Ehtoollinen

[Annu]

Kysymykseni ei koskenut oikeastaan sitä, saako kodeissa
viettää ehtoollista vaan sitä, saanko viettää sitä aivan
yksinkin kotonani ilman kenenkään muun seurakuntalaisen
läsnäoloa.

[rupattelija]

Annu, totta, en tullut ajatelleeksi siitä. Hyvä kysymys ja se mietityttää.

No viime kesällä kävimme erään uskonveljen luona ja sielläkin oli mukana ukrainalaisia uskovia. En tiennyt että uskonveljellä oli tapana järjestää ehtoollinen. Vaikka sisimmässäni olin toivonut saada ehtoollisen sieltä niin olin yllättynyt että meille järjestettiin ehtoollinen hänen kodissa.

Nykyään uskovat alkoivat kokoontua omissa kodeissa ja murtaa leipää yhdessä. Voit tarkistaa löytyykö omassa paikkakunnassasi sellainen kodissa kokoontuminen ja ehtoollinen.

Tai voit rukoilla ja pyytää Herralta johdatuksen jonkun uskovan kotiin missä kokoonnutaan yhteen Jeesuksen nimen tähden ja siellä pidetään ehtoollisen.

[Natanael]

Kaikista keskeisistäkin opinkohdista uskovien keskuudessa vallitsee monenkirjavia käsityksiä, niin myös ehtoollisesta. Tämä on sekä hyvin valitettavaa, että surullista. Seurakunnan merkitys on vähentynyt monessa suhteessa: ehtoolista saatetaan nauttia yksinkin ja eräs ystäväni (ammatiltaan psykologi) oli sukeltanut yksin lampeen ja kokenut, että Jeesus kastoi hänet tuossa hetkessä. Kaikkien mielestä kasteeseen tai ehdolliseen ei siis tarvita muita uskovia ihmisiä.

Näen asian niin, että ehtoollista tulee nauttia yhdessä muiden veljien ja sisarten kanssa, sillä ehtoollinen on itsensä Jeesuksen Kristuksen seuraajilleen asettama: ehtoollisella tulemme yhdessä osalliseksi Jeesuksesta.

Siunauksen malja, jonka me siunaamme,
eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen?
Se leipä, jonka murramme,
eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen

Hyvin monet ajattelevat, että ehtoollinen on pelkästään muistoateria, eikä todellista osallisuutta Herraamme ja Vapahtajaamme tapahdu. Muutamat hyvin suuret seurakunnat edustavat ns. muuttumisoppia. Jeesuksen sanat ymmärretään niin, että leipä ja viini muuttuvat Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi. Siksi ehtoolliselta jäänyttä leipää ja viiniä säilytetään huolella Kristuksen palvontaa varten. Näissä kirkkokunnissa opetetaan myös, että Kristus uhrataan aina uudelleen jokaisessa ehtoollisessa: puhutaan ns. messu-uhrista. Koska sekä ehtoollisaineiden muuttuminen että messu-uhri riippuvat papista, korostuu myös papin virka.

Itse olen sisäistänyt ehtoollisen niin, että siinä me kohtaamme Jeesuksen, ja vieläkin enemmän: nauttiessamme leivän ja viinin me tulemme yhdessä osallisiksi Hänestä ja hänen kuolemastaan. Se on niin ihmeellinen tosiasia, että emme sitä voi järjellämme ymmärtää, mutta me saamme uskoa sen. Se on uskon yhteyttä Häneen, joka on kuollut meidän puolestamme, sinun ja minun.
Osallisuus Jeesuksen ruumiiseen ja vereen pyhässä ehtoollisessa yhdistää toisiinsa kaikki maailmanlaajuisen Kristuksen seurakunnan jäsenet. Ehtoollisella olen yhteydessä kaukaisiinkin veljiini ja sisariini Kristuksessa. Todellista yhteyttä Jeesukseen tai toisiimme ei kuitenkaan luo pelkkä osallistuminen ehtoolliseen, vaan ehtoollisen evankeliumi, syntien anteeksiantamus, jonka otamme uskossa vastaan.

