Ilo Taivaasta

[עֵד]

Tuttu jae Raamatusta on muistuttanut minua viime päivinä monin eri tavoin.

Älkää kuitenkaan siitä iloitko,
että henget ovat teille alamaiset,
vaan iloitkaa siitä,
että teidän nimenne
ovat kirjoitettuina taivaissa.

Usein olen fokusoinut Jeesuksen sanat vain tuohon hetkeen, mutta aivan kuin Pyhä Henki muistuttaisi sydämelleni vain taivaallisesta ilosta:

”Älä mistään (terveys, työ, toimeentulo, läheiset ym.) iloitse niinkuin siitä, että nimesi on kirjoitettuna taivaissa.”

[kalamos]

Ajatella.

Jossain siellä lukemattomien
nimien joukossa
on kirjoitettuna minun nimeni.

Taivaassa.

Eikä sitä pyyhitä pois.
Vaan minun syntini pyyhitään pois.

Minä, minä
pyyhin pois sinun rikkomuksesi
itseni tähden,
enkä sinun syntejäsi muista.

Iloni aihe ei varsinaisesti ole se,
että Hän, joka minussa asuu,
on suurempi kuin se,
joka asuu maailmassa.
Joskin se tietenkin
lohduttaa ahdistuksissa.

Lapsukaiset,
te olette Jumalasta
ja olette voittaneet heidät;
sillä hän,
joka teissä on,
on suurempi kuin se,
joka on maailmassa.

Tuossa on toki ilon aihetta,
mutta sitä kompensoi suuren surun aihe.

On ihmisiä,
jotka eivät ole vielä
antaneet sovittaa itseään
Jumalan kanssa.
Heillä ei ole iloa taivaasta.

Mutta kun se tapahtuu.
Niin sitten on ilojuhlan aika.
Koko taivas repeää.

Niin myös,
sanon minä teille,
on ilo Jumalan enkeleillä
yhdestä syntisestä,
joka tekee parannuksen.

Ja kun tämäkin suru
on nyt muuttunut iloksi,
niin kaikki nuo
avauksessakin mainitut
maanpäälliset asiat
ovat ilon aiheita.

Mutta jos Jumalan Valtakunta
ei täytä sydäntämme,
niin ei meillä voi olla
iloa Pyhässä Hengessä,
vaikka meillä olisi kaikki
nuo maanpäälliset siunaukset.

Ja opetuslasten olisikin pitänyt
ensisijaisesti iloita siitä,
että heidän kohtaamansa ihmiset
olivat saaneet ilon taivaasta,
kun pahan valta syrjäytettiin.

Ei siitä,
että pahat henget ovat heille alamaisia.

Siis ilomme aihe ei ole se,
että meillä on valta.

Ilomme aihe ei ole
kärsimyksistä vapaa elämä.

Ilomme aihe on
Jeesuksessa oleva
syntien sovitus
ja
iankaikkinen elämä.

Ja opetuslapset kyllä piankin oppivat,
että se ilo, mikä heille oli varattu,
oli osallisuutta Kristuksen kärsimyksiin.

Rakkaani,
älkää oudoksuko sitä hellettä,
jossa olette ja joka on teille koetukseksi,
ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,

vaan iloitkaa,
sitä myöten kuin olette osallisia
Kristuksen kärsimyksistä,
että te myös
hänen kirkkautensa ilmestymisessä
saisitte iloita ja riemuita.

Jos teitä solvataan
Kristuksen nimen tähden,
niin te olette autuaat,
sillä kirkkauden ja Jumalan Henki
lepää teidän päällänne.

[עֵד]

Ja opetuslasten olisikin pitänyt
ensisijaisesti iloita siitä,
että heidän kohtaamansa ihmiset
olivat saaneet ilon taivaasta,
kun pahan valta syrjäytettiin.

Tämä on evankeliumin ydin!

Ei niinkuin minä, vaan Sinä, Jeesus, heissä!