Näppäimiltä näytölle

[NäilläNäppäimillä]

Ajatuksia, sattumuksia, elämän hölmöilyjä. Tykkään saada palautetta. Rohkaise, tyrmää tai jaa mietteitäsi, miten vain!


Menneisyys on pettäviä muistoja. Toiselle samankin asian osalliselle jokin mennyt tapahtuma on ihan muuta kuin itselle. Onko menneisyyttä oikeasti olemassa?

Tulevaisuuden olemassaolemattomuus on vähän helpompi käsittää, koska sitä voi vain arvailla.

Nykyhetkeäkään ei ole, menneisyys vaihtuu tulevaisuuteen yhdessä ajattomassa pisteessä.

Kaikki olemassaoleva on siis olemassa vain korviemme välissä - abstraktio, joka liikkuu ja häälyy, ja johon ei voi luottaa.

Milloin me sitten elämme? Pisteessäkö, jota ei ole?

[NäilläNäppäimillä]

Vuosikymmenet ovat osoittaneet minulle, että kun äänessä olemisen asemesta kuuntelen, tulen paljon viisaammaksi. Opin Jumalasta, toisesta ihmisestä ja itsestänikin. Silti en aina jaksaisi kuunnella pitkiä elämäkertamonologeja, olen ikääntynyt ihminen enkä ole koskaan ollut kenenkään terapeutti.
Sen sijaan pyrstöään keikuttavan västäräkkiystäväni jumalallisen totuuden tietävät tirskahdukset lumoavat minut. Niitä en väsy kuuntelemaan. Sana kertoo, että eläimet luonnostaan tuntevat Jumalan:

Job 12:7-10

"Mutta kysypä eläimiltä,
niin ne opettavat sinua,
ja taivaan linnuilta,
niin ne ilmoittavat sinulle;
tahi tutkistele maata,
niin se opettaa sinua,
ja meren kalat kertovat sinulle.
Kuka kaikista näistä ei tietäisi,
että Herran käsi on tämän tehnyt,
hänen, jonka kädessä
on kaiken elävän sielu
ja kaikkien ihmisolentojen henki?"

Västäräkki tietää luojastaan enemmän kuin minä, ymmärtää senkin, että minusta ihmiskunnan vaarallisena edustajana on parempi pysytellä loitolla. Niinpä vikkelä vipeltäjä ei anna lähestyä itseään. Sen kuuluukin kavahtaa ihmistä, siksi sille onnen kantamoisiksi on luotu siivet.
Keväällä kuulee paljon muutakin kuin tsirputuksia. Ilma kihisee pieniä hippusia, säkeniä ja heränneiden leppäkerttujen kirpakanpunaisia helikoptereita. Se sihisee, kohisee, kihelmöi ja rallattaa. Maan kamarakin sinne tänne kiemurtavine salaperäisine polkuineen hoilaa kevätkonserttiaan kuuleville korville. Koko avaruuden valaisema maailma on niin onnellinen päästyään eroon kylmästä talvipeitteestään, että se suureen ääneen kajauttelee vapauden virttä väreilevässä sinisyydessä.

[kalamos]

Menneisyys on pettäviä muistoja. Toiselle samankin asian osalliselle jokin mennyt tapahtuma on ihan muuta kuin itselle. Onko menneisyyttä oikeasti olemassa?

Olen miettinyt vastausta
pääni puhki.

Ihan turha vaiva.
Ei auennut.

Mutta taas tipahti tämä:

Älkää entisiä muistelko,
älkää menneistä välittäkö.

Katso, minä teen uutta;
nyt se puhkeaa taimelle,
ettekö sitä huomaa?

Niin,
minä teen tien korpeen,
virrat erämaahan.

Ja siitä sitten iloitsevat
metsän eläimetkin.

[NäilläNäppäimillä]

Huomenna olisi Yyteripäivä ystävättären kanssa. Oikein picnic-eväineen kaikkineen (ja Buranoineen).
Aion ujuttautua uimapukuuni, jonka ostin parikymmentä vuotta sitten. Siitä on vatsa kasvanut ja reisiin on kertynyt muhkuraista selluliittia. Onneksi se on kokouimapuku, niin pysyy ainakin vatsa puvun sisällä. Mutta se on niin modernia mallia, että reisiä se ei peitä.

Tässä iässä parasta rantatapahtumaa ovat eväät: lohisalaatti, munavoileivät ja hedelmät - ja itsekehulla höystetty maittava salaatinkastike á la minä. Kahvia saa varmaankin sieltä kioskilta tai baarista.