Ehtoollisaineet voidaan ottaa vastaan myös väärin, jolloin vastaanottaja jää ehtoolliseen liittyvää siunausta vaille.

Sen tähden,
joka kelvottomasti syö tätä leipää
tai juo Herran maljan,
hän on oleva vikapää
Herran ruumiiseen ja vereen.

Koetelkoon siis ihminen itseänsä,
ja niin syököön tätä leipää
ja juokoon tästä maljasta;
sillä joka syö ja juo
erottamatta Herran ruumista muusta,
syö ja juo tuomioksensa.

Millä perusteella joku voi sitten syödä tai juoda ehtoollisaineet omaksi tuomioksensa? Koska ehtoollisleipä on Herramme sanojen mukaan Hänen ruumiinsa ja viini Hänen verensä, niin niitä vain tavallisina aineina nauttiva torjuu ja halveksii ehtoollisaineiden todellista merkitystä. Vaikka aineiden atomit ja molekyylit eivät muutu ehtoollisella koostumukseltaan miksikään, niin Jeesuksen sanoihin uskoen otan ne vastaan Hänen ruumiinaan ja Hänen verenään.
EHTOOLLISTA NAUTTIESSANI USKON VAIN LAPSENKALTAISESTI SEN, MITÄ JEESUS SANOO.

Meidän, eikä opetuslastenkaan, tarvitse jäädä pysyvästi epätietoisuuteen kysellessämme ehtoollisen sisällöistä. Hyvä lähtökohta on se, että annamme Raamatun selittää itse itseään. Suhteessa ehtoolliseen sen tekee itse meidän Herramme ja Vapahtajamme. Viimeisellä ehtoollisella toistuvat jälleen sanat ”minun lihani (=ruumiini)” ja ”minun vereni” – ehtoollisen leivässä ja viinissä.

Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän,
siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa
ja sanoi:

"Ottakaa ja syökää;
tämä on
minun ruumiini."

Ja hän otti maljan,
kiitti ja antoi heille ja sanoi:

"Juokaa tästä kaikki;
sillä
tämä on minun vereni,
liiton veri,
joka monen edestä vuodatetaan
syntien anteeksiantamiseksi.

Keskenään riitelevät juutalaiset jäivät oman ymmärryksensä varassa täysin ymmälleen kuunnellessaan Jeesuksen puhetta.

Niin Jeesus sanoi heille:

"Totisesti, totisesti minä sanon teille:
ellette syö Ihmisen Pojan lihaa
ja juo hänen vertansa,
ei teillä ole elämää itsessänne.

Joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä,
ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Sillä minun lihani on totinen ruoka,
ja minun vereni on totinen juoma.

Joka syö
minun lihani
ja juo
minun vereni,
se pysyy minussa, ja minä hänessä.”

[kalamos]

Tässä viestiketjussa
on erityisesti etsitty vastausta siihen,
miten viettää ehtoollista kotonaan.

Toki olen sitten kertonut ehtoollisen
merkityksestä enemmänkin
ja kokemuksestani myös
yhteisessä kokoontumisessa
ehtoollisen jakamisesta.

Löysin toisesta avauksesta
asiaan liittyen hyvän kysymyksen,
jonka haluan nyt tuoda tähän keskusteluun,
jossa aihetta on jo paljon käsitelty.

Mutta pitäisikö mieheni lukea ääneen ensin 1Kor. 11:25-29 asti vai 1Kor. 11:23-34 asti? Kun mieheni on lukenut nämä kohdat, voiko niiden kohtien jälkeen syödä happamatonta leipää ja sitten juoda viiniä vai?

Pitäisikö mieheni ensin lukea Raamatun kohtia 1Kor. 23-24 ja sitten syödä leipää ja sitten taas lukea Raamatun kohtia 1Kor. 25-26 ja sitten juoda viiniä vai kuinka pitäisi toimia kotiehtoollisen kanssa?

Toivon, että kertaat tässä ketjussa
jo olevan keskustelun.

Mies on todellakin perheen pappi.
Hänen tehtävänsä on tehdä papilliset tehtävät.

Ensinnäkin pestä jalat.

