Jumalaa pelkääväinen

[rupattelija]

On mielenkiintoista huomata että Raamatun käännös 33/38 käyttää kaksi sanaa vaikka se on samasta periaatteesta; "Jumalaa pelkääväinen" ja "jumalaapelkääväinen". Alkukirjain isolla ja pienellä. Tyhjä välilyönti kahden sanan välissä ja taas ilman sitä.

Apt. 10:2 Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa.

22 He sanoivat: "Sadanpäämies Kornelius, hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, josta koko Juudan kansa todistaa hyvää, on pyhältä enkeliltä ilmestyksessä saanut käskyn haettaa sinut kotiinsa ja kuulla, mitä sinulla on sanottavaa."

Apt. 16:14 Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.

Jumalaa pelkääväinen ottaa vastaan Jumalan Sanaa eli pelastussanomaa ihan esteettömästi niin hän tulee elävään uskoon pelastussanoman kautta ja pelastuu kuten Kornelius ja Lyydia perhekuntineen.

Kornelius oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen ja rukoili alati Jumalaa (Apt. 10:2). Mutta Jumalan enkeli kehotti hakemaan Simon jota kutsuttiin nimeltä Pietariksi ja kuulla mitä hänellä on sanottavaa (Apt. 10:22). Niin sen kautta hän pelastuu (Apt. 11:14).

Juuri se on Jumalan Sana eli pelastussanoma Jeesuksesta jonka kautta tulee elävään uskoon ja pelastuu (Apt. 11:14).

Ap.t. 11:14 hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi.

'

Jumalaa pelkääväinen ottaa ihan esteettömästi vastaan Jumalan Sanaa niin tulee elävään uskoon. "Jumalaa pelkääväisyys" on avain ottamaan vaarin mitä Jumalan Sana eli pelastussanoma sanoo ja sen kautta tulee elävään uskoon niin kuin Kornelius ja hänen perheväki. Hänet ja perhekunta kastettiin Jeesuksen nimessä.

Mutta mua alkaa surettaa se ajatus että jos uskoo Jumalaa mutta ei ota vastaan Jumalan Sanaa eli pelastussanomaa Jeesuksesta, ei voi pelastua. Sydäntä musertaa kun ajattelen sitä surren. Jumalan Sana on ainoa tie elävään uskoon ja pelastukseen.


Niin palataan vielä siihen asiaan. Lyydia oli myös jumalaapelkääväinen (huom. pienellä alkukirjaimella ja ilman tyhjää välilyöntiä). Joen rannalla Lyydia kuuli mitä Paavali puhui niin tällä hetkellä Jumala avasi jumalaapelkääväisen Lyydian sydämen ottamaan vastaan sen, mistä Paavali puhui ja tuli elävään uskoon. Hänet ja hänen perhekunta kastettiin.



Syntymästä saakka sokea kerjäläinen mies sai näön ja yritti selittää fariseuksille mutta ei mikään mennyt perille fariseuksille ja tajusi ja totesi sanomalla; "eihän Jumala syntisiä kuule, vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee Jumalan tahtonsa, sitä Jumala kuulee".

Joh. 9:31 Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.

Siitä jumalaapelkääväisyydestä on toinen sana "Jumalaa kunnioittava". Jumalaa kunnioittavaa ihmistä Jumala kuulee. Jos ihminen ei ole Jumalaa kunnioittava, se ei ota vastaan Jumalan Sanaa eli pelastussanomaa Jeesuksesta eikä Jumala häntä kuule.



Biblian mukaan Lyydia joka oli Jumalaa pelkääväinen, myös on toinen sana, se on "Jumalaa palvelevainen" (Apt. 16:14).

[kalamos]

Avauksesi Raamattulainauksissa
on kolme eri ilmaisua:

1.

θεοσεβής = jumalaakunnioittava
theosebēs

theos = jumala
sebomai = kunnioittaa/palvella/pelätä

2.

sebomene ton theon
kunnioittava Jumalaa


3.
fobumenos ton theon
pelkäävä Jumalaa

[rupattelija]

Okei, Kalamos. 33/38 ja elävä uutinen puhuvat eri sanasta. Muuten yhdestä elävän uutisen kohdasta sana "jumalaapelkäävä" löytyy.

Apt. 10:22 He kertoivat hänelle Korneliuksesta, hyvästä, jumalaapelkäävästä Rooman armeijan upseerista, joka nauttii kaikkien juutalaisten arvonantoa. Miehet kuvailivat, miten enkeli oli neuvonut Korneliusta etsimään Pietarin käsiinsä, jotta tämä sanoisi hänelle, mitä Jumala tahtoi hänen tekevän. Elävä uutinen

Kornelius joka ei ollut juutalainen ja oli italialainen, osallistui juutalaisten jumalanpalveluksiin. Hänen tarvitsi kuulla sanomaa Pietarilta. Pietari käsitti liina -näyn jossa oli epäpuhtaat eläimet, jälkeen ja alkoi kertoa sanomaa Jeesuksesta.

Jeesusta uskomalla pelastuu, se on ainoa pelastuksen tekijä - Sanan eli sanoman kautta. Pelastussanomaa Jeesuksesta tarvitaan. Sanassa sanotaan; "evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle joka uskoo", siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta." (Room. 1:16-17).

