Ruoka ei saanut heidän himoansa tyydytetyksi

[rupattelija]

Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

Miksi Jumala salli heidän saada heidän himoamansa ruokaa? Miksei se ruoka saanut heidän himoansa tyydytetyksi?

[Natanael]

)

“Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.”

“Miksi Jumala salli heidän saada heidän himoamansa ruokaa? Miksei se ruoka saanut heidän himoansa tyydytetyksi?”

Jumala ei ole syyllinen siitä, että Hän salli Adamin ja Eevan saada maistaa kiellettyä hedelmää (ensimmäisten ihmisten himoamaa ruokaa) - eikä Jumala ole vastuussa siitäkään, että Hän sallii meidänkin langeta halutessamme seuraamaan synnillisiä himojamme. Jokainen ihminen on Jumalan edessä vastuussa omista lankeemuksistaan. Oli himomme kohde mitä tahansa – raha, seksi, valta – ei niitä tarvitse kenenkään meille tyrkyttää, tarjontaa kyllä aina piisaa.

Suuri tragedia on siinä, että vaikka saisimme nauttia jostain synnillisen himon kohteesta mielin määrin, niin emme me kuitenkaan himoon väsy: “söivät ja tulivat kylläisiksi....eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet.” Myös seksuaalinen himo johtaa teon jälkeen hetkelliseen seksuaaliseen tyydytykseen, mutta himo jää elämään. Myös rahan ja vallan suhteen tilanne on sama: hyvin rikas ja vallan kahvassa oleva himoitsee aina vain lisää. Synti on kuin eläin: mitä enemmän sitä ajatuksin tai teoin ruokimme, niin sitä enemmän se voimistuu.

Synti tuottaa aina vain lyhytkestoista ajallista iloa. “Mutta kun heidän lihansa oli vielä heidän suussaan, ennen kuin he kykenivät sulattamaan haluttua lihaansa, se muuttui heidän tuhokseen“– lyhyt oli ilo, karkelot päättyivät hautajaisiin. “Eivät olleet vielä himoansa tyydyttäneet”
- tähänkin sisältyy varoitus: tyydytät tänään jotakin himoasi – himosi jää, mutta himosi kohde voi vaihtua. Ei ole harvinaista, että vallan sokaisema lankeaa seksuaaliseen haureuteen kuvitellen, että hänelle kuuluu valta myös vastakkaisen sukupuolen ruumiiseen.

Tuho tuli nopeasti - aivan kuten persialaiset tappoivat Belsassarin, kun hän juhli aatelistensa kanssa, keskellä iloa ja kestityksiä Danielin kirjan viidennessä luvussa.

Näen tässä tällaisenkin opetuksen: emme saa koskaan arvioida ihmisten onnellisuutta heidän “yltäkylläisen ruokapöytänsä perusteella. Meidän olisi nähtävä lähimmäisen sydämeen. Köyhin nälkiintynyt uskovainen on enemmän kadehdittava kuin maailman suosituin tai rikkain ihminen. “Parempi olla Jumalan koira kuin paholaisen rakastaja”.

Kuinka me toimimme, kun mieleemme nousee synnillisiä himoja? Tunnustammeko me syntimme Jumalalle vai jatkammeko vain elämäämme synnin mässäilyssä? Saadessamme anteeksiannon Herraltamme ja Vapahtajaltanne sydämemme vahvistuu seuraamaan Jeesusta elämän tiellä.

“Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä
on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista,
joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.”

[rupattelija]

Kiitos, Natanael, että avasit ymmärrystä siihen juttuun. Saako kysyä vielä jos sopii? Synnillinen himo ruoan kanssa vähän huolestuttaa miten osataan valvoa ettei syyllistyisi itse synnilliseen himoon ruoan kanssa? Paavali kehotti nauttimaan ruokaa.

Mutta missä raja voi vetää ruokaa nauttimisen ja ruoan synnillisen himon kanssa? Niiden erotus on vaikea hahmottaa kumpiko on puhdasta ja kumpi on syntiä. Voisitko hieman avata niiden erotus juttu jos sulle sopii?

Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.

Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,

Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehoitti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole mitään ravintoa ottaneet.

Sentähden minä kehoitan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava."