Toinen vaihe on
leivän ja viinin siunaaminen.

Näistä olen jo edellä kirjoittanut.

Nämä asiat tehdään erityisesti rukouksessa.
Mutta jos joku haluaa ihan kirjaimellisestikin
pestä lähimmäisensä jalat,
niin ei siinä mitään pahaa ole.

Mutta kysymyksessä on kuitenkin siis
kaikki se, mitä Jeesus ristillä teki
meidän hyväksemme.

Ja niin tuohon rukoukseen
sopii mielestäni hyvin
paitsi syntien käsittely
myös sairauksien esille tuominen.
Meillä on lupa pyytää
Jeesuksen veren vaikuttamaa
puhdistusta ja parantumista.

Kolmas vaihe on
leivän murtaminen ja jakaminen
sekä viinin kaataminen ja maljan ojentaminen.

Ja sitten syöminen ja juominen.
Ja lopuksi on kiitoksen aika.

Kuitenkin, jos ehtoollinen
muotoutuu kovin kaavamaiseksi,
niin se voi latistua muodollisuudeksi.

Me olemme kuitenkin ehtoollisella
Ristin juurella
kaksoisvirran äärellä.



Jeesuksen Rakkaus meitä kohtaan
näkyi siinä,
että Hän antoi
Sydämensä revetä tähtemme.



Me siis tuossa hetkessä
muistelemme Jeesuken kuolemaa.

Ja heidän syödessään
Jeesus otti leivän,
siunasi, mursi
ja antoi opetuslapsillensa
ja sanoi:

"Ottakaa ja syökää;
tämä on minun ruumiini".

Ja hän otti maljan, kiitti
ja antoi heille ja sanoi:

"Juokaa tästä kaikki;
sillä tämä on minun vereni, liiton veri,
joka monen edestä vuodatetaan
syntien anteeksiantamiseksi.

Valitettavasti kuten ensimmäisessä
viestissäni totesin,
tuo Sanan kohta on joillekin vaikea.

Sitä halutaan jotenkin vesittää
puhumalla Jeesuksen veren osallisuudesta.

Tosin Paavali käyttää tuotakin ilmaisua,
mutta ei mielestäni ohjeeksi
ehttoollisen siunaamis- tai jakamistilanteeseen.

Minä ainakin haluan käyttää
suoraan Jeesuksen käyttämiä ilmaisuja.
Tulen osalliseksi
Jeesuksen ruumiista je verestä
syömällä ja juomalla ne.

Tässä ketjussa on jo paljon
ehtoollisen vietossa soveltuvia
Raamattulainauksia.

Rupattelijan kysymykseen vastaisin,
että erityisen soveliasta on lukea
kotona keskinäisessä ehtoollisen vietossa
seuraava katkelma Paavalin tekstistä:

Sillä minä olen saanut Herralta sen,
minkä myös olen teille tiedoksi antanut,
että Herra Jeesus sinä yönä,
jona hänet kavallettiin,
otti leivän,
kiitti, mursi ja sanoi:

"Tämä on minun ruumiini,
joka teidän edestänne annetaan;
tehkää tämä minun muistokseni".

Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen
ja sanoi:

"Tämä malja on uusi liitto minun veressäni;
niin usein kuin te juotte,
tehkää se minun muistokseni".

Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää
ja juotte tämän maljan,
te julistatte Herran kuolemaa,
siihen asti kuin hän tulee.

[Natanael]

Meille varmaan on tuttu Luukaan evankeliumin kertomus viimeisestä ehtoollisesta. Sen Jeesus nautti yhdessä opetuslastensa kanssa. Tässä ketjussa on viitattu kotiehtoollisen mahdollisuuteen, niin vastaan tässä omasta puolestani kysymyksen, voimmeko viettää ehtoollista aivan pienellä porukalla, vaikka kahdestaan kodissamme.

Huomionarvoista on se, että Jeesuksen jakaessa ehtoollista Hänen sanansa “Tehkää tämä minun muistokseni" on kreikan kielen monikkomuodossa. Tämä tarkoittaa, että Jeesus oletti, että he kaikki muistaisivat tai juhlisivat Hänen kuolemaansa. Selvältä näyttää se, että Jeesus käski opetuslapsia ottamaan säännöllisesti ehtoollisen.

