Okei kiitos. Mulla ei vielä auennut joten haluaisin ihan varmuuden vuoksi kysyä...
"Nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia", näyt ja ennusunet ei viita profetian lahjaan? Ymmärränkö oikein?
Luukas (Ap.t (2:17-18) kirjoitti:
'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä,
sanoo Jumala,
että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle,
ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat,
ja nuorukaisenne näkyjä näkevät,
ja vanhuksenne unia uneksuvat.
Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala,
minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin.
Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat,
nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia.
Näin teen:
palvelijoihini ja palvelijattariini
minä vuodatan Henkeni niinä päivinä,
ja he profetoivat.
Ja myös
palvelijaini ja palvelijattarieni päälle
minä niinä päivinä vuodatan Henkeni,
ja he ennustavat.
Tässä puhutaan kahdesta asiasta; profetoimisesta ja ennustamisesta. Mutta mitä on ennustaminen?
Natanael kirjoitti:Ajattelen, että sinun tapauksessasi on jotain samaa. Lapsena saamasi rukousvastaus oli kuin ensimmäinen askel sillä tiellä, joka johti sinut pelastushetkeesi - sinunkin lapsena lausumasi rukous kuultiin Taivaassa ja siihen vastattiin.
Mutta se näky ei ollut rukousvastaus. Se ilmoitti mitä mulle tulee tapahtumaan. Niinkuin se oli profeetallinen näky. Näky "tiesi" tarkalleen ja täsmälleen mitä mulle hetken kuluttua tapahtuu ja se tapahtui. Vaikka sinä hetkellä en ollut uskova. Se muutti mua heti. Mitä se oli?
Ennen sitä näkyä mummo teki lihakeittopataa. En ole koskaan nähnyt sitä lihakeittoa. Pienenä lapsena olen tottunut puuroon ja kiinteisiin ruokiin.
Ensin huomasin että mummo seisoi lieden vieressä ja hämmensi isoa pataa. Mietin mitä siinä padassa on. Otin tuolin ja työnsin tuolia lieden vierelle ja sitten nousin seisomaan tuolille ja kurkin mitä padassa on. Katsoin ihmetellen että padassa kellui viipaleporkkanat, perunapalat, mustapippurit ja lihapalat. Katsoin mummoa ihmetellen ja ajattelin että mummo taitaa pelleillä. Hymyilin mummolle kun oletin että mummo pelleilee.
Myöhemmin mua käskettiin ruokapöydän äärelle. Menin istahtamaan ruokapöydän äärelle. Katsoin että pöydällä oli syvä lautanen. Mummo kaatoi siihen lihakeittoa. Katsoin sitä ihmetellen. Syvässä lautasessa kellui viipaleporkkanat, perunapalat, mustapippurit ja lihapalat. Katsoin mummoa ja tuumin että mummo taitaa pelleillä. Hymyilin mummolle kun oletin että mummo pelleilee.
Hetken kuluttua mua käskettiin syömään. Katsoin sitä lihakeittoa ihmetellen. Hetken kuluttua tuli taas sama käsky että syö sitä. En tiennyt mitä ajatella, onko oikea ruoka tai ollaan mummon kanssa pelleilemässä. Hetken kuluttua mummo ja äiti keskenään keskustelivat miten saa mua syödä sitä lihakeittoa. Äiti ja mummo eivät olleet uskovia. Ehkä mummo ehdotti sen ja sanoi äidille tai äiti sai ajatuksen sanomaan tämän sanan. Äiti sanoi mulle jos en syö, Jeesus on vihainen.
Katsoin äitiä ihmetellen. Mietin kuka Jeesus on. Mietin miksi Jeesus on vihainen. Siitä tuli ajatus että Jeesus on maailman hallitsija ja on julma mies. Pienenä lapsena tajusin että hän on tämän maailman hallitsija ja on julma mies. Pienenä lapsena ajattelin että hän varmaan kuulee jos kuiskaan mun ajatuksellani hänelle.
Lapsena mulle tuli ajatus että kaikki hyvyys tulee meistä ihmisistä. Ajattelin että hyvyyden varjeltumana hyvyys voittaa. Sitten sanoin hänelle ajatuksellani; tämä on väärin. Toistin samat sanat eteenpäin. Sitten toistin yksi sana "väärin" eteenpäin. Yhtäkkiä mulle tuli näky. Olin keittiössä, se katosi. Olin yhtäkkiä näyn edessä ja se näky oli mun edessäni.
