En ole '"laumaeläin"

[Emilio]

En koe kuuluvani mihinkään porukkaan, enkä mihinkään verkostoon, enkä ole ns. laumaeläin, tai laumaihminen. En seuraa muuta laumaa.

[Annu]

Haluaisitko kuitenkin kuulua johonkin "laumaan" vai
onko koko ajatus Sinulle vastenmielinen? Tunnetko
olosi jotenkin vaivautuneeksi, jos olet esimerkiksi
jossain uskovien yhteydessä?

Kyselen, koska aloituksesi herätti niin monenlaisia
ajatuksia. Syitä siihen, miksi olet tahtoen tai tahtomattasi
yksinäinen sielu, et tuonut esiin.

(Itsekin olen aika lailla erakkoluonne ja laumaan
liittymisessä ja siinä pysymisessä on minulle omat
haasteensa.)

Jeesus kuitenkin pitää laumastaan huolen ja paimentaa
meitä omille teillekin eksyviä muiden pariin - näin
olen ymmärtänyt.

[Emilio]

Syitä on monia, ihan jo lapsuudesta asti. En pysty integroitumaan mihinkään ryhmän ja usein ryhmä hylkää minut, ja en itseasiassa hirveästi edes kaipaa ryhmään kuulumista. Vain työtoverin joka aito kaveri. Muuten voin toimi yksin. Olen vastarannankiiski monessa asiassa ja individualisti, oman tien kulkija mutta uskovana Jeesus tien kulkija. Minä ymmärrän niin että Jeesus ei pakota laumasta irronnutta tai erilleen joutunutta takaisin laumaan jos se eroon joutunut ei sitä itse halua. En halua. Haluan kyllä seurata hyvää paimenta ja seuraakin, mutta yksi tai kaksin. En lauman kanssa. Lauma ei ole koskaan hyväksynyt minua tai pitkään halunnut minun seuraani jos olen äänessä ja vastustan laumassakin monia asioita.

[Annu]

Kiitos, että vastasit! Varmasti on pääasia, että haluat
sisimmässäsi seurata Jeesusta. Jos on kovin vaikeita
kokemuksia yhteisössä ja kokee vain tulevansa torjutuksi
ja hyljeksityksi ja ehkä väärin ymmärretyksikin niin
eihän se houkuta kyseiseen laumaan.

Yksikin uskova ystävä on silti hyvä olemassa. Yksin
kulkien mieli masentuu herkästi ja toisesta voi saada
tukea ja toisaalta itse voi olla myös antavana osapuolena.

Toivon Sinulle oikein siunauksellista ja rauhaisaa Joulun
aikaa!

[Emilio]

Kiitos. Vaikutat aidosti ystävälliseltä ja ymmärtäväiseltä, etkä tuomitsevalta.


Uskovien suunnalta olen huomannut paljon sitä, että laumasta erottuvaa, laumasta poikkeavaa ei suvsita eikä ymmärretä. Suvaitsevaisuus on todella vaikeaa monille uskoville ja helposti tuomitaan.

[Natanael]

KUKAAN MAAILMAN MERKITTÄVISTÄ PYHISTÄ EI OLE OLLUT LAUMAELÄIN.

Jos luet heistä, huomaat heidän olleen yksinäisiä sieluja. Yksinäisyys näyttää olevan yksi hinta, joka pyhimyksen on maksettava pyhyydestään. Esimerkiksi Eenok, Nooa, Abraham ja Mooses kulkivat elämänsä polun melko erillään aikalaisistaan. He kokivat yksinäisyyttä, vaikka monet ihmiset ympäröivätkin heitä. Esikristillisen ajan profeetat erosivat suuresti toisistaan, mutta heillä oli yksi yhteinen tunnusmerkki:
he joutuivat kokemaan yksinäisyyttä, jota he eivät itse olleet valinneet.

Jeesus kuoli yksin pimeydessä, piilossa kuolevaisen ihmisen silmiltä, eikä kukaan nähnyt Häntä, kun Hän nousi voitonriemuisena ja käveli ulos haudasta, vaikka monet näkivät Hänet jälkeenpäin ja todistivat näkemäänsä. Ennen ristiinnaulitsemistaan Jeesus sanoi opetuslasten, läheisimpien ystäviensä, hylkäävän pian hänet. Ristillä Jeesus koki sen kaikkein hirvittävimmän yksinäisyyden, kun Hänen Isänsä, hylkäsi hänet kokemaan helvetin kauhut meidän puolestamme.
Ristillä ei kuollut laumaeläin, vaan yksinäinen, meidän syntiemme vuoksi teurastettu karitsa.

“Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.”

“Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Yksinäisyyden kieltäminen ja iloisesta yhteisestä rakkaudesta puhuva todistaa vain sen, että puhuja ei ole koskaan kulkenut Jumalan kanssa ilman jonkin yhteisön hänelle antamaa tukea ja rohkaisua. Kumppanuuden tunne syntyy enemmänkin ystävällisten ihmisten läsnäolosta kuin Kristuksen seurasta.

Elämän tielle johtava “ahdas portti” on kuin pyöröovi, jokaisen on lähdettävä Jeesuksen seuraajaksi yksin: kysymys on “minun iankaikkisesta osastani”. Suuri laumaeläinten joukko kulkee toisenlaisesta portista. Jeesus kuvaa sitä näin: “Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät.” Samassa Matteuksen evankeliumissa Jeesus kertoo myös niistä, jotka eivät ole laumaeläimiä: “mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.”

Emme voi kantaa ristiä muiden seuran avittamana. Vaikka uskovaa ympäröisi valtava joukko, hänen ristinsä on hänen yksinään. Ristiään kantava on erillään suuresta joukosta, muuten hänellä ei olisi ristiä. Tämän maailman ihmiset eivät ole sen miehen ystäviä, jolla on risti. Opetuslapsetkaan eivät seisseet loppuun asti Jeesuksen rinnalla, vaan Jeesuksen pidätyshetkellä Getsemanen puutarhassa opetuslapset hylkäsivät hänet ja pakenivat.

Kristityn yksinäisyys johtuu hänen vaelluksestaan Jumalan kanssa jumalattomassa maailmassa. Surullista, mutta totta on, että Jeesuksen seuraajan tie vie usein hänet pois sekä “hyvien kristittyjen” toveruudesta että uudestisyntymättömästä maailmasta. Uskovan inhimilliset vaistot huutavat kumppanuutta niiden kanssa, jotka voisivat ymmärtää hänen kaipauksensa, pyrkimyksensä ja hänen syventymisensä rakkauteensa Kristusta kohtaan. Usein on niin, että koska hänen ystäväpiirissään on vain hyvin harvoja, jotka jakavat hänen sisäiset kokemuksensa - hänen on pakko vaeltaa yksin.

Jos seurustelemme muiden kanssa seurakunnan säännöllisessä toiminnassa, niin meillä on tietty määrä sosiaalista seuraa. Hyvin monien uskollisten Jeesuksen seuraajien on kuitenkin vaikea löytää syvempää hengellistä toveruutta. Uskova voi kokea jumalallisen läsnäolon todellisuutta sisäisenä kokemuksensa, mutta usein on niin, että hän ei löydä monia, jotka ymmärtäisivät häntä.

Todella hengellinen ihminen on monella tapaa omituinen. Hän ei elä itselleen vaan edistääkseen toisen etuja. Hän yrittää saada ihmiset antamaan kaiken Herralleen eikä pyydä osuutta tai kunniaa itselleen. Hän ei iloitse siitä (eikä pyri siihen), että häntä kunnioitetaan, vaan siitä, että hän näkisi Vapahtajansa kirkastuvan ihmisten sydämissä ja silmissä. Hänen ilonsa on nähdä Jeesuksen ylennyksen suostuen tulevansa mahdollisesti itse muiden laiminlyömäksi.

Hän löytää harvoja, jotka välittävät puhua siitä, mikä on hänen mielenkiintonsa kohteena, joten hän on usein hiljaa ja huolestunut keskellä meluisaa uskonnollista “kauppapuhetta”. Tällä hän voi ansaita tylsän ja liian vakavan maineen, joten häntä saatetaan vältellä. Uskonsa todellisuutta ja Vapahtajansa rakastavaa seuraa hän elää sydämessään.

“Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.”