Huvittaa jo ajatuskin meistä kahdesta varjossa istuvasta rouvashenkilöstä aurinkohattuinemme ja kylmälaukkuinemme. Mutta niin kauan on hyvä kun osaa nauraa kehopositiiviselle itselleen.

Ilmatieteen laitos lupaa meille ihanteellista rantasäätä. Jos se ei toteudu, niin tuskin tämä reissummekaan. Siinä tapauksessa istumme ystäväni parvekkeella jaarittelemassa.

Joka tapauksessa syömme piknikkimme, olemme sitten missä hyvänsä.

[NäilläNäppäimillä]

Onko raamatullisia kullankaivajia vastaamassa?

"Tavallisesta" kullasta puhutaan paljon, mitä se sitten onkin.
Mitä erityistä on Havilan, Oofirin, Parvaimin, Saban ja Uufaan kullassa?
Ovatko nämä erityisiä värinsä, puhtautensa tai muun laatuseikan takia?

Havilan kulta on hyvää, Oofirin harvinaista. Muista ei sanota mitään.

Oofir ja Saba ovat kartalla, muita paikkoja Oxford Bible Atlas ei tunne.
(Engl. Havilah, Ophir, Parvaim, Sheba, Uphaz).

Mikä merkitys kullan laadulla on hengellisesti?
Näitä pohdin, kun tänään tunnen itseni hengellisesti köyhistä köyhimmäksi.

[kalamos]

Nyt en osaa muuta kuin kaivaa
viisi esiintymää
eli yhden kustakin mainitsemastasi
kullasta.

Ensimmäisen nimi on Piison;
se kiertää koko Havilan maan,
jossa on kultaa;
ja sen maan kulta on hyvää.

Siellä on myös
bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä.

Piison tarkoittaa
runsaana virtaavaa, leviävää.
Havila tarkoittaa ympyrän muotoista.

Ehkä tuota Havilan kultaakin oli runsaasti
laajalla alueella.

Sitten Oofiriin.

He menivät Oofiriin
ja noutivat sieltä kultaa
neljäsataa kaksikymmentä talenttia
ja toivat sen kuningas Salomolle.
---
Ja hän antoi kuninkaalle
sata kaksikymmentä talenttia kultaa,
hyvin paljon hajuaineita
ja kalliita kiviä.

Niin paljon hajuaineita,
kuin mitä Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle,
ei sinne ole sen jälkeen tullut.

Myöskin Hiiramin laivat,
jotka kuljettivat kultaa Oofirista,
toivat Oofirista
hyvin paljon
santelipuuta ja kalliita kiviä.

Oofirin kulta mainitaan
monta kertaa Raamatussa.

Sitten Parvaimin kullan kimppuun.

Ja hän koristi huoneen
kalliilla kivillä.

Ja kulta oli
Parvaimin kultaa.

Ja hän silasi
huoneen, palkit,
kynnykset, seinät ja ovet,
kullalla
ja kaiverrutti kerubeja seiniin.

Ja hän teki kaikkeinpyhimmän huoneen.
Se oli yhtä pitkä kuin temppeli leveä,
kahtakymmentä kyynärää,
ja myös kahtakymmentä kyynärää leveä.

Ja hän silasi sen parhaalla kullalla,
joka painoi kuusisataa talenttia.
Ja kultanaulojen paino oli
viisikymmentä sekeliä.

Myöskin yläsalit hän silasi kullalla.

Kaikkein pyhimpään huoneeseen
hän teki kaksi kerubia,
taidollisesti tehtyä,
ja päällysti ne kullalla.

Sitten tulee maininta
Saban kullasta.

Nyt en osaa sanoa
tarkoittaako se Saban
kuningattaren tuomaa kultaa,
eli Oofirin kultaa.
Kysymyksessä on Salomon
tai ehkä oikeammin
Salomolle
omistettu virsi
eli se olisi silloin Daavidin psalmi.

Hän eläköön,
ja hänelle tuotakoon Saban kultaa;
hänen puolestansa rukoiltakoon alati,
ja siunattakoon häntä lakkaamatta.

Sitten vielä Uufaan kulta.

Se tulee esiin hyvässä ja pahassa.

Aloitetaan pahasta
eli katoavista puisista epäjumalista.

Ei ole ketään sinun vertaistasi,
Herra;
sinä olet suuri,
ja suuri ja voimallinen on sinun nimesi.

Kuka ei sinua pelkäisi,
sinä kansojen kuningas?
Sillä siihen sinä olet arvollinen.

