Jumalan varjelusta

[Annu]

Olin ajamassa tyhjällä tiellä kohti taajamaa.
Kuulin yhtäkkiä rauhallisen äänen sanovan: Enää et joudu
kolariin." Ajattelin, että eihän sellaista voi tietää!
Samalla ihmettelin, kuulinko oman ajatukseni
niin kummallisen voimakkaana, että koin sen ihan
äänenä vai mitä se oli.

Ajoin jonkin matkaa vielä ja sitten alkoi tapahtua.
Aivan "puskista", kolmion takaa t-risteyksessä tuli auto
suoraan kohti minua. Kuulemani äänen ja sanojen
ansiosta olin kuitenkin aivan rauhallinen ja painoin vain
kaasua.

Kovaa vauhtia kaahannut kuski onnistui kuin onnistuikin
kurvaamaan rinnalleni ja taakseni ilmaantunut auto
ohitti vielä kaahailijan ennen kuin se pääsi taaksemme.
Kaikki tapahtui lähes silmänräpäyksessä.

Jos olisin reagoinut ilman tuota rauhoittavaa sanomaa,
niin varmaankin olisin jarruttanut hätäpäissäni, jolloin tuloksena
olisi saattanut olla kolmen auton kohtalokas kolari. Toinen
vaihtoehto olisi ollut, että olisin yrittänyt väistää oikealle
jolloin olisin törmännyt metallikaiteeseen.

Näitä tapauksia ennen olin ollut kahdessa kolarissa. Ensimmäisessä
kolmion takaa tuli auto. Tuolloin onnistuin melkein väistämään,
mutta en täysin. Onneksi ihmisille ei käynyt kuinkaan. Olin ollut
menossa siskoni lapsen ristiäisiin, mutta sinne en sitten ajoissa päässyt.

Jatkan tästä vielä hiukan myöhemmin.

[Annu]

Toisella kolarikerralla armeijan auto vaihtoi letkan jäljessä kaistaa niin, että tuli
autoni kylkeen. Eikä taaskaan onneksi muuta kuin peltivahinkoja. Siitä ei sen enempää.

Sen kerran jälkeen, kun olin kuullut sen rauhoittavan äänen, joka oli sanonut, ettei enää
kolareita, olin melkein samoissa maisemissa ajelemassa loskakelillä.
Vastaan tuli auto, jolloin varomattomasti tein aavistuksenomaisen väistöliikkeen.
Sen seurauksena autoni lähti loskaliirtoon ja heittelehtimään tien laidasta laitaan.

Olin jo melkein saamassa autoani hallintaan, kun näin, että vastaan alkaa tulla autoja.
Minun oli pakko, koska olin keskellä tietä, vääntää ratista niin, että lopulta törmäsin oman
puoleni ojanpenkkaan. Törmäys oli aika kova, mutta onneksi oja oli loiva. Päätäni hiukan
löin sivuikkunaan. Auton sain ajamalla pois ojasta. Myöhemmin auton vahinkotarkastuksessa
todettiin, että sen runko oli jonkin verran vääntynyt, niin kova täräys oli kuitenkin.

Auton kuljettaja, jota turhaan väistäessäni olin joutunut liirtoon, oli huomannut,
miten minulle oli käymässä ja pysähtynyt. Hän kertoi, että autoni perä oli vain suhahtanut
hänen autonsa perän ohi. Sitten hän lisäsi, ettei ollut uskonut minun kävelevän
omin jaloin autosta ulos ja että tilanteessa oli varmasti ollut enkelit mukana. Niin uskon
itsekin.

En muuten tiedä, sanotaanko ojaanajoa kolariksi. Siinä tapauksessa se "et enää joudu
kolariin" ei aivan pitänyt paikkaansa, mutta rauhoitti minua joka tapauksessa tarpeeksi.

[Annu]

Jälleen kerran olin liikenteessä ja ajelin hyvin mutkaista ja mäkistä
soratietä. Olin ajanut varmaankin noin kymmenen kilometriä, kun
huomioni kiinnittyi siihen, että tiellä oli hiukan irtosoraa. Mieleeni
tuli, että täytyy varmaan vähän hiljentää vauhtia.

Edessä oli sen jälkeen kallio, jonka tie kiersi. Heti mutkasta
tultuani näin kuinka hirviemä ja kaksi vasaa loikkivat tien yli.
Jos en olisi jostain syystä kiinnittänyt huomiotani siihen soraan
ja hiljentänyt vauhtia, niin on paljon mahdollista, että olisin
törmännyt noihin eläimiin.

En näiden kaikkien kertomieni tapahtumien aikaan ollut vielä uskossa
eivätkä nämäkään tapahtumat minua vielä aitoon uskoon saaneet. Olen sitä
mieltä kuitenkin, että Herra varjeli minut, koska Hän ei tahdo kenenkään
joutuvan helvettiin. Olen kiitollinen Herran armosta, pitkämielisyydestä ja kärsivälli-
syydestä minua kohtaan, että olen saanut aikaa niin paljon, että sain viimein tulla
uskoon. Huonommin olisi käynyt, jos olisin näissä tapahtumissa kuollut.

[kalamos]

Suojelusenkeli
on noissa tilanteissa mukana ollut.

Sinut varjeltiin yhä uudestaan turmiosta,
joka olisi voinut päättää elämäsi.

Eikä Jumalan armo ja laupeus
Sinua kohtaan ole ollut turha.

Sinä saat nyt liitää Herraa palvellen
kuin kotka uusin sulin.

Meillä on todellakin kiitosaihe.


Raamattu kansalle

Ylistä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
hänen pyhää nimeään.

Ylistä Herraa, minun sieluni,
äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt.

Hän antaa kaikki syntisi anteeksi
ja parantaa kaikki sairautesi.

Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta
ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella.

Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään;
sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka.