Selvennän vielä sitä,
miten näen tuon kaiken
valtavana
Jumalan Rakkauden osoituksena.
Jumala Rakastaa kaikkia luotujaan.
Jumala ei vihaa ketään.
Ei edes paholaista.
Kun synti eli vääryys
ensimmäisen kerran havaittiin,
niin se löytyi
Jumalan luoman
kaikkein ihastuttaviman
kerubin sydämestä.
Ja Jumala suree syvästi
Rakkautensa kohteen lankeamista.
Sitä että menetti tämän
Rakastamansa olennon,
joka alkoi vihaamaan Jumalaa
ja ryhtyi sotimaan Jumalaa vastaan
haaliten suuren joukon
Jumalan luomia enkeleitä
puolelleen.
Taistelu käytiin kahden sotajoukon välillä.
Ensimmäistä johti
Aamuruskon poika (Lucifer)
ja toista sotajoukkoa
yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista
Mikael.
Lucifer enkeleineen hävisi sodan
ja heidät heitettiin maan päälle.
Kaikki tämä on löydettävissä
Raamatun lehdiltä.Oli syntynyt riita-asia
Jumalan ja Luciferin välillä.
Koska Jumala on Vanhurskas
eli oikeudenmukainen,
ei Hän voinut siltä istumalta
heittää paholaiseksi muuttunutta
Aamuruskon poikaa
ja hänen palvelukseensa astuneita
enkeleitä kadotukseen.
Kaiken tulee tapahtua
vanhurskaasti eli oikeudenmukaisesti.
Ja niin kirjoitettiin asiakirjat,
joista Raamatussa on mainintoja
niin Vanhan Testamentin kuin
Uuden Testamentin puolella.
Käytän nyt sanontaa
saantokirja.
Joka tapauksessa oli siis sopimus
johon molemmat osapuolet
olivat sidotut.
Ratkaisun paikaksi tuli
maaplaneetta,
joka nyt oli tuhoutunut
kuin myös silloinen luomakunta
maan päältä,
kun paholainen ja sen enkelit
oli heitetty taivaasta maan päälle.
Jumala uudisti
sekasortoisen maan,
joka oli kokenut täystuhon.
Täystuhon kokeneen maan ex-haltija
eli nykyinen paholainen
saisi saantokirjan mukaan
Jumalan uudistaman planeetan
ja sen uuden luomakunnan haltuunsa,
jos sen nykyinen haltija
valitsee palvella Jumalan sijasta
paholaista.
Siis jos Aadam rikkoo Jumalan käskyä,
niin uudistettu maa joutuu
paholaisen hallintaan.
Jos Aadam ei riko Jumalan käskyä,
niin paholainen tuomitaan
enkeleineen kadotukseen.
Paholainen possessoi käärmeen,
ja otti sen kautta puhutteluun naisen,
jolle Jumala ei ollut antanut
mitään käskyä.
Nainen oli kyllä kuullut jotakin
epämääräistä Aadamilta.
Nainen oli kuulemansa perusteella
kauhuissaan,
kun näki käärmeen kiipeävän
kiellettyyn puuhun.
Varoitti koskemasta siihen.
Turhaan.
Ja sitten vaimo oli vielä enemmän
kauhuissaan,
kun näki käärmeen tarttuvan
puun hedelmään.
Mutta taas liian myöhään.
Käärme popsi kielletyn puun hedelmän.
Ja käärme vakuutti naiselle,
että ette suinkaan kuole,
vaikka söisitte tekin molemmat
tästä puusta.
Asia kun oli käärmeen mukaan niin,
että Jumala on kieltänyt syömästä
tästä puusta vain sen tähden,
että teistäkin ei tulisi sellaisia
kuin Jumala on.
Sellaisia,
jotka tietävät Jumalan lailla
hyvän ja pahan.
Todistusaineisto oli niin vakuuttava,
että nainen otti sen puun hedelmän
ja söi.
Ja antoi sitten Aadamillekin
sen puun hedelmän.
