Ajatus

[עֵד]

Joskus (= usein) ajatukset lähtevät laukalle; ne harhailevat ja päätyvät kauas lähtötelineeltään. Mukaan on lähtenyt palanen pelkoa, huolta tai sitten pysähdytään hetkeksi näköalapaikalle muistelemaan, kunnes seuralaiseksi putkahtaa syytöksiä, aluksi vaimeina ja lopuksi kuin lumipallona vyöryen ja estäen eteenpäin pääsyn.

Sana antaa avun tässäkin: voi rohkeasti ajatella Sanaa!

Pyhä Henki muistutti tänään aamulla useita raamatunpaikkoja ’ajatuksista’:

Me hajotamme maahan
järjen päätelmät
ja jokaisen varustuksen,
joka nostetaan
Jumalan tuntemista vastaan,
ja vangitsemme
jokaisen ajatuksen
kuuliaiseksi Kristukselle.

Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

Olipa tilanteemme mikä vain, voi rukoilla ’avainsanaa’ ja Raamatun sanahaulla tulla autetuksi, rohkaistuksi ja lohdutetuksi arjessa.

Ja Jumalan rauha,
joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
on varjeleva
teidän sydämenne ja ajatuksenne
Kristuksessa Jeesuksessa.

[hypomenoo]

Kiitos tästä, mitä jaoit, עֵד.

Itse en osaisi tuoda noin kauniisti ja selkeästi.
Se on lahja Sinulla.

Olen kokenut vastavaa, elänyt kuten kirjoitat.
Eniten tuo toteutuu öisin, jolloin monesta syystä valvon.
Näitä "avainsanoja" käytän ja rukoilen, kiitän, tulen rohkaistuksi.
Ajattelen Sanaa, siinä jaksan.

[kalamos]

Minä olen myös oikein
ajattelemalla ajatellut ajattelemista.

Avauksen viimeinen
Raamattulainaus
sulkee
kaikkea ymmärrystä ylempään
Jumalan Rauhaan Kristuksessa

- sydämemme
- ajatuksemme

Siis kaksi eri asiaa.
Olen tuota järjestystä miettinyt.

Sydän -> Ajatukset

Käytämme ilmaisuja

- sielunmaailma
- ajatusmaailma

Ratkaisevan tärkeää on se,
mitä sydämessämme on.

Yli kaiken varottavan
varjele sydämesi,
sillä sieltä elämä lähtee.

Sieltä elämä lähtee.



Niin ruumiillisesti
kuin sielullisestikin.

Ja kun uudestisynnyimme,
niin me saimme sydämensiirrossa
uuden sydämen kivisydämen tilalle.

Eli meillä on nyt
Elämän lähde
sisimmässämme.

Mutta ensimmäinen etappi sille,
mikä sydämestä lähtee,
ovat ajatukset.

Ja tuohon etappiin
eli ajatuksiin astuu mielellään
ikäänkuin sivusta kaikenlaista,
mikä loppujen lopuksi
on vain häiriöksi Elämälle.

Eikä ajatuksiin astuja
aina tule ihan sivustakaan.
Valtausta voi yrittää
itsessämme heräilevä lihan mieli.

Ja silloin me tarvitsemme
aivan erityisellä tavalla
Jumalan Sanaa
siten kuin avauksessa todettiin.

Sanalla Jumala loi maailmat.
Ja Sana luo uutta
myös ajatusmaailmassamme.

[עֵד]

Amen, kalamos.

Kiitos tästä, mitä jaoit, עֵד

Kiitän rohkaisusta.

Monesti olen ajattellut, ettei olisi jaettavaa, ellei olisi omakohtaista kokemusta. Mutta hengellisissä omakohtainen (uskon)kokemus on todistus vasta silloin, kun siihen yhtyy kirjoitettu Sana Pyhässä Hengessä.

Miten rikas hengellinen todellisuus meitä ympäröikään rukouksen ja Sanan viitoittamalla polulla, mutta kuinka usein oma sydämeni täyttyy ajatuksista, joilla ei ole iäisyysarvoa!

Enenevässä määrin hengelliset asiat ovat päälimmäisinä silloin, kun saa maistaa taivaallisia, hetkenkin; ja silloin on myös todettava, kuinka paljon aikaa ja voimavaroja on tullut käytettyä tämän ajan tarpeisiin (ja tarpeettomuuksiin). Aivan kuin armonkokemus konkretisoituisi, kun saa katsella itseään Kristuksen valaisemana.

Paavali sanoisi tässä kohden:

Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?

Pois se!

[kalamos]

Paavali oli jo
kolme lukua aiemmin
esitellyt tuon ajatuksen.

Ja miksi emme tekisi,
niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän
ja niinkuin muutamat väittävät
meidän sanovan:
"Tehkäämme pahaa,
että siitä hyvää tulisi"?

Paavali tuo tuossakin luvussa
esiin ajatuksia,
joihin vastaa sanoen:

Pois se!

Mutta tuo lainaamani ajatus
tulee lopullisesti tyrmätyksi
tuossa luvun kuusi avausjakeessa.

Ajatuksen Paavali esittelee
sanoen:

Mitä siis sanomme?

Ja vastaus kuuluu heti jakeessa kaksi,
että pois se
tai toisin kääntäen
ei suinkaan.

Näitä ajatuksia
Paavali tuo esiin
Roomalaiskirjeessä
noilla samoilla sanoilla
kuusi kertaa
alkaen Aabrahamista:

Mitä me siis sanomme
esi-isämme Aabrahamin
saavuttaneen lihan mukaan?

Ja kohta Paavali jatkaa,
että töitä tekevälle
ei lueta palkkaa armosta.

Ja kuitenkin Aabrahamin jälkeläiset
ajattelivat juuri näin.
He eivät voineet käsittää
uskon vanhurskautta
eikä sitä,
että armo nimenomaan vapauttaa
synnin orjuudesta.

Ja kuinka täydellisesti se vapauttaa.
Katsotaanpa Paavalin vastausta
tuohon järjestyksessään toiseen
'Mitä siis sanomme' -kysymykseen.

Mitä siis sanomme?
Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?

Pois se!
Me,
jotka olemme kuolleet pois synnistä,
kuinka me vielä eläisimme siinä?

Kuolleet pois synnistä!
Thinking
Tämä on fakta.

Kuinka me vielä eläisimme synnissä?

Tämä on ajatus,
joka pitää panna pois.