Asuuko uskovassa ihmisessä synti?

[עֵד]

Uskoakseni puhumme samasta asiasta, painotukset ovat erilaisia johtuen itsekunkin syntihistoriasta/-nykyisyydestä.

Jumalan Hengen läpivalaisussa ihminen pettyy itseensä ja silloin kun ei, on jo hetken ehtinyt uskoa itsestään parempaa.

[kalamos]

Uskovan hengessä ei voi olla demoneita, koska siellä on Pyhä Henki, mutta ihmisen lihan mieleen voi etsiytyä demoni/henkivalta, mikäli annamme sille sijaa ja varmimmin niin, jos suosimme jotakin syntiä!

Mielestäni siinä, että riivatulla ihmisellä riivaaja menee sisimpään. Jos esim. tekee jotain mitä ei pitäisi, voi henkivalta tulla lihaan, mutta se kyllä poistuu lihasta ajallaan, kunhan jättää pahat teot.

Esimerkiksi näissä
kahdessa katkelmassa
ymmärrän puhuttavan
samasta asiasta
eri nimikkeillä:

Henki ~ Sisin

Ihminen on henki.

Uskovan hengessä/sisimmässä
ei voi olla riivaajaa.

Mutta sitä on sitten
vaikeampi määritellä,
mitä ihmisen lihassa on.

Näkikö Jeesus Pietarin lihassa
saatanan.

Oli uskovan lihassa
sitten mitä tahansa,
niin me emme ole sen vallassa,
koska Jumalan Henki asuu meissä.

[עֵד]

Oli uskovan lihassa
sitten mitä tahansa,
niin me emme ole sen vallassa,
koska Jumalan Henki asuu meissä.

Tästä lähdettiin liikkeelle..

Minkä vaikutuksesta ihminen löytää itsensä.. tekemästä syntiä?

Jumalan Henki näyttää todeksi synnin - jossain syntyy sitten määritelmä: onko kyse taipumuksesta, helmasynnistä, rusikoivasta pistimestä vaiko peräti henkivallasta (jota myös on sanottu riivaajaksi).

Varmaa on kuitenkin, että Jeesus on voittanut Golgatalla kaiken ja Jumalan Henki vaikuttaa katumusta ja parannuksen armoa hengessämme.

Synnin valta ja lihan valta on kuolevaisuutta ja ne tulevat kuitenkin päivittäin esiin elämässämme. Muutoinhan olisimme synnittömiä. Tosin Pyhä Henki meissä ei tee syntiä. Se on se jokin muu.

Henkivaltoja on monia ja kyse saattaa silloin olla niistä, kun ihminen on jonkin ’vallassa’ ja tarvitsee vapautusta. Usein puhutaan riippuvuuksista, joiden pohjimmaisena moottorina on kiintymyksen tarpeissa syntynyt vajaus varhaisessa lapsuudessa. Sellainen on yhteydessä mielihyvää tuottavaan pakonomaiseen käytökseen, mikä orjuuttaa. Tässä kohden ihmisen tarvitsee tulla vapaaksi, ettei tarvitse enää tehdä syntiä synnin orjana.

Ja vielä kerran: kun vapautuu orjuuttavasta vallasta, ei ihmispolo tule synnittömäksi.. On sanottu, että saatana tietää heikkoutemme, että pystyy kiusaamaan. Mutta on kirjoitettu (Hepr. 2:18):

”Sillä sentähden, että hän (Jeesus) itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.”

Vapautus ja vapautemme on päivittäin, jopa hetkittäin uhattuna, ellemme vaella Hengessä.

Salaisuus ja ratkaisu näihin dilemmoihin on Golgatan täydellinen työ, niin että voimme pukeutua sota-asuun, kun käymme taistelua ’hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa’ (Ef. 6:12).

[kalamos]

Mieleeni tuli jälleen Roomalaiskirje.
Nyt sen kuudes luku.

synnistä vapautettuina
olette tulleet
vanhurskauden palvelijoiksi!

Eli olemme vapautetut synnistä.
Emme ole enää synnin orjia.
Olemme kirjaimellisesti kääntäen
vanhurskauden orjia.
Aikaisemmin oli toisin päin.

kun olitte synnin palvelijoita,
niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.

Ja taas kirjaimellisesti kääntäen
olimme synnin orjia.

Kuitenkin vasta henkemme
on kokenut tämän
ihmeellisen pelastuksen.

Sielumme voi edelleen olla
riekaleina.
Ja ruumiimmekin on edelleen
kuolevainen.
Ja niin me olemme koko ajan
sielumme osalta
pelastustyön kohteina.
Ja ruumiimmekin voi kokea
parantumista.

Mielenmuutos on kuitenkin
ollut kynnys astumiselle
Jumalan Valtakuntaan
eli Jumalan hallitusvallan alle.

Ja jos haluamme palvella Häntä
eli antaa itsemme eläväksi pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi,
niin me tarvitsemme
jatkuvaa mielen hengen uudistumista.

Ja jos näin tapahtuu,
niin hups hups hups,
silloin pahan henkivallat ovat
kovasti kimpussamme.

