Kristuksen tuomioistuin

[Kirjoittaja]

Jos on tehnyt pahaa, niin saako sitä anteeksi, jos kerran Kristuksen tuomioistuimella asia vielä muistetaan, jos kerran se on vain uskovien tuomiohetki?

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän
Kristuksen tuomioistuimen eteen,
että kukin saisi sen mukaan,
kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt,
joko hyvää tai pahaa.

[kalamos]

Tuossa on kysymyksessä
palkintotuomioistuin.

Pelastus ja syntien anteeksisaaminen
on yksin armosta
Jeesuksen sovitustyön tähden
eli Jeesuksen ristinkuoleman tähden,
jolla hän maksoi koko ihmiskunnan syntivelan
huutaen lopuksi kirjaimellisesti kääntäen
vain yhden Sanan

M A K S E T T U !!!

Eli tuo Paavalin teksti ei
voi tarkoittaa anteeksiantamattomia syntejä.

Siinä käytetty sana
'pahaa'
ei tarkoita syntitekoja
vaan sellaisia tekoja,
jotka ovat
arvottomia/kelvottomia.

Näistä meitä ei palkita.
Me saamme palkkion
vain hyvistä teoista.

Ja tämä ilmaisu
'hyvää'
tarkoittaa vastaavasti tekoja,
jotka ovat vaikutuksiltaan hyviä.

Se, että meidät luetaan vanhurskaiksi,
on Jumalan lahjaa yksin armosta.

Mutta me voimme, jos haluamme,
palvella Jumalaa myös hyvillä teoillamme.
Käytännössä tämä tarkoittaa
lähimmäisten palvelemista.

Esimerkiksi Sinä olet usein
tuonut tälle foorumille
esirukouspyynnön
vaikkapa jonkun
sairaan ystäväsi puolesta.

Tämä on yhdenlainen
vaikutuksiltaan todella hyvä teko,
josta Sinut kerran palkitaan.

Mutta syntikysymys on jo
hoidettu 2000 vuotta sitten Golgatalla.
Me olemme pelastetut yksin armosta,
emme tekojen kautta.

Kun katsotaan kontekstia
tuosta Korinttolaiskirjeen katkelmasta,
niin Paavali puhuu koko ajan
nimenomaan palvelutehtävästä.

Jos sitten zoomataan
tuohon lukuun viisi,
niin huomaamme,
että Paavali ei aseta millään tavoin
epävarmaksi sitä,
ettemmekö olisi osallisia
taivasosuudesta.

Sillä me tiedämme,
että vaikka tämä
meidän maallinen majamme
hajotetaankin maahan,
meillä on asumus Jumalalta,
iankaikkinen maja taivaissa,
joka ei ole käsin tehty.

Sentähden me huokaammekin ikävöiden,
että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
sillä kun me kerran olemme
siihen pukeutuneet,
ei meitä enää havaita alastomiksi.
Sillä me, jotka olemme tässä majassa,
huokaamme raskautettuina,
koska emme tahdo riisuutua,
vaan pukeutua,
että elämä nielisi sen,
mikä on kuolevaista.

Mutta se,
joka on valmistanut meidät
juuri tähän,
on Jumala,
joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.

Sentähden me aina
olemme turvallisella mielellä ja tiedämme,
että, niin kauan kuin olemme kotona
tässä ruumiissamme,
me olemme poissa Herrasta;
sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.

Mutta me olemme turvallisella mielellä
ja haluaisimme mieluummin
muuttaa pois ruumiista
ja päästä kotiin Herran tykö.

Siis ei ole mitään epäselvää siinä,
ettemmekö me uudestisyntyneet
Jumalan lapset kerran pääsisi
täältä kirkkauteen Taivaan Kotiin,
vaikka nyt kotimme on savimajassa.

Jo seurakunnan alkuaikoina
odotettiin kiihkeästi
tuota pääsyä Taivaan Kotiin,
eli sitä, että Jeesus tulee
noutamaan omansa Isän Kotiin.
Ja kun se tapahtuu,
niin silloin me olemme
tuon palkintotuomioistuimen edessä.
Paavali jatkaa:

Sentähden me,
olimmepa kotona tai olimmepa poissa,
ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.
Sillä kaikkien meidän pitää
ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen,
että kukin saisi sen mukaan,
kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt,
joko hyvää tai pahaa.

Siis olimmepa tuossa hetkessä,
kun Jeesus tulee noutamaan
omansa Isän Kotiin
kotona tässä ruumiissamme
tai jo poissa tästä ruumiistamme,
niin nyt juuri tänä päivänä
Yljän saapumista odotellen
me tahdomme olla Hänelle mieliksi
palvellen hyvissä töissä.

Ja sitten Paavali taas
jatkaa kertoen omasta
palvelutehtävästään.

Kun siis tiedämme,
mitä Herran pelko on,
niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan,
mutta Jumala kyllä meidät tuntee;
ja minä toivon,
että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.

Tähän palvelutehtävänsä esille tuomiseen
Paavali oli joutunut sen tähden,
että jotkut olivat sanoneet,
että Paavali on paikan päällä heikko,
mutta kirjeissään mahtipontinen.

Mutta se on nyt sivuseikka.
Mutta joka tapauksessa
konteksti siis puhuu palvelutehtävästä,
jonka uskollisesta suorittamisesta meidät palkitaan.