Ja Aadamkin söi.
Ja silloin tapahtui.
Ihminen ei enää ollutkaan
Jumalan kuva.
Jumalan kirkkaus,
joka verhosi heitä,
poistui heidän yltään
ja he huomasivat olevansa alasti.
Heidät valtasi pelko
ja he pakenivat Jumalaa.
Jumala kuitenkin huusi miestä.
Jumala ei vanhurskaana
voinut tehdä väkivaltaa.
Jumalan täytyi vain kutsua
Aadamia luokseen.
Jos Aadam ei tulisi Jumalan luo,
Jumala ei voisi tehdä mitään
Aadamin ja hänen haltuunsa
annetun luomakunnan pelastamiseksi.
Kohtaaminen kuitenkin tapahtui.
Aadam alkaa selittää,
että he menivät piiloon pusikkoon,
koska jotain oli tapahtunut,
ja yht'äkkiä he huomasivat olevansa alasti.
Yrittivät tehdä viikunapuun lehdistä
kyllä vaatteen,
mutta ei se korvannut
kirkkauden verhoa,
joka heitä ennen peitti.
Ja niin he ajattelivat,
että ei tällaisena voi
Jumalaa kohdata.
Aadam oikein pelkäsi
kohdata Jumalaa:
Mooses (Gen 3:10) kirjoitti:
Minä kuulin
sinun askeleesi paratiisissa
ja pelkäsin,
sillä minä olen alasti,
ja sentähden minä lymysin.
Jumala menee suoraan asiaan:
Mooses (Gen 3:11) kirjoitti:
Kuka sinulle ilmoitti,
että olet alasti?
Etkö syönyt siitä puusta,
josta minä kielsin sinua syömästä?
Mies ei ollut yhtä suoralinjainen
kuin Jumala.
Yritti vähän väistää kysymyksen.
Jopa syyttää tapahtuneesta Jumalaa.
Mooses (Gen 3:12) kirjoitti:
Vaimo,
jonka annoit olemaan minun kanssani,
antoi minulle siitä puusta,
ja minä söin
Mies ehkä luuli
selvinneensä syyllisyydestään,
kun Jumala kääntyi
naisen puoleen kysyen:
Mooses (Gen 3:13) kirjoitti:
Mitäs olet tehnyt?
Nainen yritti samaa väistötaktiikkaa.
Mooses (Gen 3:13) kirjoitti:
Käärme petti minut,
ja minä söin
Väistötaktiikka näytti toimivan hyvin.
Jumala kääntyi käärmeen puoleen.
Mutta ei enää kysynyt mitään.
Mooses (Gen 3:14) kirjoitti:
Koska tämän teit,
kirottu ole sinä
kaikkien karjaeläinten
ja kaikkien metsän eläinten
joukossa.
Vatsallasi sinun pitää käymän
ja tomua syömän koko elinaikasi.
No niin.
Syyllinen sai rangaistuksen.
Tuo Jumalan luoma tekele
- tuo kaikkein älykkäin eläin -
sai rangaistuksensa.
Hyvin tässä muiden kävi.
Huoh ...
Mutta Jumala jatkaa,
ja puhuu nyt paholaiselle,
jonka possessoimaksi
käärme oli suostunut.
Mooses (Gen 3:15) kirjoitti:
Ja minä panen vainon
sinun ja vaimon välille
ja sinun siemenesi
ja hänen siemenensä välille;
se on polkeva rikki sinun pääsi,
ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.
Vaimo havahtui,
kun kuuli asian.
Ei tämä niin helposti mennytkään.
Ja paholainen kauhistui.
Eikö vaimo kuolekaan.
Ei sen näin pitänyt mennä.
Paholainen selasi saantokirjaa,
ja totesi, että kyllä kyllä kyllä.
Nyt kuuluu antaa kuolemantuomio.
Mitäs tämä nyt oikein meinaa.
Sitten Jumala kääntyy naisen puoleen.