[kalamos]

Korneliusta koski juuri
Jumalan Sanassa oleva
kolmas ilmaisu:

fobumenos ton theon
pelkäävä Jumalaa

Eli tuossa kohden
kirjaimellisesti käännettynäkin
on siis erilliset sanat
- Jumalaa
- pelkäävä

Sadanpäämies Kornelius,
hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies

kirj

Kornelius sadanhallitsija
mies hurskas ja Jumalaa pelkäävä

Normaalisti Kornelius käskytti
sataa alaistaan.

Mutta nyt
enkeli oli käskyttänyt Korneliusta.

Ja sillä erityisellä pelolla,
joka jokaisella hallitsijaansa
palvelevalla on,
Kornelius täytti enkelin käskyn.

Tosin ei Kornelius itse
liikkeelle lähtenyt,
vaan lähetti hakemaan Pietarin.
Siis nytkin Kornelius käskytti alaistaan.

Ja samalla asenteella hän itse
suhtautui Jumalaan
ollen Jumalaa pelkäävä.

Kysymys on siis kuuliaisuudesta.
Ei tule kysymykseenkään,
että joku Korneliuksen alaisista
ei tekisi niinkuin Kornelius
hallitsijana käskyttää.


PS

Tämä fobumenos
ei kuitenkaan ole missään tekemisissä
sen asian kanssa,
että meidän pitäisi pelätä sitä,
että eräänä päivänä
emme enää olisikaan Jumalan lapsia.

Sellaista pelkoa meidän ei kuulu
Rakastavan Isän lapsina kokea.

Sillä te ette ole saaneet
orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,

vaan te olette saaneet
lapseuden hengen,
jossa me huudamme:

"Abba! Isä!"

[Natanael]

Milloin olet viimeksi kuullut jonkun puhuvan julistuksessaan Jumalan pelosta tai “Jumalaa pelkääväisestä” - niin, kenties et koskaan? Herätyksen aikoina tuo käsite on ollut hyvinkin tuttu, kun Pyhän Hengen koskettamat Sanan kuulijat tunnustivat syntejään ja lähtivät sydämensä halusta seuraamaan Herraansa ja Vapahtajaansa. Tässä ketjussa on otettu esille esimerkkinä Jumalaa pelkääväinen Kornelius, mutta on syytä pohtia, mitä tuo sanapari “Jumalaa pelkääväinen” pitää sisällään.

Käsite “Jumalaa pelkääväinen” on yksi tapa kuvata ihmisen sydämen oikeaa suhdetta Jumalaan.

Hän, joka tuntee tosi Jumalan Sanansa (=laki ja evankeliumi) kautta ja joka kunnioittaa Sanassa ilmoitettua Herraansa, ei millään muotoa halua loukata Luojaansa ja Tuomariaan. Tämä liittyy välttämättä Jumalan pelkoon. Uskosta osattoman ja Jumalan lapsen suhtautumisen välillä on kuitenkin vissi ero.

Uskottomalle Jumalan pelko merkitsee Jumalan tuomiota ja iankaikkista kuolemaa, joka on iankaikkinen ero Jumalasta. Pyhä Henki voi herättää maallisessa ihmisessä oikeaa Jumalan pelkoa, jonka tarkoituksena on ajaa kadotukseen matkalla oleva ihminen armahtajansa suojiin ja pelastukseen. Jeesus ilmaisee tämän hyvin suoraan.

“Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.”

Uskovaiselle Jumalan pelko merkitsee tyystin muuta. Meillähän on turvallinen ja armahtava Taivaan Isä, jonka puheille saamme rohkeasti ja iloiten aina mennä. Uskovaisen pelko on Jumalan ja Hänen tahtonsa syvää kunnioittamista. Tällainen pelko, “pyhä arkuus”, motivoi meitä alistumaan maailmankaikkeuden Luojalle. Jumala katsoo niiden puoleen, jotka vaeltavat aralla tunnolla: tietoisina omasta heikkoudestaan ja Jumalan pyhyydestä. Tällainen asenne tekee ja pitää meidät riippuvaisina Jumalan rakkaudesta ja armosta.

“Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.”

Hepr. 12:28-29 kuvaa tätä hyvin: "Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli."

Uskovien Jumalaa kohtaan tuntema pelko kuvataan usein Jumalan kunnioittamisena. Kunnioitus toki kuuluu Jumalan pelkoon, mutta siihen kuuluu muutakin. Uskovalle raamatulliseen Jumalan pelkoon kuuluu Jumalan syntiä kohtaan tunteman vihan ymmärtäminen ja sitä seuraavan tuomion tiedostaminen. Tähän liittyy aikaisemmin Jesajan kirjasta siteeraamani sanapari “arka tunto”.
Oikeanlaista Herran pelkoa sydämessään tunteva haluaa karttaa syntiä ja ojentautua elämässään Jumalan Sanan mukaan.

Tällainen arkuus liittyy siihen tosiasiaan,että Taivaan Isä voi myös kurittaa rakkaita lapsiaan. Vaikka se tapahtuu rakkaudessa, on se silti pelottavaa, emmekä Herran kuritusta itsellemme toivo emmekä sellaista pyydä. Lapsina vanhempiemme kurituksen pelko saattoi pidättää meitä monista pahoista teoista. Sama pätee suhteessamme Jumalaan. Meidän on syytä pelätä hänen kuritustaan ja sen tähden elää häntä miellyttävällä tavalla. Ellemme vaella aralla tunnolla, tiedostamme vain pintapuolisesti millainen meidän taivaallinen Isämme on. Siksi Herran pelko on aivan Jumalan tuntemisen alkulähteellä.

“ja te olette unhottaneet kehotuksen, joka puhuu teille niin kuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee.”

“Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.”