[Natanael]

Käsittelemme Psalmia 78 ja siitä on nostettu esille vain muutama jae. Tällöin voi käydä niin, ettemme näe “metsää puilta”. Tämä psalmi on suuri kertomus aina Israelin erämaavaelluksesta lähtien. Israelin luottamus Jumalaan vaelluksen aikana oli hyvin ohut. Tämä psalmi on vahvaa historiaa siitä, kuinka Jumala johdatti Israelin kansan Egyptin orjuudesta luvattuun maahan. Asia tulee erittäin selvästi esille:

“Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla. Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi. Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt. Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä. Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä. Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.”

Ihmiset näkivät, että Jumala antoi heille vettä autiomaassa. Kansa tarvitsi myös ruokaa. Kansa kysyi (jae 19) “voiko Hän laittaa ruokaa pöydällemme?" keskellä erämaata.

He eivät uskoneet, että Hän voisi! Se ei tarkoita, etteivätkö he olisi uskoneet jumalan olemassaoloon. He eivät uskoneet, että hän antaisi heille apua. Toisin sanoen he eivät luottaneet Jumalaan.

“He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

Jumala oli rakkaudessaan valmis tekemään kaikkensa varjellakseen ja johdattaaksensa kansansa heidän omaan, luvattuun maahansa. Kansa piti hyvää ja kaikkivaltiasta Jumalaa epäluotettavana. Tämä sai Jumalan vihastumaan. Kuinka kansa saattoi antaa epäluottamuslauseen hyvälle ja auttavalle Jumalalle? Jumala oli luvannut johdattaa kansansa luvattuun maahan, joten Hän piti huolta kansastaan, joka napisi eikä luottanut Häneen. Edes Jumalan tekemä ihme veden saamisessa ei saanut kansaa ajattelemaan, että Jumala voi jatkossakin pitää heistä huolta ihmeellisellä tavalla.

“Katso, Hän kyllä kallioon iski ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?" Sen tähden Herra, kun Hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha, koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa."

Mitä Jumala teki tälle napisevalle kansalle - Hän piti kansastansa huolta, koska Hän oli niin luvannut.

“Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet; hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa. Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin. Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen; hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa; hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa. Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada."

“Synnillinen himo ruoan kanssa vähän huolestuttaa miten osataan valvoa ettei syyllistyisi itse synnilliseen himoon ruoan kanssa?”

Olet varmaan jo huomannut, että kansan synti oli heidän sydämessään. He kiusasivat Jumalaa ja puhuivat Häntä vastaan. He eivät uskoneet Jumalan huolenpitoon eivätkä luottaneet Hänen apuunsa. Jos sinulla on nälkä, niin siunaa ateriasi ja nauti ruuasta aivan rauhassa. Älä ole tässä suhteessa huolissasi. Turvaa vain Jumalaan, kyllä Hän pitää sinusta huolen.

[rupattelija]

Kiitos, Natanael! Nyt ymmärrän. Haluaisin kertoa että olen joskus ajatellut miettien kun tulee se antikristuksellinen aika jolloin ei voi ostaa ruokaa ilman pedonmerkkiä. Yritin etsiä vastausta Raamatusta ruokkiiko Jumala omia niinkuin siellä erämaassa Mooseksen kansa tuli ravituksi Jumalan kautta. Ruokkiiko Jumala omia myös antikristuksellisena aikana?

“Synnillinen himo ruoan kanssa vähän huolestuttaa miten osataan valvoa ettei syyllistyisi itse synnilliseen himoon ruoan kanssa?”

Olet varmaan jo huomannut, että kansan synti oli heidän sydämessään. He kiusasivat Jumalaa ja puhuivat Häntä vastaan. He eivät uskoneet Jumalan huolenpitoon eivätkä luottaneet Hänen apuunsa. Jos sinulla on nälkä, niin siunaa ateriasi ja nauti ruuasta aivan rauhassa. Älä ole tässä suhteessa huolissasi. Turvaa vain Jumalaan, kyllä Hän pitää sinusta huolen.

Ai käänsit nimen Kirjoittajaksi. Kiitos tuosta! Ruoasta nauttiminen ei ole siis paha asia. Esim. letusta voi nauttia. Mutta rajoittamalla ettei mene liian mässäilyn puoleen niinkuin ruoasta olisi tullut epäjumalaksi.