Yleisesti uskotaan, että Apostolien teot opettaa varhaisuskovien ottaneen ehtoollisen yhdessä temppelissä ja kodeissaan. Vainojen lisäännyttyä temppelin (pyhäkön) ovet sulkeutuivat eikä kirkkoja tai seurakuntakeskuksia voitu rakentaa, joten yhteiset kokoukset siirtyivät seurakuntalaisten koteihin. Kotikokouksissaan uskovat omistautuivat jatkuvasti apostolien opetukselle ja yhteisöllisyydelle, leivän murtamiselle (=ehtoollinen) ja rukoukselle.

“Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.”.... “Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella.”

Raamattu paljastaa, että varhainen kirkko vietti ehtoollista yhdessä ryhmänä eikä yksilöinä. Ensimmäisessä Korinntolaiskirjeessä apostoli Paavali sanoo, että alkuseurakunta kokoontui yhteen ehtoolliselle, vaikkakin kokoontumisiin littyi ongelmia - niistä Paavali kirjeessään vakavastii puhuu. Joka tapauksessa Paavali lähtee siitä, että
ehtoollinen oli seurakuntalaisten yhteinen ateria, joka vahvisti uskoa ja seurakuntalaisten keskinäistä yhteyttä.
Paavali esittää lausunnot yhteydestä tai leivän murtamisesta, jotka ovat tärkeitä.

“Eikö siunauksen malja, jonka siunaamme, ole osallisuutta Kristuksen veressä? Eikö leipä, jonka rikomme, ole osallisuutta Kristuksen ruumiiseen? Koska on yksi leipä, niin me monet olemme yksi ruumis. sillä me kaikki nautimme yhdestä leivästä.”

Uuden testamentin selkeä opetus on, että uskovat kokoontuivat opettamaan Jumalan sanaa, rukoilemaan ja nauttimaan ehtoollista yhdessä ryhmänä seurakunnassa muiden uskovien kanssa. Uudessa testamentissa uskovia kutsutaan Kristuksen ruumiiksi - he toimivat ryhmänä eivätkä yksilöinä kotona.

Edellinen ei merkitse sitä, etteikö ehtoollinen voi tapahtua joskus myös kotona. Niin pitäisi tapahtua kuitenkin vain silloin, kun ei ole muuta vaihtoehtoa, kuten fyysinen sairaus, vakava hengenvaarallinen tilanne, kansallinen kriisi tai muu tapahtuma, joka oikeuttaa kotiin jäämisen.

Näen asian niin, että ehtoollista tulee nauttia yhdessä muiden veljien ja sisarten kanssa, sillä
ehtoollinen on itsensä Jeesuksen Kristuksen seuraajilleen asettama uskoamme vahvistava yhteysateria. Ehtoollisella tulemme osalliseksi Jeesuksesta.

”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen”

[kalamos]

Kysymykseni ei koskenut oikeastaan sitä, saako kodeissa
viettää ehtoollista vaan sitä, saanko viettää sitä aivan
yksinkin kotonani ilman kenenkään muun seurakuntalaisen
läsnäoloa.

Ei todellakaan ole mitään epäselvää siinä,
eikö kodeissa saisi viettää ehtoollista.

Yhtä selvää on mielestäni se,
että yksinäinenkin ihminen
voi kodissaan tai missä tahansa
nauttia ehtoollisen
ja muistella Herran kuolemaa
ja tulla ehtoollisen kautta
osalliseksi vaikka ihan päivittäin
Jeesuksen ruumiista ja verestä,
joissa on uskovan ihmisen Elämä.

Totisesti, totisesti minä sanon teille:
ellette syö Ihmisen Pojan lihaa
ja juo hänen vertansa,
ei teillä ole elämää itsessänne.

Joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
sillä on iankaikkinen elämä,
ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

Sillä minun lihani on totinen ruoka,
ja minun vereni on totinen juoma.

