Viimeisinä aikoina Israel on siellä ja täällä, toivoaksemme myös Jumalan lasten sydämissä.
Muistan, kuinka ihastuneena kuuntelin ja katselin, kun uskovat kertoivat Israelin matkoistaan ja ajattelin, etten ikinä, yksinhuoltajana perustulolla sinne pääsisi. Mutta mikä esti rukoilemasta asiaa - oma järkeni?
Olin yli viidenkymmenen, kun rohkenin ilmoittautua kansainväliseen rukouskonferenssiin Jerusalemiin. Niin paljon meni ohi, kun olin ensi kertaa Siellä. Outojen ihmisten keskellä, outojen kielten ympäröimänä, lähes 40-asteisessa loppukesässä. Janoisenakin. Seuraavat kaksi kertaa olivat siinä mielessä samanlaisia, että en omasta tahdostani ole sinne menossa. Se on vaikea maa, mutta se on Jumalan maa.
Pysähdyn ajoittain voimakkaan Israel-ikävän edessä, ja henkeni tyyntyy siunatessa tuota pientä maa-aluetta. On suuri armo saada rukoilla Israelin puolesta. Jumala siunatkoon sinua, jolla on siunaavia ajatuksia Israelia kohtaan! Hän itse, Herra Sebaot, yhdistää hengellisen Israelin lujaksi ja rohkeaksi.
Onko sinulla terveisiä Israelista?
