tuli esille tällainen ajatus,
jonka lupasin nostaa
puhtaalle lautaselle
eli avata aiheesta oman keskustelun.
rupattelija kirjoitti:
Yhdessä vuodessa ei ehdi kasvaa pois vajavaisuudesta, ei edes varmaan viidessä vuodessa. Joskus Eenok eli Henok oli ajatuksissani muutaman kerran, että monessa vuodessa hän ehti kasvaa ulos vajavaisuudesta ja oli otollinen Herralle, siksikö Jumala otti hänet pois maan päältä?
Eenok oli silloin 365v (1Moos. 5:22), kun Herra otti hänet pois maan päältä.
Eli viittaat ensinnäkin tähän kohtaan.
Mooses (Gen 5:21-24) kirjoitti:
Kun Hanok oli kuudenkymmenen viiden vuoden vanha,
syntyi hänelle Metusalah.
Ja Hanok vaelsi Metusalahin syntymän jälkeen
Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta,
ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
Niin oli Hanokin koko elinaika
kolmesataa kuusikymmentä viisi vuotta.
Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä,
ei häntä enää ollut,
sillä Jumala oli ottanut hänet pois.
Tuossa ei sanota,
että Hanok olisi kasvanut pois vajavaisuudesta.
Vaan hän eli koko ajan Jumalan yhteydessä.
Hanokilla eli Eenokilla oli koko ajan
uskonsuhde Jumalaan,
ja tämän uskon tähden hän oli otollinen.
Heprealainen (Hepr 11:5-6) kirjoitti:
Uskon kautta otettiin Eenok pois,
näkemättä kuolemaa,
"eikä häntä enää ollut,
koska Jumala oli ottanut hänet pois".
Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen,
että hän oli otollinen Jumalalle.
Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen;
sillä sen, joka Jumalan tykö tulee,
täytyy uskoa,
että Jumala on
ja että hän palkitsee ne,
jotka häntä etsivät.
Siis Eenok eli hyvin läheisessä yhteydessä
Jumalan kanssa.
Kysymyksessä oli uskon- eli luottamussuhde.
Ja tämä suhde Jumalan kanssa
teki Eenokista otollisen muun muassa
palvelemaan profeettana,
joka ennusti maailman tulevia tapahtumia.
Eenok ennusti muun muassa sen,
että lopunaikoina tulee olemaan ihmisiä,
jotka ovat jotain ihan muuta kuin mitä tiedämme
Sanan perusteella Eenokin olleen.
Eenok eli ilmeisesti äärimmäisen
läheisessä ja konkreettisessa yhteydessä Jumalaan.
Ja saa tietää, että tulee olemaan ihmisiä,
jotka aivan päinvastoin kuin hän,
tulevat olemaan ja elämään ilman Jumalaa.
Juuda (1:12-16) kirjoitti:
He likapilkkuina
teidän rakkausaterioillanne
julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät.
He ovat vedettömiä,
tuulten ajeltavia pilviä,
paljaita, syksyisiä puita,
hedelmättömiä,
kahdesti kuolleita,
juurineen maasta reväistyjä,
rajuja meren aaltoja,
jotka vaahtoavat omia häpeitään,
harhailevia tähtiä,
joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu.
Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs,
on ennustanut, sanoen:
"Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä
tuomitsemaan kaikkia
ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia
kaikista heidän jumalattomista teoistansa,
joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet,
ja kaikesta julkeasta,
mitä nuo jumalattomat syntiset
ovat häntä vastaan puhuneet".
He ovat napisijoita,
kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan;
heidän suunsa puhuu pöyhkeitä,
ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.
Eenok oli Aadamista seitsemäs.
Ja hän ennusti tuossa kohden tapahtumasta,
joka tapahtuu ihmiskunnan seitsemäntenä päivänä
eli seitsemäntenä millenniumina.
Jeesus itse kertoi tuosta samasta tuomion hetkestä.
Hän tulee tuhannen tuhansine pyhinensä
ja perustaa Valtakuntansa.
Eenok oli siis niin otollinen
ja suorastaan pyhitetty eli erotettu
palvelemaan lyhyen elämänsä aikana
siinä tehtävässä, johon oli saanut kutsun.
Mutta hänen palvelutehtävänsä ei ole loppu.
Sillä jokaisen ihmisen on kerran kuoleminen.
Eenok otettiin kuitenkin pois keskuudestamme
kuolemaa näkemättä.
Samoin kävi Elialle.
Ja ymmärränkin niin,
että Eenok ja Elia tulevat olemaan
Ilmestyskirjan mainitsemat
kaksi säkkipukuista todistajaa.
Hän tulee jatkamaan sitä todistustehtävää,
jonka jo ihmiskunnan historian alkumetreillä
aloitti ollen Jumalalle otollinen ja erotettu.
Ja sitten tuon palvelutehtävän jälkeen
sekä Eenok että Elia tulevat
kokemaan ruumiillisen kuoleman,
kuten jokainen ihminen on kokeva.
Tosin tempaushetkellä elossa olevat
Herran omat eivät kuoleman uneen nuku,
mutta hekin tuossa hetkessä
kokevat silmänräpäyksessä
ruumiillisen kuoleman ja ylösnousemisen kuollesta
katoamattomassa ruumiissa.
Tässä ajassa ei ehdi kasvaa ulos vajavaisuudesta. Hanokin vajavaisuus meni 300 vuoteen.