Sillä kaikissa kansojen viisaissa
ja kaikissa heidän valtakunnissansa
ei ole yhtäkään sinun vertaistasi.

He ovat kaikki tyynni järjettömiä, tyhmiä.
Turhain jumalien opettamista!

Ne ovat puuta,
ohueksi taottua hopeata,
joka tuodaan Tarsiista,
ja Uufaan kultaa,
taiturin ja kultasepän
kätten tekoa.
Punasinistä ja punaista purppuraa
on niiden puku.
Taitajain tekoa ovat ne kaikki.

Mutta Herra on totinen Jumala;
hän on elävä Jumala
ja iankaikkinen kuningas.
Hänen vihastansa vapisee maa,
ja kansat eivät kestä hänen suuttumustansa.

Sanokaa heille näin:
Jumalat,
jotka eivät ole tehneet taivasta eikä maata,
ne katoavat maan päältä ja taivaan alta.

Mutta sitten on toinen,
jonka näkeminen vaikuttai
Danieliin samoinkuin
Jeesuksen näkeminen Johannekseen
Ilmestyskirjan alussa.

Minä nostin silmäni ja näin,
ja katso:

oli eräs mies,
puettuna pellavavaatteisiin
ja kupeet vyötettyinä
Uufaan kullalla.

Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti,
hänen kasvonsa olivat
kuin salaman leimaus,
hänen silmänsä kuin tulisoihdut,
hänen käsivartensa
ja jalkansa kuin kiiltävän vasken välke;
ja hänen sanojensa ääni
oli kuin suuren kansanjoukon pauhina.

Ja minä, Daniel,
yksin näin sen näyn,
mutta miehet,
jotka olivat minun kanssani,
eivät näkyä nähneet;
kuitenkin valtasi heidät suuri pelko,
ja he pakenivat ja lymysivät.

Ja minä jäin yksin.
Ja kun minä näin tämän suuren näyn,
meni minulta kaikki voima;
minun verevä muotoni
muuttui kaamean näköiseksi,
eikä minussa ollut voimaa mihinkään.

Ja minä kuulin hänen sanainsa äänen;
ja kuullessani hänen sanainsa äänen
minä vaivuin horroksiin kasvoilleni,
kasvot maata vasten.

Ja katso,
käsi kosketti minua
ja ravisti minut hereille,
polvieni ja kätteni varaan.

Nyt en osaa ihan varmuudella laskea,
vaikka yhden käden sormet siihen riittäisivät,
että kuinka monta kultaa tai esiintymää
edellä on tuotu esiin.

Ensimmäiseksi mainittu
Havilan kulta
on varmaan oma lukunsa,
mutta onko sitten
seuraavat yksi ja sama Oofirin kulta.

Mutta minulla on kirja,
jonka lukeminen
saattaisi kiinnostaa Sinua:

Säihkyvät kivet
Kiviin kaiverrettu luomiskertomus
Pekka Rahkila
TV7 kustannus

Siinä ei kullasta tainnut paljon olla.
Sen verran kuitenkin,
että kullan kidemuoto on kuutio
niinkuin taivaallisen Jerusaleminkin.

Ja kaupunki oli neliskulmainen,
ja sen pituus oli
yhtä suuri kuin sen leveys.

Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin:
se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa.

Sen pituus ja leveys ja korkeus
olivat yhtä suuret.

Ja hän mittasi sen muurin:
se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää,
ihmismitan mukaan,
joka on enkelin mitta.

Ja sen muuri oli rakennettu
jaspiksesta,
ja kaupunki oli puhdasta kultaa,
puhtaan lasin kaltaista.

Ja kaupungin muurin perustukset
olivat kaunistetut
kaikkinaisilla kalleilla kivillä;
ensimmäinen perustus oli jaspis,
toinen safiiri,
kolmas kalkedon,
neljäs smaragdi,
viides sardonyks,
kuudes sardion,
seitsemäs krysoliitti,
kahdeksas berylli,
yhdeksäs topaasi,
kymmenes krysoprasi,
yhdestoista hyasintti,
kahdestoista ametisti.

Ja ne kaksitoista porttia
olivat kaksitoista helmeä;
kukin portti oli yhdestä helmestä;
ja kaupungin katu
oli puhdasta kultaa,
ikäänkuin läpikuultavaa lasia.

Selvästikään Sinä et kuulu
Laodikean seurakuntaan,
jolle Jeesus sanoo näin:

Minä tiedän sinun tekosi:
sinä et ole kylmä etkä palava;

oi, jospa olisit kylmä tai palava!

