Onko sotiminen/itsepuolustus syntiä aina?

[Kirjoittaja]

Profetioiden perusteella ainakin näyttää siltä, että Suomi on jossain vaiheessa Venäjän ruokalistalla. Mitä olette mieltä, pitäisikö suomalaisten uskovien mennä mukaan taistelemaan vai kieltäytyä aseista?

[kalamos]

Meillä ei ole taistelu
verta ja lihaa vastaan.

[Kirjoittaja]

Vaikuttaisi niin olevan, sen kohdan perusteella. Kuitenkaan Pietari ei sanonut sadanpäämieskorneliukselle, että teet syntiä, miksi?

He sanoivat:
"Sadanpäämies Kornelius,
hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies,
josta koko Juudan kansa todistaa hyvää,
on pyhältä enkeliltä ilmestyksessä
saanut käskyn haettaa sinut kotiinsa
ja kuulla, mitä sinulla on sanottavaa".

Sekä semmoinenkin asia,
että voiko uskova olla osa esivaltaa,
kun se kerran kantaa miekkaa?
Kuitenkin esivalta on Jumalan palvelija?
Emmekö mekin ole Jumalan palvelijoita?

sillä se on Jumalan palvelija,
sinulle hyväksi.
Mutta jos pahaa teet, niin pelkää;
sillä se ei miekkaa turhaan kanna,
koska se on Jumalan palvelija,
kostaja sen rankaisemiseksi,
joka pahaa tekee.

[kalamos]

kaikki,
jotka miekkaan tarttuvat,
ne miekkaan hukkuvat.

Siis mitä tehdä.
Miten sota voitetaan.
Panssareillako?
Ei vaan Rakkaudella.
Jeesus käski ruokkimaan vihamiestään.
Ja näin jo Elisa aikoinaan.

Ja kun Israelin kuningas näki heidät,
sanoi hän Elisalle:

"Surmaanko minä heidät,
isäni, surmaanko heidät?"

Hän sanoi:
"Älä surmaa.
Surmaatko sinä ne,
jotka otat vangiksi miekallasi ja jousellasi?
Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidän syödä ja juoda;
menkööt sitten takaisin herransa luo."

Niin tämä valmisti heille suuren aterian,
ja kun he olivat syöneet ja juoneet,
päästi hän heidät menemään;
ja he menivät herransa luo.
Eikä aramilaisia partiojoukkoja
sitten enää tullut Israelin maahan.

Rauhaan ja Rakkauteen
ei voi pakottaa.
Siihen antaudutaan.

Ei voi olla niin,
että uskovien niin idässä kuin lännessä
pitäisi lainaamasi Raamatun kohdan
mukaan tarttua aseisiin
ja surmata toisiaan.

Esivalta on ihan jotain muuta
kuin tappamista varten.

Suomen turva ei ole
Suomen armeijassa.

Se on Jumalassa.
Jos koskemme Jumalan silmäterään,
niin olemme astuneet
taistelussa väärälle puolelle.

Jos esivaltamme säätää
jumalattomia lakeja,
niin itsepähän
olemme valtiaamme valinneet.

Ei ratkaisu ole armeija.
NATO on vain ärsyke.
Häviämme suuremmalle ihan varmasti.

Jos Jumala ei ole puolellamme,
niin me olemme hukassa.

Siis kääntykäämme Jumalan puoleen.
Pelastamme silloin kansamme tässä ajassa
ja myös itsemme ikuisesta kauhistuksesta.

[Natanael]

Täällä on otettu esille Jeesuksen sanat Pietarille: “Jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat” (Matt-26:52) mahdollisesti kaikkien sotien vastaisena lauseena. Sellaiseen tuo kohta ei kuitemlaam sovellu.

MEIDÄM TÄYTYY YARKASTELLA ASIAYHTEYTTÄ, JOTTA EMME VEDÄ MUTKIA LIIAN SUORIKSI.

Matteus ei mainitse opetuslapsen nimeä, joka hyppäsi sisään puolustamaan Jeesusta väkijoukolta, joka oli tullut pidättämään häntä. Johannes kuitenkin kertoo meille, että opetuslapsi oli Pietari.

"Niin Jeesus sanoi Pietarille: "Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?"

Pietari saattoi ajatella, että se totuuden hetki, josta Jeesus varoitti häntä, oli koittanut. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että he kaikki hylkäsivät Hänet, ja sanoi Pietarille, että hän kieltäisi Jeesuksen kolme kertaa ennen aamua.

"Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät." Pietari sanoi hänelle: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä." Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset.

