Tämä asia on pyörinyt jonkin aikaa mielessäni, ja yritän nyt saada tämän sanotuksi. Otsikko kertoo jo jotakin, ja oikeastaan se on juuri se sana, jonka viimein sain annetuksi tälle asialle, johon törmään toistuvasti.
Osuvasti on sanottu, että 'hyvä on parhaan vihollinen', eli sinällään hyvistä ja tärkeistä asioista voi muodostua este tai rajoite parhaan toteutumiselle.
Tunnen ihmisiä, jotka siunaavat parin sekunnin käsien ristimisellä ruokansa, ja aivan kuin heidän maailmansa romahtaisi, jos tuo toimitus samalla tavoin jää tekemättä. Sanoisin tätä jo rituaaliksi.
Jos jokin asia ei kerralla onnistu, sanotaan, ettei se ole tarkoitettu toimimaan ja siitä luovutaan, vaikka kyse voi olla mistä tahansa muusta.
En kirjoita auki enempää esimerkkejä, koska on vaara, että loukkaan jonkun omaatuntoa, mikä ei ole tarkoitukseni. Siinähän ei ole mitään, mikäli me 'tavan vuoksi' teemme jotakin, tekihän Jeesuskin, mutta uskallammeko itsensä Jumalan puuttua peliin Häntä palvellaksemme?
