Paavali on julistamassa kirjeitse
Jumalan Evankeliumia roomalaisille.
Synti ja Sovitus ovat olleet
ihmiselämän peruselementit
siitä asti, kun synti oli tullut
yhden ihmisen kautta maailmaan.
Synti odottaa maailmassa
jokaista syntyvää ihmislasta.
Ensimmäinen tällainen oli Kain.
Paholainen oli vähän ihmeissään,
että tuoko nyt on luvattu vaimon siemen,
joka murskaa paholaisen vallan.
Näin Aadam ja Eeva kuitenkin uskoivat.
Pettymys oli suuri,
kun Kain murskasikin pikkuveljensä.
Ja näin synti pääsi Kainin sisimpään.
Kain ei hallinnut sydämensä ovea,
niinkuin Jumala oli kehottanut
Kainia tekemään.
Ja jokainen vuorollamme
tulemme siihen tilanteeseen,
että päästämme synnin
livahtamaan sisimpäämme.
Mutta hyvä sanoma oli
Jumalan lupaus Vaimon Siemenestä,
joka murskaa käärmeen pään.
Se toteutui Golgatalla.
Jumala oli solminut jo toisen
liiton Israelin kanssa.
Toki sitä ennen muitakin liittoja
koko ihmiskunnan
ja eläinkunnankin kanssa.
Israel oli mieltänyt ensimmäisen liiton
omalla tavallaan muotomenoiksi.
Sitten tulee profeetta Jesaja,
joka ilmoittaa,
että ulkonainen jumalanpalvelus
on turhaa ilman sisäistä muutosta.
Johannes Kastaja valmisteli kansaa
ottamaan vastaan Messiaansa.
Messias-odotusta oli,
mutta kuitenkaan Israel
ei ottanut Messiastaan vastaan.
Uskonnollinen johto
toimi samalla motiivilla
kuin Kain.
Ylipapit ja kirjanoppineet
eivät kestäneet sitä,
että Jumala katsoo
vähempiarvoisten puoleen.
Kainille viimeinen pisara oli se,
että Jumala katsoi pikkuveljen
Aabelin uhrin puoleen,
mutta hylkäsi
Kainin kokoaman ansioluettelon.
Veronkerääjät ja syntiset
ja huorintekijät ottivat vastaan
Jumalan tarjoaman Pelastuksen
ja saivat syntinsä anteeksi.
Heidän kohdallaan alkoi
Uusi Elämä
Jumalan Vanhurskaudessa.
Mutta uskonnollinen johto päätti,
että Jeesus on syyllinen
jumalanpilkkapykälän perusteella.
Syytetty kun sanoi olevansa
Jumalan Poika.
Mutta pian oppimattomat kalastajat
julistivatkin ylösnoussutta Jeesusta.
Fariseusten ankarimman lahkon
huippuoppilas saavutti
lain vanhurskauteen nähden tason,
josta käytettiin ilmaisua
'täydellinen'.
Hän oli lain vanhurskauteen nähden
'nuhteeton'.
Saulus uhkui vihaa
ylösnousseeseen Jeesukseen
uskovia kohtaan,
jotka hänen mielestään
rikkoivat Jumalan lakia,
kun sanoivat Jeesusta Jumalan Pojaksi.
Mennessään ottamaan
kristittyjä kiinni ja tuomittavaksi
Jeesus itse kirkkaudellaan
tyrmäsi Sauluksen.
Suuri ja mahtava Saulus
oli kohta vähäinen Paulus.
Mutta Jeesus antoi tämän
Israelin ex-huippujuristin
tehtäväksi välittää
pakanoille armon evankeliumi.
Ja sen Paavali kirjaa
kirjeeseen Roomalaisille.
Ihmiskunnan perusongelma
eli synti
on tullut kaikessa kauheudessaan
jo selvitettyä.
Mutta vaikeampi pala
on Sovitus.
Jumalan Laki on selvä.
Synnistä seuraa kuolema.
Mutta kovin vaikea on mieltää
Jumalan Armo.
Jumala vanhurskauttaa
.... jumalattoman.
Paavali on siirtynyt
käsittelemään
ihmisen uutta elämää
Kristuksessa.
Ensimmäiseksi Paavali
vastasi kysymykseen siitä,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.
Pois se.
Ei tietenkään.
Mitä ihmettä.
Meidän ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.
Mutta sitten Paavali
jatkaa ottaen esille
ikäänkuin jatkokysymyksen.
