STLKPietari (1 Piet 2:2) kirjoitti:
halutkaa kuin vastasyntyneet lapset
sanan väärentämätöntä maitoa,
jotta siitä kasvaisitte,
Noin me kasvamme.
PS
Tuossa kohden ei sanota,
että kasvaisitte pelastukseen,
niinkuin joissakin käännöksissä lukee.
26.10.2023 08:44
Kasvamista
ei voi tapahtua
ennenkuin on syntynyt.
Eli uskon elämän ensimmäinen vaihe
on se,
että me synnymme Hengestä.
Tekemiimme synteihin kuollut henkemme
on silloin syntynyt uudesti.
Ja me olemme saaneet sisimpäämme
Pyhän Hengen
sinetiksi/pantiksi/vakuudeksi
ruumiimme lunastuksen päivään saakka.
Tämä on siis nyt uudestisynnyttyämme
pysyvä asia.
Me voimme murehduttaa meissä
olevaa Pyhää Henkeä.
Mutta tuo sinetti
ei lähde pois kulumallakaan.
Ihminen on henki,
jolla on sielu,
ja tämä paketti asuu nyt
kuolevaisessa ruumiissa.
Henkemme on nyt pelastettu.
Sielumme sen sijaan on
koko ajan työn alla.
Ja ruumiimme lunastus tapahtuu
vasta ruumiin ylösnousemuksen päivänä.
Sielumme on siis edelleen haavoilla,
ja se tarvitsee jatkuvaa eheyttämistä.
Juuri sitä tarkoittaa alkutekstin sana,
joka yleensä käännetään pelastamiseksi.
Jaakob (1:21) kirjoitti:
Sentähden
pankaa pois kaikki saastaisuus
ja kaikkinainen pahuus
ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana,
joka on teihin istutettu
ja joka voi teidän sielunne pelastaa.
Siis Sana asuu jo meissä
kuin istutettu puu,
ja se voi kasvaa meissä
eheyttäen ja tervehdyttäen
meidän sieluamme.
- σῴζω = tehdä eheäksi
sōdzō
sōs = eheä, terve
Tästä Jaakob puhuu.
Sielumme eheyttämisestä.
Henkemme on jo uudestisyntynyt,
se ei tarvitse enää mitään eheyttämistä.
Mutta sielumme voi olla
vielä aivan riekaleina.
Eli tilanne on kokonaisuutena se,
että me olemme jo syntyneet
Totuuden Sanasta,
mutta silti sielumme haavojen tähden
me voimme toimia vahingollisesti.
Otetaan kolme edeltävää jaetta mukaan
tuohon tekstikatkelmaan.
Jaakob (1:18-21) kirjoitti:
Tahtonsa mukaan
hän synnytti meidät totuuden sanalla,
ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.
Te tiedätte sen,
rakkaat veljeni.
Mutta olkoon jokainen ihminen
nopea kuulemaan,
hidas puhumaan, hidas vihaan;
sillä miehen viha ei tee sitä,
mikä on oikein Jumalan edessä.
Sentähden
pankaa pois kaikki saastaisuus
ja kaikkinainen pahuus
ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana,
joka on teihin istutettu
ja joka voi teidän sielunne pelastaa.
Eli vaikka olemme pelastetut
ja siirretyt kuolemasta elämään,
me emme välttämättä ole vielä
kovinkaan autuaita
sielumme haavojen tähden.
Biblia kääntääkin tuon näin:
Biblia Jaakob (1:21) kirjoitti:
Sentähden pankaat pois
kaikkinainen saastaisuus ja kaikkinainen pahuus,
ja ottakaat sana siveydellä vastaan,
joka teissä istutettu on
ja voi teidän sielunne
autuaaksi saatta
Vastaavasti kääntää Aapeli Saarisalo.
ASJaakob (1:21) kirjoitti:
Pankaa siis pois
kaikki saasta ja kaikkinainen pahuus
ja ottakaa sävyisästi vastaan
istutettu sana,
joka voi sielunne autuuttaa.
Siis ihminen on henki,
joka on ensin kuollut tekemiinsä synteihin.
Sitten kokenut uudestisyntymisen,
jossa henki on tullut eläväksi.
Sielumme tarvitsee kuitenkin parantumista
koko vaelluksemme ajan.
Ja ruumiimmekin on lopuksi kuoleva.
Vaikka sekin voi jossain vaiheessa
kokea jopa parantumis ihmeitä
puhumattakaan siitä,
että ruumiimme on niin monimutkainen,
että on suoranainen ihme,
että se toimii edes kymmentä minuuttia.