On totta, että monet meistä ovat sosiaalisesti estyneitä tai rajoittuneita. Tämä voi saada tuollaisen Jeesuksen uskollisen seuraajan etsimään Jumalasta sitä, mitä hän ei löydä mistään muualta. Hän oppii sisäisessä yksinäisyydessä sen, mitä hän ei olisi voinut oppia joukosta – että Kristus on kaikki kaikessa. [/quote]

Erillisyyttä ja sisäistä yksinäisyyttä kokeva uskova ei ole muita pyhempi, eikä hän ole ankara pyhimys. Hän todennäköisesti tuntee olevansa vähin uskovien joukossa ja syyttää todennäköisesti itseään yksinäisyydestään. Hän haluaa jakaa tunteensa muiden kanssa ja avata sydämensä jollekin samanmieliselle sielulle, joka ymmärtää häntä, mutta häntä ympäröivä henkinen ilmapiiri ei rohkaise siihen, joten hän on hiljaa ja kertoo surunsa yksin Jumalalle. Iloinen kristitty on suurella joukolla mukavampaa seuraa.

Yksinäinen “pyhimys” ei ole vetäytynyt ihminen, joka paaduttaa itsensä inhimillistä kärsimystä vastaan ja viettää päivänsä taivasta mietiskellessä. Päinvastoin on totta, että hänen yksinäisyytensä saa hänet tuntemaan myötätuntoa särkyneiden, langenneiden ja synnin turmeltuneiden ihmisten lähestymiseen. Koska hän on irti maailmasta, hän pystyy sitäkin paremmin auttamaan uskosta osattomia. Totuuden Sanassa pysyvä uskova on lopulta ainoa, joka voi maailman ihmistä auttaa.

“He eivät ole maailmasta, niin "kuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.”

Monien nykyajan kristittyjen heikkous on se, että he tuntevat olonsa liian kotoisaksi maailmassa. Pyrkiessään sopeutumaan yhteiskuntaan ja sen ihmisten elämäntapaan he ovat menettäneet pyhiinvaeltajaluonteensa ja heistä on tullut olennainen osa sitä moraalista järjestystä, jota vastaan heidät on lähetetty protestoimaan. Maailma tunnistaa heidät (nykykristityt) ja hyväksyy heidät sellaisina kuin he ovat. Tämä on jotain surullista, mitä heistä voidaan sanoa: he eivät ole yksinäisiä, mutta eivät myöskään pyhiä.

[Emilio]

Totta. Käytin maallista termiä laumaeläin jota media viljelee. Ihminen ei ole eläin. Maailman mielestä ihminen on nisäkäs kuten on valaskin ja kissat ja moni muukin eläin. Ihminen on ihminen, eläin on eläin.


En ole valinnut yksinäisyyttä minäkään, mutta kun tarpeeksi koko elämä hyljitään ja eristetään porukasta yleensä erilaisuuteni ja massasta poukkeavuuteni ja jotenkin vaikeuksien ja ahdistusten kautta ja yksinäisyyden kautta kehittyneen rohkeuteni (jolla en voi kuitenkaan ylpistelöä, lankeamatta) takia ja monesti en edes tiedä syytä, niin sitä alkaa jo ajatella olevansa onnellisempi yksin tai kaksin. Kaksin olen onnellisempi. Yksinkin jos se toinen on vain Jeesus. On myös muistettava, että kolmisäikeinen lanka ei helposti katkea.


En ole laumasielu, mutta Jeesusta Messiasta (Voideltu, Isän Jumalan Voideltu, kolmiyhteisen Jumalan Voideltu ja yhtä Jumala kaikessa kuin Isäkin) seuraan koska Hän on ainut HYVÄ PAIMEN. ITSEKKÄÄN EN VOISI KOSKAAN OLLA ITSESSÄNI, OMASSA LIHASSANI SAMALLA TAVALLA HYVÄ PAIMEN KUIN MITÄ JEESUS ON, ELLEI SE HYVYYS MINUSSA OLE JUURI NIMENOMAAN JEESUS MINUSSA JA YHTÄ OLEMINEN JUMALANI JA VAPAHTAJASI KANSSA, KANSSA PERILLISENÄ, HÄNEN ASTIANAAN. EI MINUSSA ITSESSÄNI OLE MITÄÄN HYVÄÄ, KAIKKI ON LAHJAA JA ARMOA.