witness kirjoitti:
Kun Paavali puhuu 'verrattomasta tiestä' ensimmäisessä kirjeessään korinttolaisille, hän tarkoittanee sillä rakkautta, kronologisesti, vaikkakin kirje on tuossa kohden jaoteltu 12. ja 13. luvuiksi.
Hän palaa aiheeseen kirjoittaessaan galatalaisille 'rakkauden kautta vaikuttavasta uskosta'.
Muistuu tässä yhteydessä mieleeni jonkun selittämä ero tiedon ja viisauden sanojen välillä: viisaus ilmentää menettely- ja toimintatapaa asiassa, jonka tieto tuo ilmi.
Kaikessa hengellisessä pätee väärentämättömän 'janoaminen', ei omaksi kerskaukseksi, vaan työkaluna evankeliumin voittosaattoon. Hän, rikas antaja, siunatkoon joulusi juhlaksi!
Lihavointi viljan
Aamen!!
Kuin olisit lukenut ajatuksiani ja rukouksiani Jumalan puoleen.
Mitään muuta en enää kaipaa, kuin: "Anna Herra ymmärrystä ja viisautta ja myöskin taitoa, että voisin edes pienessä määrin kirkastaa Sinun nimeäsi?!"
Mulla on kaikki muu, mitä enää elämässäni tarvitsen ja kaipaan, en tarvitse mainetta, enkä kunniaa, niitäkin olen joskus elämässäni saanut maista ja voin sanoa, että niin tyhjänpäiväistä ja arvotonta, mutta tuossa edellä mainitsemassani asiassa koen olevani, kuin tyhjä astia, joka kaipaa saada kokea sellaista täyteyttä, että siitä voisi jakaa kaikille kaipaaville ja myöskin sellaista astiaa, jolla ammentamalla jokainen todellakin saisi juoda niin, että hänen sisimmästään nousisi kiitos ja ylistys Jumalan puoleen, ihmisten jäädessä toisarvoisiksi.
Se, jos mikä olisi aarretta ja rikkautta, jonka jakajana kaipaisin olla.