Pietari halusi todennäköisesti näyttää Jeesukselle, ettei hän pelännyt kuolla puolustaessaan Häntä juuri silloin ja siellä.

Niinpä Pietari veti mukanaan tuomansa miekan ja heilutti sitä leikaten irti palvelijan oikean korvan. Pietari ei ole koulutettu soturi, ja jotkut kommentoijat epäilevät sitäkin mahdollisuutta, että todellisuudessa miekan isku oli tähdätty kavaltaja-Juudakseen.
Jeesus ei ole kiinnostunut aseellisista konflikteista tai sodista tuolla hetkellä. Luukkaan mukaan Kristus parantaa välittömästi palvelijan korvan.

"Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan. Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä tämäkin." Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet."

Jeesus nuhtelee Pietaria siitä, että Pietari yritti käyttää väkivaltaa estääkseen sen, mitä Jumala on tarkoittanut tapahtuvaksi: Jeesuksen menemistä kuolemaan ristillä meidän syntimme sovittamiseksi.

Jotkut ovat viitanneet Jeesuksen sanoihin etsien syytä olla koskaan tarttumatta aseeseen sodassa tai vakavassa konfliktissa. Tällöin vedetään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Jeesus ei edes käske Pietaria heittämään miekkaa pois, vaan laittamaan sen takaisin tuppeensa. Tiedämme Johanneksen kertomuksesta, että Jeesus käski pidättäjiään päästämään opetuslapsensa.

Tässä yhteydessä Jeesus näyttää tarkoittavan yksinkewrtaisesti sitä, että

Jeesus ei halua Pietarin kuolevan miekkaan tänä iltana typerässä yrityksessä pelastaa Hänet.

Kristusta itseään ei tarvitse suojata maallisella miekalla.

"Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä."

Jeesus jatkaa sanomalla, ettei Häntä tarvitse puolustaa siltä, mitä tapahtuu, koska viime kädessä

tämä on juuri se syy, miksi Hän on tullut: kuolemaan ristillä meidän syntiemme sovittamiseksi.

"Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?"

02.03.2022 15:17

En ole kovin pitkien viestien ystävä, mutta tästä tulee nyt sellainen. Joudun purkamaan paljon ajatuksia, sillä en palaa tähän aiheeseen enää jatkossa. Monet viestithän täällä ovat todella pitkiä. Myös ajatus, että “sotia ei voiteta sotimalla vaan rakkaudella” täytyy peilata Raamatun ilmoitusta ja elämän todellisuutta vasten: “Jumalan laki on elämän laki”.

Katsotaan ensin hieman menneisyyteen. Israel julistautui itsenäiseksi 14. toukokuuta 1948 ja välittömästi väkimäärältään ja sotakalustoltaan monin verroin ylivoimainen arabiarmeija, johon kuuluivat Israelia ympäröivät arabivaltiot Egypti, Syyria, Jordania ja Libanon sekä Irak hyökkäsi pienen ja hyvin heikosti varustellun Israelin kimppuun. Vain ankara sotiminen puolustussodassa pelasti Israelin. Samankaltaisen ihmeen koki Suomikin säilyttäessään Jumalan varjeluksessa itsenäisyyden monien Venäjää vastaan käytyjen sotavuosien jälkeen. Sotien aikana kuultiin ihmeellisiä rukousvastauksia ja sotien jälkeen Jumala siunasi maatamme laajalla, vahvalla herätyksen ajalla. Ilman sotimista arabit olisivat toteuttaneet uhkauksensa heittää “Israel mereen” ja Suomen tilanne olisi aivan toisenlainen ilman puolustussotimista. Molemmissa sodissa koettiin ihmeellistä Jumalan varjelusta ja johdatusta ja joillekin sotilaille ilmestyi Herran enkeli valaen rohkeutta äärimmäisissä olosuhteissa. Sekä Israel että Suomi säilyttivät itsenäisyytensä puolustussotiensa ansiosta.

Kukaan ei halu tai toivo sitä, että sodassa kuolee ihmisiä. Sodilla on kuitenkin vääjäämättä kuoleman kasvot. Kristittyjen halu rakkauteen ja pysyvään rauhaan on niin suuri, että monet meistä tekevät virheen lukiessaan Raamatun opetuksen 2. Moos.20:13:ssa, "Älä tapa" soveltaen tätä käskyä sotaan.

Käytetty hepreankielinen sana tarkoittaa kirjaimellisessa merkityksessään "tahallista ja etukäteen suunniteltua toisen ihmisen surmaamista pahassa tarkoituksessa eli murhaamista".

Toki tuohon käskyyn sisältyy myös toisen henkisen hyvinvoinnin koskemattomuus; moni henkistä väkivaltaa kokenut on suistunut jopa itsetuhoon.

