Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin (Hebr 10:19-31)

[Eemeli]

Sillä me tunnemme hänet,
joka on sanonut:

"Minun on kosto,
minä olen maksava";

ja vielä:

"Herra on tuomitseva kansansa."

Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.

Miten ymmärrätte tämän?

[kalamos]

Daavid joutui
kokemaan tämän asian.

Kuitenkin hän toteaa,
että parempi langeta
Jumalan käsiin kuin
ihmisten käsiin.

Daavid vastasi Gaadille:

"Minä olen suuressa hädässä.

Me tahdomme langeta Herran käsiin,
sillä hänen laupeutensa on suuri;

ihmisten käsiin minä en tahdo langeta."

Heprealaisille kirjoittava
muistuttaa uskovia siitä,
että he ovat tähän asti
kestäneet kaikki koettelemukset
eivätkä ole langenneet ihmisten käsiin.

Mutta muistakaa entisiä päiviä,
jolloin te,
valistetuiksi tultuanne,
kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,

kun te toisaalta olitte
häväistysten ja ahdistusten alaisina,
kaikkien katseltavina,

toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi,
joiden kävi samalla tavalla.

Sillä vankien kanssa
te olette kärsineet
ja ilolla pitäneet hyvänänne
omaisuutenne ryöstön,
tietäen,
että teillä on parempi tavara, joka pysyy.

Älkää siis
heittäkö pois uskallustanne,
jonka palkka on suuri.

Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä,
tehdäksenne Jumalan tahdon
ja saadaksenne sen,
mikä luvattu on.

Tässä puhutaan
palkanmaksusta ja luvatusta
voittopalkinnosta.

Sillä

"vähän,
aivan vähän aikaa vielä,
niin tulee hän,
joka tuleva on,
eikä viivyttele;
mutta minun vanhurskaani
on elävä uskosta,
ja jos hän vetäytyy pois,
ei minun sieluni mielisty häneen".

Mutta me emme ole niitä,
jotka vetäytyvät pois
omaksi kadotuksekseen,
vaan niitä,
jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

Jos elämän rakennuksemme
on kokonaan kelvottomista
rakennusaineista,
niin tuo rakennus on tuhoutuva
Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä.

Mutta me itse pelastumme
ikuiseen elämään
ikäänkuin tuon tulen läpi.

Eli meitä ei kohtaa mikään kadotustuomio
mutta olemme itse vetäytyneet
kauemmas Herran läheisyydestä,
mikä sitten jollain tavalla konkretisoituu
myös ylösnousemuksessa.

Alkutekstin sana

ἀπώλεια
apōleia

on hyvin monivivahteinen,
eikä tässä tarkoita helvettiä.