Jumalan ja hänen tahtonsa kokosydämisestä rakastamisesta

[Annu]

Osa kirkkoherra Sammeli Juntusen esityksestä "Alusta alkaen 22."
Savonlinnan tuomiokirkossa 03.04.2008

JUMALAN JA HÄNEN TAHTONSA KOKOSYDÄMISESTÄ RAKASTAMISESTA

...Jumalan kokonaisvaltaiseen, ruokkivaan hoivaan kuuluu myös se,
että Aabraham olisi koko sydämestään Herran oma ja rakastaisi
hänen tahtoaan.

Jossain kristillisissä piireissä pidetään paljon ääntä siitä, että ihmisen
on oltava "kokosydämisesti antautunut Jumalan tahtoon". Näinhän
asia tietysti onkin, Jumalan laki vaatii koko ihmisen. Vanhassa
testamentissa Jumala useaan otteeseen sanoo, että sydän ei voi olla
jakautunut jumalasuhteen asioissa. Myös Jeesus sanoi: "Jos joku tahtoo
seurata minua, mutta ei jätä kaikkea, mitä hänellä on, se ei voi olla
minun opetuslapseni.

Minusta Aabrahamin tapaus kuitenkin osoittaa, että ei ihminen voi
omalla päätöksellään tai edes painostuksella "antautua kokosydämisesti".
Jumala vaikuttaa sen kristityn elämässä pikkuhiljaa, johdattaa hänet
armollaan yhä syvempään jumalasuhteeseen ja Jumalan rakastamiseen.
Tästä ehkä kaunein esimerkki on Psalmi 119. Se on hengästyttävän pitkä
(176 jaetta) Jumalan lain ylistys:

(jatkuu)

[Annu]

(Jatkoa edelliseen)

Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt
kurjuuteeni. En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä
niillä sinä minut virvoitat. Sinun omasi minä olen, pelasta
minut. (Ps 119:92-94)

Kaikella täydellisellä on rajansa, sen minä olen nähnyt,
mutta sinun käskysi ovat ylen avarat. Kuinka sinun lakisi
onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkiskelen.
(Ps 119:96-97)

Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut
sinun asetuksesi. Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra,
ja sinun lakisi on minun iloni. Saakoon minun sieluni elää
ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot. Minä
olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä
minä en unhota sinun käskyjäsi. (Ps119:173-176)

Luther kertoi mietiskelevänsä Psalmia119 joka päivä. Ja
kuitenkin hän oli kirkkohistorian ehkä kovin lakihenkisyyden
vastustaja.

Tämä näennäinen ristiriita selittyy sillä, että Jumalan sana
saa aikaan sen, mistä se puhuu. Lupauksillaan Jumala
synnyttää ihmisessä hengellistä elämää, ja sen seurauksena
hän alkaa aste asteelta rakastaa Jumalan tahtoa yhä enemmän.
Se on kuitenkin koko elämän kestävä prosessi, jossa 13 vuotta
ei ole mikään tavaton mittayksikkö. Eikä tässä prosessissa
tämän elämän aikana koskaan päästä loppuun asti. Olen joskus
tavannut kristityn, joka ei omasta mielestään ollut kahteen
viikkoon tehnyt lainkaan syntiä, mutta sellainen ihminen on sokea
omalle itselleen ja vailla itsetuntemusta.

Tässä vielä linkki sivuille, josta tuo lainattu tekstin osa löytyy:
https://www.savonlinnanseurakunta.fi/do ... 6729ea4485