Jumalisesti Jeesuksessa Kristuksessa elävä

[kalamos]

Ja kaikki,
jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa,
joutuvat vainottaviksi.

Minkälaisia ajatuksia tämä Sanan kohta herättää Sinussa?

[talutettava]

Kyllähän tuo Paavalin esille tuoma vahva todistus ajatuksia herättää.
Jumalinen elämä Kristuksessa ei ole maailman ruhtinaan, eikä näin ollen
myöskään jumalattomien mieleen.

Paavali toteaa kaikkien, siis aivan jokaisen, jotka tahtovat elää jumalisesti
Kristuksessa, joutuvan vainottaviksi.

Vihollinen ei jätä yhtäkään tallaista uskovaa rauhaan, vaan vainoaa ja yrittää
lannistaa, "käy ympärillä kuin kiljuva jalopeura".

Jumalinen elämä Kristuksessa, tai kuten sanotaan: "sen tien kulkeminen", ei ole
helppo tie, eikä yhdellekään sen tie kulkijalle ole helppoa tietä edes luvattu.

[vilja]

Koen kyseisen kohdan jopa lohduttavana ja tuo mieleeni Hilja Aaltosen runosta sanat:

"Ei sattuman vihurit viskele Jumalan lasta, se sana ei kuulu taivaan piirrustuksii....!"

Ei siis ole ollenkaan sattumaa tai erehdystä, että Jumalan ihmiset joutuvat vihattaviksi
ja vainottaviksi ja ajattelen niinkin, että kun tämän ymmärrämme, ehkä kykenemme
paremmin rakastamaan niitä, jotka meitä vihaavat, sillä kysymyshän ei ole suoranaisesti
ihmisten pahuudestaan, vaan siitä vihollisen hengestä, joka heitä kuljettaa.

[kalamos]

Tämän maailman ruhtinas on vihollisemme, mutta voitettu sellainen.
Me olemme nyt oikeastaan vihollisalueella - emme millään mukavuusvyöhykkeellä.

Jeesus lausui viimeisessä puheessaan ennen ristiinnaulitsemista
aivan sen viimeisessä virkkeessä ennen rukousta opetuslasten puolesta:

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha.
Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä:
minä olen voittanut maailman.

[vilja]

Totta ja eräänä päivänä saamme nähdä sen tosiasian, että vihollinen on todellakin voitettu ja hänen hallintavallalleen on tullut viimeinkin loppu.

Näinä viimeisinä aikoina saattaa tosin näyttää siltä, että hän elää ja voi mahdottoman hyvin maaplaneetalla, mutta on ymmärrettävä, että hän jos kuka tietää, että hänen aikansa on rajallinen ja Jumalan kellon viisarit käyvät viimeisiä minuutteja ja siksi hänellä on niin kova kiire tappaa ja tuhota.

[עֵד]

Kun sielunvihollinen toimi(i) ikäänkuin piilosta käsin, kopioiden jumalisuutta, valveutuneet uskovat havaitsevat sen kyllä, mutta tämän maailmanajan ihminen kulkee ikäänkuin talutusnarussa.

Kun sitten sielunvihollinen yhä enenevässä määrin paljastaa korttinsa, alkaa Jumalan luodut tulla herätyksen tilaan - ensin kysellen, sitten ihmetellen. Tällöin on uskovan osa puhua valittuja sanoja.

Voi olla, että pahan voimistuessa syntyy ns. viimeisten aikojen herätys, viimeinen elonkorjuu. Tähän sopinee Bonhoefferin virrestä 600:

Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,

Kontrastissa kysymyksiä nousee enemmän: mistä sinun rauhasi, luottamuksesi, oikeudenmukaisuutesi, rehellisyytesi yms. on peräisin?

Mielestäni ihminen elää jumalisesti silloin, kun hänen asioidensa ensimerkitys on hengellinen.

[Natanael]

Tällaisesta ketjun aloituksesta pidän – jokainen saa kertoa, mitä ajatuksia Sanan kohta herättää juuri meissä itse kussakin ja ehkä jakaa myös jotain siitä, miten Sanan kohta on näkynyt omassa arkielämässämme.
Näin olen kokenut: ... kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti ... – minä tahdon elää jumalisesti, joutuvat vainottaviksi – olen yksi niistä kaikista, joten olen heidän kanssaan myös joutunut vainottavaksi.
Ennen edellä mainittuja sanoja Paavali tuo esille, millaisia ihmiset ovat lopun aikoina. On tärkeää tiedostaa, että emme elä hyvässä maailmassa, joka olisi meitä kohtaan hyvä:

rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja,
hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä,
hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.
Senkaltaisia karta.

Me elämme pahuuden keskellä ja näemme sen todellisuuden, josta Raamattu sanoo yksiselitteisesti: Koko maailma on pahan vallassa. Tällaisen maan läpi me kuljemme kohti taivaallista kotiamme. Koemme täällä usein vierautta, sillä me elämme maailmassa, mutta emme ole maailmasta. Pysäyttävää on huomata, että maailmallisuuden pahuutta edustavat myös sellaiset ihmiset, joissa on jumalisuuden ulkokuori emmekä me saa missään tapauksessa sitoutua sellaisten ihmisten seuraan – senkaltaisia karta. Todettuaan maailmassa olevan pahuuden Paavali jakaa henkilökohtaisia kokemuksiaan – myrsky ei ole vain jossain kaukana ulapalla, vaan Jeesusta seuraavat joutuvat usein itse myrskyn silmään. Kokemukset eivät ole olleet lainkaan helppoja, Paavali aivan huokaa mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt!

Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni, vainoissa ja kärsimyksissä,
samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa.
Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

Paavalin tarjoama paketti tulee ikään kuin valmiiksi hänen vakuuttaessaan,
että me emme kaadu, vaan menemme läpi kaikki koetukset:
1. Maailma on pahuuden vallassa
2. Me joudumme siitä kärsimään ja
3. Me kestämme Jeesuksen avulla uskonkoetukset.
Asian voisi kenties sanoa tiivistetysti: ilman ristiä ei ole kruunua – ne, joille usko on vain jumalallista ulkokuorta, eivät kestä.

niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä.

Kyseisessä kohdassa minua puhuttelee se, että elämämme on elämää Jeesuksessa:
...tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa ...

Ei voi olla mitään todellista jumalisuutta ilman, että seurustelemme Hänen kanssaan, tutkimme Hänen Sanaansa, tahdomme seurata Hänen esimerkkiään ja elää joka päivä Hänen edessään armahdettuina ja vain Häneltä voimaa ja lohtua arkeemme saaneina. Ilman tätä emme kestä, sillä maailman vihan kohteena oleminen on uskovan osa.

Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi;
mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut,
sen tähden maailma teitä vihaa.

Meillä on suuri houkutus tulla maailman kanssa toimeen ja välttää vainotuksi tulemista.
Tämä on ymmärrettävää, sillä ihmisinä haluamme ystävyyttä ja yhteyttä.
Tavalla tai toisella voimme laittaa kynttilämme vakan alle ja sillä tavalla välttää ristiriitoja, vainotuksi tulemista. Haluammeko taistelujen keskeltä suojaan steriiliin ja suolattomaan kristillisyyteen vai haluammeko elää jumalisesti ja ottaa seuraukset vastaan? Tutkikaamme itseämme rehellisesti, kärsimmekö vain oman taitamattoman puheemme tai toimintamme tähden vaan aidosti
Kristuksen tähden?