että en malta olla herättämättä keskustelua sen pohjalta.
Lainaan nyt tähän tuosta kirjoitukseta katkelman laatikoista.
Magda-sisko kirjoitti:
Eilisen palaset eivät oikein sovi enää tänäiseen. Joka päivä minä saan arvioida uskoni perinteet uudelleen. Siisti laatikkopino - johon olen tussilla merkinnyt: näin Jumala aina tekee, noin hän ei tee koskaan - sekoitetaan. Ja taas saan järjestellä kuutioitani, joista yritän muotoilla elämäni jatkumoa.
Usein karsin laatikoitani ja toisinaan lisään niihin. Ne ovat pääsääntöisesti määränneet näin: 1) ensin synnytään uudesti Jumalan Pyhästä Hengestä Jeesuksen veren kautta 2) sitten kasteelle 3) sitten saa armolahjoja ja muuttuu 4) mennään korjailemaan ja korvailemaan tehtyjä syntejä, pyytelemään anteeksi. 5) yritetään kovasti rakastaa kaikkia. 6) sitten evankelioimaan ja 7) lopulta taivaan autuuteen. Niin kuin juna kulkee rataansa asemalta asemalle, uskonelämän pitäisi edetä jokaisen kohdalla. Näin laatikkoni pysyisivat ruodussa ja asioissa olisi hallittavissa oleva tolkku.
”Jumalalla on keinonsa jokaisen ihmisen kohdalla” sanottiin jossain kirjassa, jonka luin kauan sitten. Siinä Jumala onkin toisenlainen, ovela, ei kerrokaan ihmiselle kaikkea. Hän voi ehkä pelastaa joitakin vilkaisemattakaan järjestykseen komennettuja laatikoitani. Tekeekö hän minulle kertomatta jotakin salaista äitini kohdalla, joka on koko ikänsä ympäröity omaisten esirukouksilla? Ja sitten: onko tämäkään totta?
Mitä Jumalan aivoituksissa oikeasti tapahtuu? Onko hän suurempi kuin sanansa? Voiko hän poiketa jonnekin, mihin minun kontrollini ei yllä? Yritänkö minä heristäen opettaa Jumalalle hänen omaa sanaansa? Tiedänkö minä, mitä oli ”Alussa” ja mitä tulee olemaan lopussa kun Raamatun sana sanoo: ”Amen”?
Kerran eräällä työpaikalla johtaja kutsui minut puhutteluun.
Hän viittasi erääseen toisen laitoksen johtajaan ja sanoi minulle:
Sinulla on sama vika kuin ....
Minä olin suorastaan ylpeä siitä,
että minut rinnastettiin tuohon kuuluisuuteen.
Sitten tämä oma johtajani jatkoi:
... Sinun täytyy aina laittaa kaikkia asiat laatikoihin.
Mutta kun nyt puhutaan pelastuksesta,
niin asiahan ei ole niin,
että pelastettuja ovat ne, jotka ovat suoriutuneet.
Silloinhan Jeesus olisi suhtautunut
esimerkiksi fariseuksiin aivan toisin.
Loppujen lopuksi vain yksi laatikko on tärkeä.
Se, jonka päälle on kirjoitettu:
Paavali (Ef 2:8) kirjoitti:
Armosta ... pelastetut