Joka syö minun lihani ja juo minun vereni,
se pysyy minussa, ja minä hänessä.

Niinkuin Isä, joka elää,
on minut lähettänyt,
ja minä elän Isän kautta,
niin myös se, joka minua syö,
elää minun kauttani.

Oli uskova sitten yksinään
omassa kodissaan tai mökillään
tai vaikkapa
jossain vankikuopassa uskonsa tähden,
voi hän nauttia joka päivä ehtoollisen
Jeesuksen kanssa.

[Natanael]

Kirkon historian lähteet osoittavat, että kristityt viettivät yhdessä ehtoollista seurakunnan kokouksessa ja säännöllisesti sunnuntaisin – ja vain tuona viikonpäivänä.

Didakessa (asiakirja, joka on kirjoitettu vuodelta 120 jKr.) lausutaan, että kristityt "tulevat yhteen jokaisena Herran päivänä (=sunnuntai), murtavat leipää ja kiittävät". Itä-Rooman keisari Justinus marttyyri (n. 152) puhuu myös kristittyjen kokoontumisesta sunnuntaina ja ehtoollisen nauttimisesta. Mitään tämän päivän “villiä menoa” ei ollut.

Jälkiapostolisen ajan kirjallisuus osoittaa, että Herran ehtoollinen oli säännöllinen osa sunnuntain jumalanpalvelusta.

Olen kuullut väitteen, että ensimmäisen vuosisadan kristityt viettivät apostolien valvonnassa Herran ehtoollista päivittäin. Tämän väitteen pohjalta on tehty johtopäätös, ettei ehtoollispäivällä ole merkitystä; ajan ja tiheyden sanotaan olevan valinnaisia asioita. Tämän uuden käsitteen tärkein "todistusteksti" on tämä kohta Apostolien Teoista:

“Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,"

Mielestäni ilmaus "joka päivä" tarkoittaa selvästi tiheyttä, jolla opetuslapset tapasivat temppelissä (=pyhäkössä). Sanojen välitön rinnastus “joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä” todistaa tämän tosiasian puolesta. Ehtoollista alkuseurakunnassa ei vietetty päivittäin. Tämä oli siis tilanne alkuseurakunnassa.

Kirjoitin yllä käytännöstä, joka oli voimassa alkuseurakunnan aikana. Jo käytännön syistä seurakunnissamme jaetaan nykyäänkin ehtoollinen yleensä vain kerran viikossa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö uskova voi käydä ehtoollisella useammankin kuin kerran viikossa.

Uskoon juuri tulleena olin niin innostunut, että sunnuntaisin kävin hyvin usein kahden, jopa kolmen seurakunnan tilaisuudessa - ja ehtoollista nautin useammin kuin kerran! Mitään lakia ei tämän suhteen ole, eikä Herramme millään lailla pahastu, jos hänen lapsensa menee nauttimaan uskoaan vahvistaakseen ehtoollista useammin kuin vain kerran. Itse olen siis sitä mieltä, että aina, kun sinulle avautuu mahdollisuus nauttia Herran Pyhää ehtoollista, voit siihen osallistua. Jos tunnet halua ehtoollisen nauttimiseen, niin ole avoin ja rohkaise mielesi. Jeesus toivottaa sinua kyllä tervetulleeksi!

[Natanael]

Huomautan vielä, että ylläoleva viestini käsitteli ehtoollisen viettämistä ns. normaaliolosuhteissa. Kirjoitin Raamatusta esille nousseista käytännöistä. On kuitenkin paljon erityistilanteita - vakava sairaus, lähestyvä kuolema, yhteiseen jumalanpalvelukseen ei ylivoimaisten esteiden ja olosuhteiden vuoksi ole mahdollisuus päästä, hätä omasta sielun tilasta - rakastava taivaallinen isämme haluaa tarjota sinulle Herran Pyhään ehtoolliseen liittyvän siunauksen, jos koet sydämessäsi halua nauttia Herran Pyhän ehtoollisen sellaisena kuin millaiseksi Raamattu sen meille osoittaa. Sellainen voidaan kyllä aina järjestää.

Siunausta päivääsi!