Sen sai Paavalikin kokea.
Saatanan enkeli rusikoi häntä.
Ihan kirjaimellisesti.

Ja kutsumuksensa yhteydessä
Jeesus antoi hänelle tämän tiedoksi.
Jeesus lähetti Ananiaan kertomaan,
minkälaiseksi uhriksi Paavali tulisi.

Mutta Herra sanoi hänelle:

"Mene;
sillä hän on minulle valittu ase,
kantamaan minun nimeäni
pakanain ja kuningasten
ja Israelin lasten eteen.

Sillä minä tahdon näyttää hänelle,
kuinka paljon hänen pitää kärsimän
minun nimeni tähden".

Ja sitten Paavali kertoo,
minkälainen tuo pistin
eli kärsimys ihan konkreettisesti
hänen lihaansa rusikoivana
on ollut
tässä palvelutehtävässä
Kristuksen orjana.

Ja etten niin
erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi,
on minulle annettu lihaani pistin,
saatanan enkeli,
rusikoimaan minua,
etten ylpeilisi.

Tämän tähden olen
kolmesti rukoillut Herraa,
että se erkanisi minusta.

Ja hän sanoi minulle:

"Minun armossani on sinulle kyllin;
sillä minun voimani tulee
täydelliseksi heikkoudessa".

Sentähden minä
mieluimmin kerskaan heikkoudestani,
että Kristuksen voima
asettuisi minuun asumaan.

Sentähden minä olen mielistynyt

heikkouteen,
pahoinpitelyihin,
hätään,
vainoihin,
ahdistuksiin,

Kristuksen tähden;

sillä kun olen heikko,
silloin minä olen väkevä.

Jos joku haluaa kokea tuon pistimen,
niin ei muuta kuin kirjoittamaan
S24-foorumille
vaikka Raamattupalstalle.

Minkä vaikutuksesta ihminen löytää itsensä.. tekemästä syntiä?

Annoit mielenkiintoisen selvityksen.

Ensimmäisen kerran synti (vääryys)
löytyi kaikkein kirkkaimman kerubin sydämestä.

Ja tuo synti oli ylpeys.
Omasta ihanuudestaan.
Mutta siihen kätkeytyi
myös ajatus väärin kohtelusta.

Lucifet ajatteli,
että hänen kuuluis istua
Jumalan rinnalla.

Ja kun se ei käynyt,
niin Lucifer alkoi julistaa,
kuinka väärämielinen Jumala on.

Ja kohta syttyi sota.
Lucifer enkeleineen soti
Mikaelia ja hänen enkeleitä vastaan.

Sitten Jumala loi ihmisen.
Ja taas Lucifer käytti samaa ajatusta.

Syötti
possessoimansa käärmeen kautta
viestin siitä,
että Jumala pidättää
jotain hyvää ihmisiltä.
Estää ihmisiä olemasta
sellaisia kuin Jumala.

Sitten Kain joutui samaan ansaa.
Jumala on väärämielinen,
kun ei katsonut hänen uhrinsa puoleen
vaan Aabelin uhrin puoleen.
Ja kohta synti pääsi Kainiin.

Ja sama ajatus
johtaa yhä uudestaan ihmisiä syntiin.
Jumala kieltää asioita.
Hän on siis väärämielinen.

Minulla on oikeus tähän ja tuohon,
jotta olisin onnellisempi.

Ja kuitenkin totuus on,
että yksikään synti
ei tee ihmistä onnellliseksi.
Aivan päinvastoin.

Autuaampi on antaa kuin ottaa.

Uskova ihminen
on tullut tuntemaan
Jumalan Rakkauden,
ja Kristuksen Henki asuu uskovassa.

Ja siksi ei ole mahdollista,
että uskova ihminen harjoittaa syntiä.

Saarisalo

Ei yksikään Jumalasta syntynyt
harjoita syntiä,
koska Jumalan siemen pysyy hänessä,
eikä hän voi syntiä harjoittaa,
koska on Jumalasta syntynyt.

Mutta synnin tekeminen on eri asia.
Ja itse asiassa joka askeleella
jalkamme likastuvat.
Ja Jeesuksen täytyy saada
ne jatkuvasti pestä.

Ja tämä on se sanoma,
jonka olemme häneltä kuulleet
ja jonka me teille julistamme:

että Jumala on valkeus
ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.

Jos sanomme,
että meillä on yhteys hänen kanssaan,
mutta vaellamme pimeydessä,
niin me valhettelemme
emmekä tee totuutta.

Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
niinkuin hän on valkeudessa,
niin meillä on yhteys keskenämme,
ja Jeesuksen Kristuksen,
hänen Poikansa, veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Jos sanomme,
ettei meillä ole syntiä,
niin me eksytämme itsemme,
ja totuus ei ole meissä.

[עֵד]

Kiitos! Näistä on hedelmällistä keskustella Sanan äärellä.

Tarkoitukseni ei ole hämmentää ketään eikä aiheuttaa eripuraa millään tavoin.

Sain ymmärrystä uskoa rohkeammin asemaani pelastettuna.