Mooses (Gen 3:16) kirjoitti:
Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat,
kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia;
mutta mieheesi on sinun halusi oleva,
ja hän on sinua vallitseva.
Tuossa kieltämättä näyttäisi olevan
taas seuraamuksen makua.
Paholainen oli käärmeen ja naisen
kautta saanut Aadamin rikkomaan
Aadamille säädettyä kieltolakia.
Ja näin ei saa enää tapahtua.
Anarkian välttämiseksi,
Jumala sääti niin,
että mies hallitsee vaimoaan.
Miehen on silloin
siis Rakastettava Vaimoaan
ja oltava Vaimon suojelija.
Ja onkin niin,
että loppuviimein Aadam
on syyllinen
kaikkeen tapahtuneeseen.
Ei kukaan muu.
Jos Aadam olisi ollut syömättä
häneltä kielletystä puusta,
niin mitään ei olisi tapahtunut.
Mutta nyt Aadam teki
paholaisen ehdotuksen mukaisesti,
joka lanseerattiin
käärmeen ja edelleen vaimon kautta
Aadamille.
Tämä kuuliaisuus paholaiselle,
johti siihen,
että paholainen sai tämän
planeetan haltuunsa.
Ja se toi mukanaan
kaiken pahan vallan arsenaalin
mukaan lukien synti ja kuolema,
jotka ovat henkivaltoja.
Tämä kaikki siis yhden ihmisen
Aadamin tähden.
Paavali (Room 5:12) kirjoitti:
yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
Tämä oli siis nyt tapahtunut.
Ja niin Jumala sanoo Aadamille:
Mooses (Gen 3:17) kirjoitti:Koska kuulit vaimoasi
ja söit puusta,
josta minä kielsin sinua sanoen:
niin kirottu olkoon maa
sinun tähtesi.
Siis Jumala ei kironnut maata.
Maa joutui paholaisen
ja kaiken pahan valtaan,
koska Aadam maan valtiaana
oli kuuliainen Jumalan Sanan sijasta
paholaisen sanomalle,
ja luovutti näin hallintavaltansa
paholaiselle.
Kirous oli siis siinä,
että Aadam oli tuonut
synnin ja kuoleman maailmaan,
ja näin alkuperäinen siunauksen tila
oli poissa ja tilalla oli sen vastakohdat.
Yhteys Elämän lähteeseen oli poikki.
Elämä oli sammunut kuolemaksi.
Valo oli vaihtunut pimeydeksi.
Jumalan kirkkaus riisuttu alastomuudeksi.
Hyvä oli vaihtunut pahaksi.
Rakkauden tilalle oli tullut pelko.
Ja tämä maa ja luomakunta
on edelleen
paholaisen hallintavallan alla.
Synti ja kuolema
hallitsevat edelleen ihmisiä.
Ihminen syntyy tähän maailmaan
kuolevaisessa ruumiissa.
Joskus jopa ruumiillisesti kuolleena.
Ja kun täällä maan päällä hallitsee synti,
niin jossain vaiheessa elämää
jokainen ihminen päästää sen sisimpäänsä.
Jumalan Sana paholaiselle
kuitenkin oli,
että Vaimon Siemen tulee
polkemaam rikki paholaisen pään
eli paholaisen vallan.
Vaimon Siemen.
Ei Aadamin siemen.
Maan päällä oli tuohon asti
ollut ihania puita,
joista vain syödä hedelmiä.
Ja ihania ja ravitsevia kasveja,
joita syödä puhtaina suoraan maasta.
Näissä oli siemen.
Ja ne olivat esikuva
Jumalan Sanan siemenestä.
Aadam kuitenkin hylkäsi
Jumalan Sanan siemenen.
ja valitsi syödä paholaisen
tarjoaman siemenen.
Ja niin seuraamus tästä
valinnasta oli väistämätön.
Mooses (Gen 3:17-18) kirjoitti:
Vaivaa nähden sinun pitää
elättämän itseäsi siitä
koko elinaikasi;
orjantappuroita ja ohdakkeita
se on kasvava sinulle,
ja kedon ruohoja sinun on syötävä.
