Asia alkoi siitä, kun eräs Jumalan lapsi joka kerta juoksi rukouskokoukseen ja pyysi että hänet julistetaan synnittömäksi ja Kristuksessa synti anteeksi. Kun hänet julistettiin sillä synninpäästöllä ja seuraavan kerran hän tuli taas rukouskokoukseen ja pyysi sitä samaa ja vielä edelleen.
Hän ei vielä päässyt eroon siitä joka tuomitsi hänet tai sanoi hänelle että hän on syntinen. Siinä hän ei saanut rauhaa ja juoksi aina julistajan luo rukouskokouksessa.
Mutta siinä jäi kokonaan pois erittäin tärkeä asia, eli Jumalan Sanan merkitys.
Koska häntä ei ole ohjannut Raamatun tuntemisen rinnalle eikä avannut hänelle ymmärrystä, mitä on Jumalan Sanan merkitys. Hän ei saanut nähdä arvoa, joka on Jumalan Sanassa.
Hän ei päässyt rakentumaan Kristuksessa koska hän piti julistajaa enemmän painoarvoisena. Se asia alkoi vaivata minua.
Itse minä aina turvaudun Jumalan Sanaan ja omistaudun sen itselleni, mitä Raamatussa sanotaan. Esimerkiksi 1Joh. 1:9 kohta. Se vahvistaa asian, että jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Niin silloin Jumala pääsee rakentamaan Hänen armonsa Sanan hallussa.
Ap.t. 20:32 kirjoitti:
Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.
No tiedätkö, mistä se on alun perin tullut tai tiedät sen alkuperäisen syntymän tai missä Raamatussa kehotaan julistamaan synnittömäksi tai Kristuksessa synti anteeksi?