Eräänlainen alkupiste ja lähtölaukaus tai lupaus Kristuksen syntymästä
annetaan ihmissuvulle heti syntiinlankeemuksen jälkeen.
Jumala puhuu käärmeelle
vaimon siemenestä:
Mooses (Gen 3:15) kirjoitti:Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille
ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille;
se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.
Sukupuu tarkentuu Aabrahamille annetun lupauksen kautta.
Iisakin ja Jaakobin jälkeen määrittyy Juuda.
Messias on oleva Daabidin Poika.
Koko ajan lupauksen täyttyminen näyttää raukeavan.
Jo siinä, kun Jumala varsin pian Aadamin kuoleman jälkeen
joutuu hävittämään ihmiset vedenpaisumuksessa.
Sitten Aabraham tulee vanhaksi ja Saara kuivettuu.
Iisak on uhrialttarilla. Jaakob pettäjänä pakenee erämaahan.
Juudan suku näyttää tyssäävän ihan väkisin - Juudaan.
Kunnes lopulta ja suorastaan kummallisten koukeroiden kautta
voidaan kirjoittaa aikakirjoihin:
Matteus (1:3) kirjoitti:Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista
Näin jatkuu Jeesuksen syntymään asti.
Ja vielä sen jälkeenkin.
Enkeli ilmestyy Joosefille yöllä unessa,
ja käskee ottaa Marian ja lapsen ja paeta Egyptiin
tyyliin - aikaa ei ole yhtään ja siitäkin on jo puolet kulunut.
Tähän hetkeen Magda-siskokin viittasi.
Matteus (2:13-14) kirjoitti:Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin,
ja ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon;
sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet.
Niin hän nousi, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin.
Vielä Jeesuksen kolme vuotta kestävän toiminnan aikanakin
hän on monta kertaa menettämässä henkensä.
Siis tavalla, joka olisi nollannut lupauksen Hänestä,
joka murskaa käärmeen pään.
Mutta Jumalan lupausta ei mikään voi pysäyttää.
Tänään lupaus kuuluu meille.
Meistäkin voi tulla Jumalan lapsia uskon kautta Jeesukseen.
Itse asiassa meistä tulee Hänen ruumiinsa jäseniä.