Katsoin ihmetellen sitä näkyä. Huomasin miten halkeilee. Tajusin että se on lasinen. Yritin estää lasin halkeilua. Se ei auttanut. Se silti halkeili ja halkeili. Sitten yhtäkkiä se meni kokonaan sirpaleiksi maan tasalle. Menin itsekin rikki. Mulla pää oli alaspäin kallellaan. Hetken kuluttua se syvä lautanen otettiin pois pöydältä. Äiti ja mummo antoivat mun olla rauhassa.
Mun perusturva meni kokonaan pois. Musta tuli arka lapsi. Meni muutama vuosi kunnes aloin käydä koulua ja ajattelin yhä pahaa maailman hallitsijaa, sinä ensimmäisenä aamuna Jumala ilmestyi mulle. Menin heti hämilleni. Katsoin oikealle puolelle tarkistaakseni vieressä istuvia koululaisia, näkevätkö he samalla tavalla kuin mä mutta he eivät nähneet Häntä. Katsoin vasemmalle puolelle tarkistaakseni vieressä istuvia koululaisia, näkevätkö he samalla tavalla kuin mä. Mutta ei kukaan nähnyt Häntä.
Mietin ihmetellen kuka Tuo on. Katseeni siirtyi Hänestä luokanavustajaan päin, sinä hetkellä Hän puhui mulle; "hän on oikea henkilö vastaamaan". Ymmärsin sanomaa. Keräsin rohkeutta ja nousin penkiltä ja kävelin luokanavustajaa päin mutta rohkeuteni petti ja peräännyin. Seuraavana aamuna Jumala ilmestyi taas. Katsoin uudelleen oikealle puolelle tarkistaakseni vieressä istuvia koululaisia, näkevätkö he samalla tavalla kuin mä mutta he eivät nähneet mitään. Katsoin taas vasemmalle puolelle tarkistaakseni vieressä istuvia koululaisia, näkevätkö he samalla tavalla kuin mä. Mutta ei kukaan nähnyt Häntä.
Katseeni siirtyi Hänestä luokanavustajaan päin ja kuulin taas samaa sanomaa; "hän on oikean henkilö vastaamaan". Ymmärsin sanomaa. Yritin kerätä rohkeutta ja nousin penkiltä ja kävelin luokanavustajaa päin mutta taas rohkeuteni petti ja peräännyin. Seuraavana aamuna Jumala taas ilmestyi mulle ja sama asia eteenpäin. Jumala oli maltillinen ja ilmestyi kaikki aamuina. Viikot ja kuukaudet eteenpäin.
Sitten kauhistuneena tajusin ellen tekisi, varmaan Jumala ilmestyy mulle loputtomiin asti. Seuraavana aamuna Jumala taas ilmestyi. Kuulin samaa sanomaa. Yritin kerätä rohkeutta ja nousin penkiltä ja kävelin luokanavustajaa päin mutta rohkeuteni taas petti. Perääntyessäni muistui äkisti mieleeni se jos en tee, Jumala varmaan ilmestyy loputtomiin asti kaikki aamut.
Pakotin itseäni menemään luokanavustajan luo. Vapisin pelosta. Jäin seisomaan luokanavustajan kylkeä päin ja katsoin häntä odottaen. Luokanavustaja huomasi mua ja kysyi; mitä nyt? Onko Jeesus paha mies? Sain sanottua. Luokanavustaja hämmästyi ja ihmetteli. Hän sanoi; Hän ei ole paha mies. Hän alkoi puhua mulle Jeesuksesta hyvää. Huomasin että luokanavustaja oli rauhallinen ja hellä nainen. Uskalsin avautua ja kysyin paljon asioita Jeesuksesta.
Jumala jaksoi olla maltillinen ja koitti kaikki aamut ohjata mua. Perusturva tuli takas. Hymyilin jälleen ja olin vapaa lapsi. Luokanavustaja ei johtanut mua uskoon. Tuli se aika jolloin 9-vuotiaana tajusin että unohtui se uskoon tulo. Kysyin luokanavustajalta miten tulla uskoon. Hän sanoi että voin omin sanoin rukoilla ja pyytää Jeesusta tulemaan sydämeen asumaan ja voin antaa omin sanoin elämäni Jeesukselle. Mulla se uskoontulo alkoi.
Se näky tiesi tarkalleen ja täsmälleen että multa menee pois perusturva. Mutta mitä se oli?