Murehtimisesta

[Emilio]

Älkää mistään murehtiko,
vaan kaikessa saattakaa pyyntönne
rukouksella ja anomisella
kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.

Onko se mahdollista?

[Annu]

Omalta kohdaltani voin sanoa, että usein tulee
murehdittua ja huolehdittua aivan turhaan.

Sen olen huomannut, että kun vain
muistan ja kerron huoleni Jeesukselle ja vielä
sanon, että jätän asian nyt hänen hoidettavakseen,
niin oloni kevenee välittömästi eikä murhe enää
paina mieltäni. Yritän samalla myös muistaa
kiittää siitä, että hän hoitaa murheeni ja
huoleni.

Voi olla, että jonkin ajan kuluttua sama huoli
vielä palaa mieleeni, mutta luovutan silloin
asian uudelleen Jeesukselle.

[kalamos]

Eli meillä on kaksi vaihtoehtoa.

1 Murhehtia ja huolehtia itse

2 Kääntyä rukouksessa Jumalan puoleen

Minä taidan kuulua sarjaan,
joka tekee molemmat.

Olen vähän jatkuvasti hengen hädässä.
Ja siksi vähän väliä kirjoitan esirukouspyyntöjä
Sydämeltä sydämelle.

Nytkin olen huolissani huomisesta.
En kylläkään ole enää kehdannut
laittaa esirukouspyyntöä tuonne.

Ja tiedän monen rukoilevan
jatkuvasti minun ja vaimoni puolesta.

Tuossa jakeessa oleva sana
murehtiminen
olisi ehkä kirjaimelllisesti kääntäen
vetämistä eri suuntiin.

Tulee mieleen levoton ihminen,
joka kävelee edestakaisin.

Pysähdy!

Esitä asiasi rukouksella ja anomisella
kiitoksen kanssa
Jumalalle tiettäväksi.

Ja yli ymmärryksen käyvä Jumalan rauha
varjelee sydämesi ja ajatuksesi
Kristuksessa Jeesuksessa.
Hän on Todellinen Rauhanturvaaja.

Toisaalta on asioita,
joista meidän täytyy kantaa huolta.

Paavali käyttää samaa
verbiä ilmaistessaan kuinka hän
kantaa huolta kaikista seurakunnista.

Yhtälailla Paavali kehottaa
samaa verbiä käyttäen
uskovia pitämään huolta toisistaan.

Ja aivan erityistä huolenpitoa
on rukoileminen.

Ja kun teemme sen avauksessa
lainatun jakeen tavalla kiittäen,
me osoitamme uskoa Jumalaan.

On paljon asioita,
joita emme itse kykene tekemään.

Esimerkiksi emme voi murehtimisella
lisätä elinaikaamme.

Mutta kun Hiskia kääntyi rukouksessa
Jumalan puoleen,
niin hän sai 15 vuotta lisäaikaa.

Hiskia ei nyt aivan kiitoksen kanssa
osannut asiaa esittää,
vaan itki katkerasti.
Mutta tuli silti kuulluksi.

[Emilio]

Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, eli mielenmuutoksen suhteessa syntiin.

[kalamos]

Sillä Jumalan mielen mukainen murhe
saa aikaan parannuksen,
joka koituu pelastukseksi
ja jota ei kukaan kadu;
mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.

Tuossa jakeessa puhutaan
kahdesta aivan eri asiasta,
jotka kumpikin on valitettavasti
suomennettu samalla käännösvastineella
murhe.

Avauksessa lainaamassasi kohdassa
puhuttiin juuri tuosta
maailman murheesta.
Tämä murhe on alkutekstissä

λύπη
lypē

Mutta
Jumalan mielen mukainen murhe
on alkutekstissä

μέριμνα
merimna

Eli tuossa nyt esille ottamassasi jakeessa
pitäisi olla eri sanat alussa ja lopussa.

Esimerkiksi näin:

kalamos

Sillä Jumalan mielen mukainen murhe
saa aikaan parannuksen,
joka koituu pelastukseksi
ja jota ei kukaan kadu;
mutta maailman huoli
tuottaa kuoleman.

Ja tuo avauksessa lainaamasi kohta
meneekin Raamattu kansalle käännöksessä
näin:

Raamattu kansalle

Älkää olko mistään huolissanne

Kysymys on siis tässä
asioista huolehtimisesta
ja huolissa olemisesta.

Mutta murhe on jotain syvällisempää.
Murhe murtaa.