Uskovan ihmisen elämää seuratessa
on ilo nähdä,
kuinka jotkut alussa
niin sielun haavoissa olevat
hiljalleen paranevat
ja vanhoilla päivillään
ovatkin jo ihan toisenlaisia luomuksia.
Mutta on niitäkin,
jotka eivät koskaan
kovinkaan autuaiksi tule.
Sielun haavat ovat niin syvällä.
Ja joku ei pääse koskaan eroon
jostain addiktiosta.
Jne.
Jaakob neuvoo katsomaan
Jumalan Sanasta,
millaisia me tosiasiassa olemme.
Me emme ole uusina luomuksina sitä,
mitä sielunhaavojemme tähden
koemme olevamme.
Me olemme sitä,
mitä Sana kertoo meidän olevan.
Mutta valitettavasti on niin,
että tuo Sanan totuus meistä
pian unohtuu,
jos emme sitä jatkuvasti katsele.
Ja sitten me käyttäydymme
toisin kuin mikä on meidän
todellinen olemuksemme
uusina luomuksina.
Jaakob (1:18-25) kirjoitti:
Tahtonsa mukaan
hän synnytti meidät totuuden sanalla,
ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.
Te tiedätte sen,
rakkaat veljeni.
Mutta olkoon jokainen ihminen
nopea kuulemaan,
hidas puhumaan, hidas vihaan;
sillä miehen viha ei tee sitä,
mikä on oikein Jumalan edessä.
Sentähden
pankaa pois kaikki saastaisuus
ja kaikkinainen pahuus
ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana,
joka on teihin istutettu
ja joka voi teidän sielunne pelastaa.
Mutta olkaa sanan tekijöitä,
eikä vain sen kuulijoita,
pettäen itsenne.
Sillä jos joku on sanan kuulija
eikä sen tekijä,
niin hän on miehen kaltainen,
joka katselee kuvastimessa
luonnollisia kasvojaan;
hän katselee itseään,
lähtee pois ja unhottaa heti,
millainen hän oli.
Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin,
vapauden lakiin,
ja pysyy siinä,
eikä ole muistamaton kuulija,
vaan todellinen tekijä,
hän on oleva autuas tekemisessään.
Tuossa puhutaan kirjaimellisesti kääntäen
syntymisen kasvoista.
Siis Sanan peili näyttää meille
millainen uudestisyntynyt ihminen on.
Mutta jos emme toimi
meihin istutetun Sanan mukaisesti,
joka on uudestisynnyttänyt meidät,
niin sielun haavamme eivät parane,
vaan voivat jopa vain pahentua.
Näin Jaakob meitä varoittaa.
Minä olen erityisen suuressa vastuussa,
koska opetan täällä.
Minä saan sitä kovemman tuomion,
kuten Jaakob myöhemmin kirjoittaa:
Jaakob (3:1-2) kirjoitti:
Veljeni,
älkööt aivan monet teistä
pyrkikö opettajiksi,
sillä te tiedätte,
että me saamme sitä kovemman tuomion.
Sillä monessa kohden
me kaikki hairahdumme.
Jos joku ei hairahdu puheessa,
niin hän on täydellinen mies
ja kykenee hillitsemään
myös koko ruumiinsa.
Mutta on hevosia,
joiden suuhun ei suitsia tahdo saada.
Samoin on lähes mahdoton
hallita kieltään.
Otetaanpa tähän nyt tuokin
varoituksen Sana vielä loppuosastaankin.
Jaakob 3:3-11) kirjoitti:
Kun panemme suitset hevosten suuhun,
että ne meitä tottelisivat,
niin voimme ohjata niiden koko ruumiin.
Katso, laivatkin,
vaikka ovat niin suuria
ja tuimain tuulten kuljetettavia,
ohjataan varsin pienellä peräsimellä,
minne perämiehen mieli tekee.
Samoin myös kieli on pieni jäsen
ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista.
Katso,
kuinka pieni tuli,
ja kuinka suuren metsän se sytyttää!
Myös kieli on tuli,
on vääryyden maailma;
kieli on se meidän jäsenistämme,
joka tahraa koko ruumiin,
sytyttää tuleen elämän pyörän,
itse syttyen helvetistä.
Sillä kaiken luonnon,
sekä petojen että lintujen,
sekä matelijain
että merieläinten luonnon,
voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;
mutta kieltä
ei kukaan ihminen voi kesyttää;
se on levoton ja paha,
täynnä kuolettavaa myrkkyä.
Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää,
ja sillä me kiroamme ihmisiä,
Jumalan kaltaisiksi luotuja;
samasta suusta lähtee kiitos ja kirous.
Näin ei saa olla, veljeni.
Uhkuuko lähde samasta silmästä
makeaa ja karvasta vettä?
