Jeesuksen seuraaminen

[עֵד]

Tästä on varmasti monta keskustelua viritetty tai ainakin aihetta sivuttu useassakin.

Kun Jeesus pyysi Pietaria ja Andreasta seuraamaan Häntä itseään, kertoo evankeliumi, että ’he kohta (heti) jättivät verkkonsa’.

Mitä minä jätän?

Jätettäviä asioita löytyy. Niitä, joita pidän monella tapaa itselleni tärkeinä. Niin tärkeinä, että käytän aikaani ja voimavarojani ensisijaisesti niihin.

Olen joutunut totisen parannuksen paikalle. Minulla on ja on ollut tottumuksia, jotka korostavat itseäni ja kykyjäni, mutta ne eivät kirkasta Jumalaa. Niissä korostuu omavoimaisuus, impulsiivisuus, murehtiminen ja arvostelu.

Näitä joskus pohtiessani tuudittauduin siihen, että kyse on lihallisesta luonnostani, jota raahaan loppuikäni mukanani. Niinkin, mutta oman elämänsä antaminen Jeesukselle on kuolemista itselle/lihalle. Siinä prosessissa päähenkilö on Pyhä Henki, joka tulella polttaen puhdistaa juurisyineen sen, mikä ei ole Isästä Jumalasta.

On suurta armoa, kun saan seurata Jeesusta ja jättää ’verkkoni’.

[kalamos]

Siinä prosessissa päähenkilö on Pyhä Henki, joka tulella polttaen puhdistaa juurisyineen sen, mikä ei ole Isästä Jumalasta.

Näetkö tuossa ajatuksessa
yhteyttä tulessa kastamiseen
eli tuleen upottamiseen.

Raamattu kansalle

Hän kastaa teidät
Pyhässä Hengessä ja tulessa.

Hänellä on kädessään viskain,
ja Hän puhdistaa puimatantereensa.

Jyvät Hän kokoaa aittaansa,
mutta ruumenet Hän polttaa
sammumattomassa tulessa.

Nuo ruumenet ovat
nisunjyvään liittyviä akanoita ja roskia,
joista jyvä irrotetaan puimalla.

Kysymyksessä ei siis ole
valhevehnä eli luste
vaan nisunjyvä.