Tänään oli aamun lukuvuorossa Luukas 7:36-50; syntinen nainen voitelee Jeesuksen jalat.
Tätä kohtaa ei mainita rinnakkaisissa, vaikka jotkut arvelevat naisen olleen Betanian Maria. Ajankohta ei ainakaan täsmää.
Fariseuksen ja hänen kumppaneidensa tuomitsema nainen kuuli Jeesuksen olevan fariseuksen talossa, ja hän meni sinne Jeesuksen jalkojen juureen katuvana ja syntisenä. "Hän elää syntisesti", sanottiin hänestä. Millainen sitten oli naisen syntinen elämäntapa? Hänellä oli mukanaan kallis öljypullo, siitä helposti johtuu monien oletus, että hän oli prostituoitu. Mutta sellaisesta ei mainita.
Että hän tohti mennä fariseuksen taloon, kertoo, ettei häntä aivan kaikkein alimpiin syntisiin luettu.
Hän oli joka tapauksessa varakas. Hän on voinut olla varas, riistäjä, koronkiskoja, ahne vuokrienperijä, kiero valehtelija . . . emme tiedä.
Kertomus päättyy naisen kannalta hyvin. Jeesus sanoo naiselle fariseusten ajatuksista huolimatta:
"Uskosi on sinut pelastanut, sinun syntisi ovat anteeksiannetut, mene rauhaan."- - -
Minua tämä kosketti aivan erityisesti juuri tänä lukukertana. Luin sen uudelleen ja uudelleen asettaen itseni siksi naiseksi, ja se sai minut rukoilemaan: "Miksi en ole näinä 40 vuotena oppinut ottamaan vastaan Sinun sanojasi: "syntisi ovat anteeksi annetut"?
Tietysti uskon niin kuin sana sanoo, mutta entä sovellus minuun itseeni? Tunteet puhuvat aivan muuta kuin armoa.
Millainen olen ollut vanhempieni lapsena, koululaisena ja opiskelijana, sinkkuelämässä, puolisona, äitinä, työnantajien palveluksessa, yhteiskuntalaisena
Herra minua SUURESTI armahtakoon!!!