Mutta nyt,
koska olet penseä,
etkä ole palava etkä kylmä,
olen minä oksentava sinut suustani ulos.

Sillä sinä sanot:

Minä olen rikas,
minä olen rikastunut
enkä mitään tarvitse;

etkä tiedä,
että juuri sinä olet
viheliäinen
ja kurja
ja köyhä
ja sokea
ja alaston.

Sinä et siis kuulu tuohon joukkoon.
Sen todistaa viestisi viimeinen rivi.

Jeesus on Sinut lunastanut kalliisti.
Kun Sinulla on Hänet,
olet niin rikas,
että ei kenelläkään ole
enempää kultaa, tulessa puhdistettua.



Ajatella, että
meitä oikein kehotetaan
ostamaan Jeesukselta kultaa
ja rikastumaan.

Ja mikä parasta,
tuo ostos käy rahatta ja hinnatta.

Riittää,
että olemme janoavaisia,
ja tulemme Hänen tykönsä,
niinkuin Sinä olet tehnyt.

Sinä kuulut joukkoon,
johon laodikea ei vielä kuulunut:

Minä neuvon sinua ostamaan
minulta kultaa,
tulessa puhdistettua,
että rikastuisit,

ja valkeat vaatteet,
että niihin pukeutuisit
eikä alastomuutesi häpeä näkyisi,

ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi,
että näkisit.

Ja nyt olet
Näillä Näppäimillä
avannut minunkin silmiäni,
etsimään tulessa puhdistettua kultaa.



Sana sanoo,
että tuli puhdistaa kullan.

Ja toisaalta Sano sanoo,
että tuli puhdistaa Leevin pojat.

Leevi tarkoittaa yhdistymistä.
Me olemme yhtä Kristuksen kanssa.
Ja siksi me olemme puhdasta kultaa.

[NäilläNäppäimillä]

Kalamos kirjoitti:
"kullan kidemuoto on kuutio
niinkuin taivaallisen Jerusaleminkin."

Olen joskus lukenut Rahkilan jalokivet, mutta en muista tuota kohtaa.

Ilmestyskirjassa uusi Jerusalem kuvataan kuution muotoiseksi, ja kullassa on sama kidemuoto.
Salomo kultasi maallisessa temppelissä lähes kaiken.

Kerrassaan mielenkiintoista!

Kiitos muutenkin kommentistasi!

[Kirjoittaja]

1. Kuninkaiden kirja 10

14 Sen kullan paino, mikä yhtenä vuotena tuli Salomolle, oli kuusisataa kuusikymmentä kuusi talenttia kultaa,

Miksi juuri 666 talenttia?

[NäilläNäppäimillä]

1. Kuninkaiden kirja 10

14 Sen kullan paino, mikä yhtenä vuotena tuli Salomolle, oli kuusisataa kuusikymmentä kuusi talenttia kultaa,

Miksi juuri 666 talenttia?

Salaliittojen (temppeliherrat, illuminaatit ja vapaamuurarit) toiminnan sanotaan alkaneen Salomon temppelin ajoista. Ne ovat uuden maailmanjärjestyksen kehittäjiä, eli maailman, jossa ei hallitsisi enää Jumala, vaan - heidän ehkä ymmärtämättään - saatana. Saatana manifestoituu pedon ja väärän profeetan muodossa maailmassa, ja pedon luku on 666. Niin temppeliin tuodun kullan paino 666 talenttia on siis profetia lopun ajoista.

Olen lukenut tämän jostain enkä ota tähän mitään kantaa

[kalamos]

Tuo jae voidaan ymmärtää niin,
että Salomolle tuotiin
vuosittain eli joka vuosi
666 talenttia kultaa.

Ja sen lisäksi vielä kultaa
kauppamiehiltä ym.

Ja sitten kerrotaan
lukuun 11 asti,
mihin Salomo tuon kullan käytti.

Mikään tuossa luettelossa
ei liity Jumalan temppeliin.

Ja kohta Salomo
ollkin kultansa
ja kultiensa eli vaimojensa kanssa
palvelemassa vieraita jumalia,
kuten seuraavassa luvussa 11 kerrotaan.

Ja niin Salomo alkoikin rakentaa
epäjumalien palvontapaikkoja.

Ensimmäisenä mainitaan Astarte.
joka oli Baalin naispuolinen vastine.

Tällaiseen kauhistukseen
johtaa teksti meidät
alkaen tuosta jakeesta,
jossa mainittiin
kuusisataa kuukikymmentä kuusi.