinun taloosi;
et sinä antanut vettä minun jaloilleni,
mutta tämä kasteli kyynelillään
minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.
Et sinä antanut minulle suudelmaa,
mutta tämä ei ole lakannut
suutelemasta minun jalkojani
siitä asti, kuin tulin sisään.
Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni,
mutta tämä voiteli
hajuvoiteella minun jalkani.
Sentähden minä sanon sinulle:
tämän paljot synnit
ovat anteeksi annetut:
hänhän näet rakasti paljon;
mutta jolle vähän anteeksi annetaan,
se rakastaa vähän.
Joka tapauksessa kaikki,
mitä tällä teemalla on meille
kerrottu,
on nin valtava asiakokonaisuus,
että voisimme sitä koko
ihmisiän pohtia,
emmekä ehtisi kuin raapaista pintaa.
Ja mitä sitten ihmiselämän aikana
ehtii tapahtua.
Ainakin kyyneliä kertyy paljon.
Johtuen siitä,
että synti ja kuolema
on astunut maailmaan
Ensimmäisen Aadamin kautta.
Ja me olemme kukin vuorollamme
avanneet oven sille.
Niin paljon murhetta ja surua
sisältyy ihmisen elämään.
Ilmeisesti tuossa yhdessä rupeamassa
Maria ei mitenkään voinut itkeä niin paljon,
että olisi kyynelmäärällä
pessyt Jeesuksen jalat.
Kysymys oli talteen kerätyistä kyynelistä.
Hänen koko elämänsä aikana
kertyneet kyyneleet hän kaasi
Jeesuksen jalkoihin
ja pesi ne sillä nestemärällä.
Sitten voiteli Jeesuksen
kiireestä kantapäähän
ja lopuksi kuivasi jalat hiuksillaan.
Ja tästä tapahtumasta
syntyi ikuinen liitto
Jeesuksen ja tämän naisen välillä.
Jeesus sai valmistaa Marian
elämää varten.
Maria sai valmistaa Jeesuksen
hautaamista varten.
Ja nyt kiitos Marian
ja tietysti ennenkaikkea Jeesuksen,
me kaikki saamme
tulla samaan suhteeseen Jeesuksen kanssa.
Kaataa koko elämämme kyyneleet
Hänen jalkoihinsa,
jotka lävistettiin nauloilla
meidän syntiemme tähden.
