Minä ymmärrän tuon jälkimmäisen niin,
että jos lakkaamme
pilkkaamasta Pyhää Henkeä,
joka vetää meitä Kristuksen luo,
niin silloin me saamme
Jeesuksen veren tähden
kaikki synnit anteeksi.
Silloin me synnymme Hengestä,
ja kuulumme Jumalan kansaan.
Olemme Jumalan lapsia.
Jeesus puhuu vuorisaarnassa
Israelin kansalle siitä,
miten Jumalan lasten tulee elää.
Siis meillä on nyt Isä.
Isä ei lakkaa olemasta meidän Isämme,
jos me emme anna anteeksi
toisten rikkomuksia.
Mutta Isä kohtelee tällaista lastaan,
niinkuin tämä lapsi kohtelee muita.
Kysymys on
kylvämisen ja niittämisen laista.
Jos minä tuomitsen jonkun
rikkomuksestaan
ja vaadin hänelle tuomiota,
niin aivan samalla tavalla
Jumala sitten käsittelee minua.
Saan sen tuomion,
minkä olen minua vastaan rikkoneelle vaatinut.
Minä kun teen aivan samoja tekoja,
kuin se, jonka tuomitsen.
Mutta tämä kaikki koskee ajallista elämää.
Eli olemme tuossa Vuorisaarnan kohdassa
siirtyneet Isä Meidän -rukouksen
ajallista elämää koskevaan osioon:
Matteus (6:11-13) kirjoitti:
anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme;
ja anna meille
meidän velkamme anteeksi,
niinkuin mekin annamme anteeksi
meidän velallisillemme;
äläkä saata meitä kiusaukseen;
vaan päästä meidät pahasta
Mutta iankaikkisuuskohtalomme
sinetöityy sinä hetkenä,
kun lakkaamme pilkkaamasta
Pyhää Henkeä.