Meidän ei pidä tehdä syntiä,
jotta armo suureksi tulisi,
eikä synnin pidä meitä vallitseman,
mutta ...
saammeko tehdä syntiä.
Kuinka siis on?
Saammeko tehdä syntiä,
koska emme ole lain alla,
vaan armon alla?
Pois se!
Vastaus on sama tyrmistyminen
kuin ensimmäiselläkin kerralla.
Tuo jatkokysymys on sellainen,
että se vesittää kaiken sen,
mitä Paavali oli vastannut
ensimmäiseen kysymykseen.
Kun syntikysymyksen ratkaisu
oli se, että
me olemme kuolleet sille,
niin emme kai enää uudelleen
ala palvelemaan sitä.
Ettekö tiedä,
että kenen palvelijoiksi,
ketä tottelemaan,
te antaudutte,
sen palvelijoita te olette,
jota te tottelette,
joko synnin palvelijoita,
kuolemaksi,
tahi
kuuliaisuuden,
vanhurskaudeksi?
Kun me kerran olemme
tulleet nimenomaan
vanhurskauden palvelijoiksi,
niin kuinka me palvelisimme syntiä.
Mutta kiitos Jumalalle,
että te,
jotka ennen olitte synnin palvelijoita,
nyt olette tulleet
sydämestänne kuuliaisiksi
sille opin muodolle,
jonka johtoon te olette annetut,
ja että te synnistä vapautettuina
olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
Paavali joutuu oikein
vääntämään rautalangasta.
Minä puhun ihmisten tavalla
teidän lihanne heikkouden tähden.
Sillä niinkuin te
ennen annoitte jäsenenne
saastaisuuden ja laittomuuden
palvelijoiksi laittomuuteen,
niin
antakaa nyt jäsenenne
vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
Miten ihmeessä synnistä vapautettu
voisi haluta takaisin
oikein lupaa kysyen,
että kai minä sentään saan
synnin kanssakin seurustella.
Sillä kun olitte synnin palvelijoita,
niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Minkä hedelmän
te siitä silloin saitte?
Sen,
jota te nyt häpeätte.
Sillä sen loppu on kuolema.
Mutta nyt,
kun olette synnistä vapautetut
ja Jumalan palvelijoiksi tulleet,
on teidän hedelmänne
pyhitys,
ja sen loppu on
iankaikkinen elämä.
Tietenkin me haluamme
olla vapaat synnistä
eikä suinkaan vapaat vanhurskaudesta.
Sillä synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.
Israel oli Joosuan johdolla
päässyt Jumalan lupaamaan maahan
pois Egyptin orjuudesta.
Ja sitten Jeesuksen kaima Joosua
ohjeistaa Jumalan kansaa:
"Niin peljätkää nyt Herraa,
palvelkaa häntä
nuhteettomasti ja uskollisesti
ja poistakaa ne jumalat,
joita teidän isänne palvelivat
tuolla puolella virran
ja Egyptissä,
ja palvelkaa Herraa.
Mutta jos pidätte
pahana palvella Herraa,
niin valitkaa tänä päivänä,
ketä tahdotte palvella,
niitäkö jumalia,
joita teidän isänne palvelivat
tuolla puolella virran,
vai amorilaisten jumalia,
niiden,
joiden maassa te asutte.
Mutta minä
ja minun perheeni palvelemme Herraa."
Silloin kansa vastasi ja sanoi:
"Pois se,
että me hylkäisimme Herran
ja palvelisimme muita jumalia!
Sillä Herra on meidän Jumalamme,
hän,
joka johdatti meidät
ja meidän isämme
pois Egyptin maasta,
orjuuden pesästä,
ja joka teki meidän silmiemme edessä
suuret tunnusteot
ja aina varjeli meitä sillä tiellä,
jota me vaelsimme,
ja kaikkien niiden kansojen keskellä,
joiden kautta me kuljimme.
Ja Herra karkoitti
meidän tieltämme kaikki ne kansat,
myös amorilaiset,
jotka asuivat tässä maassa.
Sentähden me palvelemme Herraa,
sillä hän on meidän Jumalamme."
Me olemme Kristuksessa.
Ja elämme
Hänen Vanhurskaudessaan.
Room 6:15-23
Joos 24:15-18
Mutta tosiasia on,
että me olemme koko
maailisen vaelluksemme ajan
taistelukentällä.
Tai oikeammin minä itse
olen se taistelukenttä.
Taisteluissa 
