olemme Kristuksen suurlähettiläitä.
Muita Hänellä ei ole kuin me.
Ensimmäiset suurlähettiläät
olivat naisia.
Mutta Markuksen evankeliumin loppuosa
ei suinkaan pääty niinkuin jotkut
käsikirjoitukset päättyvät:
Markus (16:8) kirjoitti:
Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta,
sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys,
eivätkä sanoneet kenellekään mitään,
sillä he pelkäsivät.
Tuon kohdan jälkeen
Markus kertoo vielä paljonkin
tapahtumia.
Mutta päätössanat
Markuksen evankeliumissa ovat nämä:
Markus (16:15-20) kirjoitti:
Ja hän sanoi heille:
"Menkää kaikkeen maailmaan
ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu;
mutta joka ei usko,
se tuomitaan kadotukseen.
Ja nämä merkit seuraavat niitä,
jotka uskovat:
minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia,
puhuvat uusilla kielillä,
nostavat käsin käärmeitä,
ja jos he juovat jotakin kuolettavaa,
ei se heitä vahingoita;
he panevat kätensä sairasten päälle,
ja ne tulevat terveiksi."
Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille,
otettiin hänet ylös taivaaseen,
ja hän istui Jumalan oikealle puolelle.
Mutta he lähtivät
ja saarnasivat kaikkialla,
ja Herra vaikutti heidän kanssansa
ja vahvisti sanan
sitä seuraavien merkkien kautta.
Tämä Markuksen tallentama
Jeesuksen viimeisen puheen
lähetyskäsky
samoinkuin
Matteuksen tallentama
opetuslapseuttamiskäsky
ovat edelleen voimassa
ihan sellaisenaan kuin
Jeesus ne lausui
juuri ennen taivaaseen ottamistaan.
Paavali puhuu myös
juuri meille uskoville siitä,
että me olemme
Kristuksen lähettiläitä.
Paavali (2 Kor 5:20) kirjoitti:
Kristuksen puolesta
me siis olemme lähettiläinä,
ja Jumala kehoittaa
meidän kauttamme.
Ja mitä Jumala kehottaa
meidän kauttamme.
Paavali (2 Kor 5:20) kirjoitti:
Me pyydämme Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Tämä on meidän viestimme
maailmalle
Kristuksen suurlähettiläinä.
Tuo kehote
antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa
sisältää hyvin suuren latauksen.
Siis sanomamme maailmalle on
ehkä syvällisempi kuin
ensilukemalta ymmärrämme.
Tuossa on pohjana verbi
ἀλλάσσω = vaihtaa / muuttaa
allassō
Paavali käyttää käskymuotoa
ja vahvistavaa alkuliitettä.
Kysymys on jostain totaalisesta
tapahtumasta,
joka muuttaa kaiken.
Jumalan puolelta kaikki on valmista.
Mutta meidänkin täytyy tehdä jotakin.
Jumala on Poikansa veren hinnalla
lunastanut meidät omikseen.
Juuri ennenkuin Jeesus antoi henkensä,
hän huusi yhden sanan:
Maksettu!
Mutta Jumala ei tee mitään väkisin.
Eikä Jeesuskaan voi tehdä.
Kumpikin ryöväri näki Jeesuksen,
mutta vain toinen
vaihtoi ja kääntyi Jeesuksen puoleen.
Vai hän muutti mielensä.
Tämä ryöväri sai lupauksen
Paratiisiin pääsystä.
Me voimme
ja meidän tulee Jeesuksen suurlähettiläinä
kertoa ilouutinen
Jeesuksen veren tuomasta sovituksesta.
Mutta meidän tulee myös
kehottaa ihmisiä tekemään jotakin.
Muuttamaan mielensä. Kääntymään.
Ryöväri lausui muutaman sanan.
Se riitti. Muuta ei tarvittu.
Hän oli eri vaihteella
ja matkalla eri paikkaan kuin
toinen ryöväri.
Eikä toinen ryöväri tehnyt mitään,
vaikka ensimmäinen ryöväri
oli jo tullut mielenmuutokseen
ja kehottanut siihen myös toista
ihmetellen,
ettei tämä pelkää edes Jumalaa,
vaan pilkkasi Jeesusta.
Toisen ryövärin isäntä vaihtui.
Toisen ei.
Toinen oli kohta syöksyvä
alas tuonelaan.
Toinen oli kohta oleva
Jeesuksen kanssa
Kolmannessa taivaassa
Jumalan Paratiisissa.
Viimeinen kuulutus oli annettu
keskellä pimeyttä.
kirj.
Pyydämme puolesta Kristuksen
vaihtakaa Jumalalle
