Ennen uudestisyntymistään
he halusivat maksaa.
Luukas (9:54-55) kirjoitti:
Kun hänen opetuslapsensa
Jaakob ja Johannes sen näkivät,
sanoivat he:
"Herra, tahdotko,
niin sanomme,
että tuli taivaasta tulkoon alas
ja hävittäköön heidät?"
Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä.
Mutta kun he syntyivät uudesti
ylhäältä Hengestä,
niin heistä tuli uusia luomuksia.
Tuosta Johanneksestakin oikein
Rakkauden apostoli.
Paavali kirjoittaa
Roomalaiskirjeen luvussa 12
roomalaisille uskoontulleille,
että heidän tulisi nyt pelastettuina
antaa itsensä
eläväksi, pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi.
Siis Jumalan palvelemiseen.
Paavali (Room 12:1) kirjoitti:
Niin minä
Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.
Tällainen antautuminen
edellyttää hyvin syvällistä
mielen uudistusta.
Paavali (Room 12:2) kirjoitti:
Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa
mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Ja tuon seurauksena
meidän mielemme
tulee sellaiseksi kuin
jatkojakeet kuvaavat.
Emme ajattele itsestämme liikoja.
Ymmärrämme sen,
että itse kullakin on oma tehtävänsä.
Mutta tiedämme oman paikkamme
Kristuksen Ruumiissa.
Ymmärrämme sen,
että meitä armoitetaan eri tavoilla.
Ja iloitsemme itse kunkin armoituksesta.
Ja tähän asti kun olemme päässeet,
niin olemmekin jo uudistuksessamme
edenneet Rakkauteen asti.
Paavali (Room 12:9-10) kirjoitti:
Olkoon rakkaus vilpitön,
kammokaa pahaa,
riippukaa hyvässä kiinni.
Olkaa veljellisessä rakkaudessa
helläsydämiset toisianne kohtaan;
toinen toisenne kunnioittamisessa
kilpailkaa keskenänne.
Tuon huippukohdan jälkeen
olemme valmiit
antamaan itsemme
eläväksi, pyhäksi Jumalalle
otolliseksi uhriksi
eli toimelliseen Jumalan palvelemiseen
Hengessä palavasti.
Mutta se merkitsee aina myös
laskeutumista ahdistuksiin.
Ja kuitenkin olemme
nyt vihdoin siinä tilassa,
jossa me olemme hyödyksi
toinen toisillemme,
ja voimme vahvistaa toisiamme
ja meillä on näin toivon näköala.
Paavali (Room 12:12-16) kirjoitti:
Olkaa toivossa iloiset,
ahdistuksessa kärsivälliset,
rukouksessa kestävät.
Pitäkää pyhien tarpeet ominanne;
harrastakaa vieraanvaraisuutta.
Siunatkaa vainoojianne,
siunatkaa, älkääkä kirotko.
Iloitkaa iloitsevien kanssa,
itkekää itkevien kanssa.
Olkaa keskenänne yksimieliset.
Älkää korkeita mielitelkö,
vaan tyytykää alhaisiin oloihin.
Älkää olko itsemielestänne viisaita.
Nyt olemme valmiudessa
palvelemaan Jumalaa
siinä tehtävässä,
joka meille on annettu.
Se tietää kuitenkin aina
suuria vaikeuksia.
Koko pimeyden valtakunta
hyökkää meitä vastaan.
Ja tätä varten
luvun loppuosan ohjeistus
on meille erittäin tärkeä,
ettei mielemme uudistus latistu,
jolloin menetämme sen
Rakkauden voiman,
joka meillä oli.
Jäljelle jäisi silloin vain se
tuomitseva huru-ukko
lakikirjansa kanssa,
joka aina ehtii olla eka,
paitsi silloin,
kun pitäisi mennä koiran purtavaksi.
Paavali (Room 12:17-21) kirjoitti:
Älkää kenellekään
pahaa pahalla kostako.
Ahkeroikaa sitä,
mikä on hyvää
kaikkien ihmisten edessä.
Jos mahdollista on
ja mikäli teistä riippuu,
eläkää rauhassa
kaikkien ihmisten kanssa.
Älkää itse kostako, rakkaani,
vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle,
sillä kirjoitettu on:
"Minun on kosto,
minä olen maksava, sanoo Herra".
Vaan
"jos vihamiehelläsi on nälkä,
ruoki häntä,
jos hänellä on jano,
juota häntä,
sillä näin tehden
sinä kokoat tulisia hiiliä
hänen päänsä päälle".
Älä anna pahan itseäsi voittaa,
vaan voita sinä paha hyvällä.
Tuliset hiilet on suloinen lämmike.
Ei ole niin kauhean paljon aikaa,
kun esimerkiksi täällä
kylmässä pohjolassa
rakennustyömailla lämmittimenä
oli koksikori.
Teemme siis hyvää lähimmäisillemme,
kun kokoamme tulisiaa hiiliä
heidän päänsä päälle.
Eli tuo viittaa makuupaikan
viereen pääpuolelle
tuotaviin hiiliin.