Näillä toimenpiteillä
Jumala kuitenkin onnistui
pelastamaan Aadamin ja Eevan
ja sen myötä koko luomakunnan
paholaisen täyshallinnalta.
Sillä paholainen odotti
edelleen saantokirja käsissään
Jumalan säädöksen toteutumista
eli tuon päivän aikana toteutettavaa
kuoleman tuomiota syyllisille.
Eikä paholainen ollut
ollenkaan tyytyväinen siihen,
mitä kuuli Jumalan sanovan miehelle,
joka ilmiselvästi oli rikkonut
Jumalan käskyn,
josta rikkomuksesta oli selvästi
lausuttu seuraamus Aadamille
jo etukäteen.
Nyt kuitenkin Jumala puhuu
kuin kuolemantuomiota ei
pantaisikaan täytäntöön tuona päivänä.
Mooses (Gen 3:19) kirjoitti:
Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi,
kunnes tulet maaksi jälleen,
sillä siitä sinä olet otettu.
Sillä maasta sinä olet,
ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.
Paholainen kiehui sisimmässään.
Se kuolemantuomio.
Tänään. Nyt heti.
Mutta Jumala ja nuo
Jumalan kuvaksi luodut
ja Jumalan Rakastamat
käyttäytyvät kuin olisivat
päässeet pälkähästä.
Mooses (Gen 3:20) kirjoitti:
Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva,
sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti.
Anna mun kaikki kestää,
puhisi paholainen.
Ja heilutti saantokirjaa Jumalan edessä.
Mutta sitten tapahtui jotakin
yli ymmärryksen käyvää,
mikä paljasti kuinka paljon
Jumala Rakasti ihmistä.
Mooses (Gen 3:21) kirjoitti:
Ja Herra Jumala teki
Aadamille ja hänen vaimollensa
puvut nahasta
ja puki ne heidän yllensä.
Viaton eläin kärsi kuolemantuomion
tuona päivänä ihmisen sijasta.
Ja sen nahasta tehty verinen vaippa
peitti Aadamin ja Eevan alastomuuden
ja synnin häpeän.
Mutta hengellinen kuolema
oli jo tapahtunut.
Jumala Kirkkaus
ei heidän päällään enää ollut.
Mutta heillä oli lupaus Jumalalta.
Vaimon Siemen murskaisi paholaisen vallan.
Mutta suurimmat synnytystuskat
tulisivat Jumalalle itselleen.
Siis sille persoonalle,
joka seurusteli Aadamin ja Eevan kanssa.
Tuo persoona ei ollut Isä Jumala
vaan Jumalan ainokainen Poika.
Hän olisi oleva tuo Vaimon Siemen,
joka viattoman karitsan lailla
teurastettaisiin
ja peittäisi eli sovittaisi verellään
ihmiskunnan synnin.
Näin näen kaiken
tuossa tilannekuvauksessa
kertovan valtavan suuresta
uhrautuvasta Jumalan Rakkaudesta.
Tätä Rakkautta Jumala ei olisi
voinut osoittaa ja toteuttaa,
jos ihminen olisi
tässä hengellisen kuoleman tilassa
päässyt syömääm Elämän puusta
ja elänyt hengellisesti kuolleena
koko ikuisuutensa.
Ja siksi Genesiksen kolmas luku
päättyy näihin sanoihin:
Mooses (Gen 3:22-24) kirjoitti:
Ja Herra Jumala sanoi:
"Katso,
ihminen on tullut sellaiseksi
kuin joku meistä,
niin että hän tietää hyvän ja pahan.
Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä
ja ottaisi myös elämän puusta
ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"
Niin Herra Jumala
ajoi hänet pois
Eedenin paratiisista
viljelemään maata,
josta hän oli otettu.
Ja hän karkoitti ihmisen
ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle
kerubit ynnä
välkkyvän, leimuavan miekan
vartioitsemaan elämän puun tietä.