Jumala käski usein israelilaisia lähtemään sotaan muita kansakuntia vastaan (sota amalekialaisia vastaan 1. Samuel 15:3; sotataistelu Jerikon aroilla Joosua 4:13). Jo nyt voimme varmuudella sanoa, että

sotiminen ei ole aina syntiä, koska Jumala voi siihen joskus jopa kehottaa.

Maailmassa, joka on täynnä syntisiä ihmisiä (Room. 3:10-18), sotaa on joskus mahdotonta välttää. Joskus sota on ainoa keino estää syntisiä ihmisiä tuottamasta vielä enemmän vahinkoa ja harmia viattomille ihmisille.
Vanhassa testamentissa Jumala määräsi israelilaiset "kostamaan midinialaisille heidän pahat tekonsa" (4. Moos. 31:2). 5. Moos. 20:16-17 kuuluu, “ Mutta lähellä asuvien kansojen kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän omaksenne, ette saa jättää jäljelle mitään, ette ainoatakaan elävää olentoa. Julistakaa nämä kaupungit Herralle kuuluvaksi uhriksi ja hävittäkää ne...niin kuin Herra, teidän Jumalanne, on teitä käskenyt.” Samoin neuvotaan 1. Samuel 15:18, "Julista Herralle kuuluvaksi uhriksi pahantekijät, nuo amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet hävittänyt viimeisenkin heistä".

Myös yksityisen henkilön kohdalla rajoitettu väkivalta voi olla ainoa tilanteeseen sopiva keino puolustautua. Jos joku hyökkää vanhuksen kimppuun ryöstötarkoituksessa, rakkaus vaatii sinua menemään väliin ja keskeyttämään rikollinen toiminta. Kuka meistä olisi se, joka ei yrittäisi pelastaa voimakeinoin pientä lasta mahdollisen pedofiilin kynsistä?

Tässä vaiheessa meidän on syytä selvittää seuraavat Jeesuksen sanat:

“Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa, vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.”

Katkelma on Jeesuksen suurenmoisesta vuorisaarnasta, joka koskettelee koko ajan meidän sisintämme, sydäntämme. Konkreettisessa tilanteessa, jos joku väkivaltainen ihminen lyö sinua poskelle ja käännät hänelle toisen poskesi, niin saat todennäköisesti kaksi kertaa turpaasi. Parempi olisi puolustautua tai paeta tilanteesta. Sydämen tasolla viestin todellinen sisältö on tämä: jos koet tänään vastustusta, loukkauksia tai vähättelyä, niin ole valmis myös siihen, että huomenna saatat jälleen kokea loukkauksia ja mahdollisesti entistä ankarammin.

Jeesuksen toinen tulemus on erittäin väkivaltainen. Ilm. 19:11-21 kuvailee Kristuksen käymää lopunajan sotaa: Hän on valloittaja, joka tuomitsee ja taistelee "vanhurskaasti" (jae 11). Tuo sota on verinen (jae 13) ja julma. Linnut syövät Jeesusta vastaan sotineiden lihaa (jakeet 17-18). Hän ei sääli vihollisiaan, vaan kukistaa heidät täydellisesti heittäen heidät "tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle" (jae 20).

On väärin sanoa, että Jumala ei koskaan puoltanut sotaa. Jeesus ei ole pasifisti. Maailma on täynnä pahoja ihmisiä ja joskus sota estää vielä suuremman pahuuden tapahtumisen. Jos Hitleriä ei olisi kukistettu Toisessa maailmansodassa, kuinka monet miljoonat ihmiset olisivat vielä kuolleet? Jos Amerikan sisällissotaa ei olisi käyty, kuinka paljon pidempään amerikanafrikkalaiset olisivat kärsineet orjuudessa?

Sota on hirveä asia. Jotkut sodat saattavat olla "oikeutetumpia" kuin toiset, mutta sota on aina seuraus synnistä (Room. 3:10-18). Samanaikaisesti Saarn. 3:8 opettaa, että on "aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla." Synnin, vihan ja pahuuden täyttämässä maailmassa (Room. 3:10-18) sota on väistämätön. Kristittyjen ei pidä suosia sotaa, mutta kristityt eivät myöskään saa vastustaa Jumalan asettamaa esivaltaa (Room. 13:1-4; 1. Piet. 2:17).

Kaikkein tärkein asia, jonka me voimme tehdä sodan aikana on rukoilla viisautta johtajille, turvallisuutta armeijalle, pikaista kriisin ratkaisua ja mahdollisimman pientä uhrien määrää kummallekin osapuolelle